Saimme lukuisten äänestysten ja tuntikausien keskustelun saattelemana tehtyä päätökset Länsimetron jatkeen rahoituksesta. Neuvottelutoimikunta otti nimiinsä tekemäni esityksen riskienhallintaa, kustannuskehitystä ja pitkän aikavälin taloudellisten vaikutusten raportoinnista, ja näin ollen se hyväksyttiin yksimielisesti.
Virallisesti päätimme siis 1) osoittaa Matinkylä-Kivenlahti-metron rakennustyöt Länsimetro Oy:n tai perustettavan yhtiön tehtäväksi, 2) myöntää kaupungin omavelkaisen takauksen Länsimetro Oy:n tai perustettavan yhtiön lainoille sekä lainojen suojaamisessa käytettäville johdannaisille ja 3) käyttää investointirahaston varoja Länsimetron jatkon rakennusaikaiseen rahoitukseen. Käytännössä tämä oli (toivottavasti) lopullinen päätös siitä, että metron loppupätkä rakennetaan.

Päätös on herättänyt luonnollisesti paljon kansalaiskeskustelua, ja hyvä niin. Lukuisat yhteydenotot vahvistavat käsitystäni siitä, että päätösten valmistelun tulee olla avointa ja toimeenpanovaiheessakin asukkaita kannattaa osallistaa aktiivisesti.

Oma puheenvuoroni kulki jotakuinkin aamuisen blogitekstini mukaisesti. Lisäksi osallistuin keskusteluun muutamilla repliikeillä. Muistutin, ettei metron mukanaan tuomista asuntotavoitteista saa tulla kiristysruuvia, joka estää kaavojen kriittisen tarkastelun ja pakottaa hyväksymään huonojakin kaavoja. Peräänkuulutin läpinäkyvyyttä päätöksentekoon: ei voi olla niin, että tietoa on saatavilla vain jos sattuu olemaan päätöksenteon ytimessä tai muuten vain erityisen taitava hakukoneenkäyttäjä. Esimerkiksi systemaattinen riskienhallinnan tekeminen näkyväksi kunkin päätöksen kohdalla auttaa tässä.

Myös muissa vihreissä puheenvuoroissa korostettiin sitä, että metron onnistumisen edellytys on kokonaisuudessaan toimiva joukkoliikenne. Sujuvaa poikittaisliikennettä vaadimme myös kannanotossamme aiemmin päivällä.

Länsimetron jatkon lisäksi kokouksessa käsiteltiin valtuustokysymys Länsimetron kustannuksista ja Högnäsin kaava. Esitimme jälkimmäisen asian palauttamista valmisteluun, sillä kaava pitää sisällään liian raskasta rakentamista äärimmäisen herkän Matalajärven ja Nuuksion kansallispuiston kupeeseen, kauas palveluista ja hyvistä joukkoliikenneyhteyksistä. Potentiaalisesti yleiskaavan vastaisena se saattaa jopa kaatua oikeudessa, eikä sellaisia riskejä pitäisi tarpeettomasti ottaa. Kaavoitusta ei voida tehdä “kokeillaan josko tällä kertaa menisi läpi”-periaatteella. Risto Nevanlinna perustelee blogissaan asiaa kattavasti.

Valitettavasti palautusesitys hävisi äänin 24-49-2. Kaavaa puolustavissa puheenvuoroissa mm. todettiin, että alue on “tietyllä lailla hyvien kulkuyhteyksien päässä – ainakin autolla” ja vähäteltiin luontoarvoihin kohdistuvaa haittaa.

Loput asiat jäivät jälleen pöydälle. Jätimme lisäksi uuden aloitteen Suomenojan satamasotkujen perusteellisesta selvittämisestä. Osallistuin tällä kertaa aloitetekstin muotoiluun ja pidin huolta, että siitä tuli tiukka, mutta äärimmäisen asiallinen.