Valtuuston kokouksessa 8.9.2014 käsiteltiin talouden kehyksiä ja evästettiin tulevan talousarvion valmistelua. Perussuomalaiset esittivät kehyksen uudelleenvalmistelua siten, että maahanmuuttajien sosiaaliturva- ja terveydenhoitomenot eritellään. Tämä esitys onneksi kaatui kirkkain luvuin. Käytin aiheeseen liittyen puheenvuoron viime viikon puheenaiheesta eli toimeentulotuesta ja maahanmuuttajista.

Viime aikoina julkisuudessa vellonut keskustelu toimeentulotuesta ja maahanmuuttajista on ollut surullista seurattavaa. Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Pia Kauman suulla aloitetun keskustelun seuraukset ovat olleet monipuoliset, osin varmasti tahattomatkin.

Alkuperäinen avaus koski Espoon talouden säästöjä. Siksi budjetin jatkovalmistelua evästävässä keskustelussa oli paikallaan asiaa hieman pureskella.

Alun perin maahanmuuttajia syyllistävään avaukseen sisältyi ontuva ja yleistävä oletus siitä, että kaikki lastenvaunujen kanssa kulkevat maahanmuuttajat olisivat toimeentulotuen piirissä. Samalla sosiaalityöntekijöiden osaaminen ja etiikka joutui kyseenalaiseksi.

Vaikka väitteet maahanmuuttajien paremmasta lastenvaunutuesta osoitettiin moneen otteeseen perättömiksi, jäi tarina kuitenkin elämään. Kansanedustajan arvovalta antoi oikeutuksen maahanmuuttajavastaiselle keskustelulle, jossa ennakkoluulot ovat faktoja tärkeämpiä.

Ilmeisesti nämä harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen liittyvät avaukset toimivat perussuomalaistenkin palautusesityksen innoittajana.

Herää kuitenkin kysymys, aikooko myös pienten ihmisten asialla esiintyvä perussuomalaiset kyykyttää kaikkein köyhimpiä espoolaisia?

Alun perin maahanmuuttajia vastaan suuntautunut niin sanottu säästöehdotus laajeni sittemmin koskemaan kaikkia toimeentulotuen piirissä olevia. Hyvä lienee tässä muistuttaa, että toimeentulotuki on viimesijainen sosiaaliturvan muoto. Kaikkein köyhimpien kurittaminen ei kaupungin taloutta pelasta.

Paras tapa vähentää toimeentulotukimenoja on auttaa ihmisiä pois toimeentulotuen piiristä ja ennaltaehkäistä sinne joutumista ensinkään. Työllisyyttä edistävä elinkeinopolitiikka on tässä toki keskeistä, mutta yhtälailla tarvitaan myös muun muassa asuntoja, perheiden tukea, päihde- ja mielenterveyspalveluita, kielikoulutusta maahanmuuttajille sekä pitkässä juoksussa myös aidosti kannustavaa sosiaaliturvaa. Enkä nyt tarkoita osallistavaksi sosiaaliturvaksi usein nimitettyä piiskaamista, vaan järkevästi toteutettua perustuloa, joka tekee työn vastaanottamisesta kannattavaa.

Köyhyydestä pitää puhua. Puhutaan siitä jatkossa faktojen, eikä kuulopuheiden valossa. Päätöksiä ei voida perustaa ennakkoluuloihin, eikä säästöjä hakea epätodellisista menoista. Säästöjenkään äärellä emme voi hylätä heikoimpia.