Espoon kaupunginvaltuusto kokoontui maanantaina 20.11.2023 päättämään, miten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen organisoidaan tulevaisuudessa. Hallintosäännön pykälät itsessään eivät herättäneet keskustelua, mutta keskustelua käytiin siitä, mitä niillä tavoitellaan: hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta espoolaisille.

Hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnan viimeisenä puheenjohtajana toiminut Saara Hyrkkö korosti, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen täytyy näkyä kaikessa kaupungin toiminnassa: “Kouluissa ja päiväkodeissa eri ammattiryhmien välisen yhteistyön on oltava saumatonta eivätkä organisaatiomuutokset saa johtaa toimivien käytäntöjen hukkaamiseen. Toisaalta myös muun muassa kaavoituksessa, liikennesuunnittelussa, kulttuuritoimessa ja liikuntatoimessa ollaan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta aivan olennaisten kysymysten äärellä.”

Elli Keisteri-Sipilä kertoi valmistuneensa sairaanhoitajaksi 20 vuotta sitten ja ihmetelleensä valmistumisesta asti, miksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ei panosteta enempää. Terveydenhuolto kun painottuu korjaaviin toimenpiteisiin. “Meillä on ihan valtavasti asioita, millä me voimme vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen heidän arjessaan. Lisätään yhteisöllisyyttä, osallisuutta, toimivia palveluita, hyvää tekeviä ympäristöjä.”

Elli alleviivasi myös asukkaiden osallisuutta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä: “He ovat parhaita asiantuntijoita kertomaan, mitkä asiat ympäristössä ja palveluissa tukevat hyvinvointia. Kyselyiden mukaan espoolaisille erityisen tärkeiksi teemoiksi nousevat lähiluonto, turvallisuus, kaupungin peruspalvelut, hyvinvointi sekä asukkaiden osallisuus.”

Samassa yhteydessä kaupungin osallisuustyö löytää paikkansa kaupungin organisaatiossa. Tiina Elo piti painavan puheenvuoron asukkaiden osallisuuden puolesta. “Keskeinen osa osallisuutta on se, että asukkaat pääsevät aidosti vaikuttamaan päätöksentekoon. Asukkaita kiinnostaa oman alueen kaavoitus ja lähimetsät, koulut ja päiväkodit,  kadut ja pyörätiet. On siis pidettävä huoli, että nämä pysyvät osallisyystyön ytimessä, vaikka osallisuustyöstä vastaavan erityisasiantuntijan tehtävä siirtyy nyt hyvinvointipäällikön alaisuuteen.”

Tiina korosti myös, että asukkaiden osallisuus ja yhteisöllisyys vaatii toteutuakseen sopivia tiloja: “Kaupungilla on kokoontumistilojen mahdollistamisessa keskeinen rooli. Esimerkiksi koulutilojen suunnittelussa on tärkeää huomioida myös tilojen yhteiskäytön mahdollistaminen.”

Meri Löyttyniemi puolusti koulujen johtokuntia tärkeänä lähidemokratian muotona: “On erittäin valitettavaa viedä vanhemmilta pois niin sanottu virallinen ääni tilanteissa, joissa koulua uhkaa isompi muutos, kuten lakkauttaminen, tai jos rehtorin toimintakyky on merkittävästi heikentynyt.”

Käsittelyssä oli myös kaksi valtuustoaloitetta. Ensimmäisessä toivottiin rauhallisia välituntitiloja kouluihin. Toinen koski älylaitteiden käytön aiheuttamia haittoja. Jälkimmäisen yhteydessä esillä oli kaksi valtuustotoivomusta koskien kännykkäparkkia ja yläkoulujen kännykkävapaata teemaviikkoa.

Johanna Karimäki kannatti toivomusesityksiä ja totesi, että älylaitteiden liikakäytöllä on tutkimuksissa havaittu yhteys lasten ja nuorten aivojen kehitykseen ja pahoinvointiin. “Kun aikuistenkin on toisinaan vaikea säädellä omaa kännykän käyttö, on se nuorelle sitäkin vaikeampaa. Kouluilla tulisi olla yhteiset pelisäännöt kännyköiden käyttöön.”

Meri Löyttyniemi kertoi, että monet opettajat ovat toivoneet yhtenäisiä toimintamalleja ja kännykkäparkkeja. Myös nuorilta on tullut kiitosta kännykkäparkeista. “He erityisesti arvostivat niitä opettajia, jotka loivat selkeät ja tarkoituksenmukaiset säännöt kännyköiden käyttöön. Myös niin, että laitteita joskus harkitusti käytetään.”

Toivomusesitykset hyväksyttiin yksimielisesti eli ne lähtevät jatkovalmisteluun.