Marraskuinen Espoon kaupunginvaltuuston kokous alkoi murheellisella ja synkällä suru-uutisella. Espoon kunnallispolitiikkaa tarkasti seurannut Länsiväylän pitkäaikainen toimittaja Seppo Korkman oli edeltävällä viikolla nukkunut pois. Ennen valtuutettujen hiljaista hetkeä valtuuston puheenjohtaja Jyrki Kasvi (vihr.) piti lämminhenkisen puheen riippumattoman median tärkeydestä liberaalidemokratioissa. Kokous alkoi siis varsin surullisissa merkeissä.
Hiljaisen hetken jälkeen aloitimme kokouksen esityslistan asiakohdasta kolme. Kaupungin korkeimman poliittisen elimen päätettäväksi oli saapunut Espoonkartanon kaupunginosaan kuuluvia asemakaavoja. Teknisentoimen johtaja Olli Isotalo esitteli viiden eri kaava-alueen sijoittumista Espoossa. Tämän jälkeen puhujalista täyttyi lukuisista puheenvuoroista.
Vihreiden valtuutettu, kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja Henna Partanen korosti puheenvuorossaan ympäristöarvoja sekä ilmastonmuutoksen torjumista kaavojen yhteydessä. Kaksi viidestä asemakaavasta ei ole kaavoitettu Partasen mielestä tarpeeksi lähelle julkista liikennettä, jolloin kaavoituksen seurauksena yksityisautoilu tulisi lisääntymään. Partanen esittikin asemakaavakokonaisuuteen liittyvien Holkenin ja Mynttilän asemakaavojen hylkäämistä. Risto Nevanlinna (vihr.) kannatti hylkäysesitystä.
Keskustelu rönsyili välillä tiettyjen puolueiden osalta. Vihreitä syyllistettiin pientalokaavojen systemaattisesta ja kategorisesta vastustamisesta. Tältä osin syytteet olivat outoja, koska hylkäysesitysten ulkopuolelle jääneet asemakaavat, jotka lopulta hyväksyttiin yksimielisesti, sisälsivät jo itsessään tuhansia kerrosneliöitä pientalorakentamista.
Vihreistä muun muassa Tiina Pursula (vihr.) ja Tiina Elo (vihr.) kävivät puhumassa kaavojen hyväksymisen puolesta. Tiina Elo korosti Espoonkartanon alueen kulttuurihistoriallisuuden säilyttämistä ja kartanon toimintaedellytysten turvaamista. Pursula peräänkuulutti asemakaavan kokonaisarviota: ”kaavakokonaisuus on riittävän hyvä kompromissi, joka huomioi alueen herkän luonnon, kulttuuriympäristön ja sijainnin nykyisen paikalliskeskuksen liepeillä”, Pursula lausui valtuustossa. Pursulan koko puhe.
Kaikki viisi asemakaavaa lopulta hyväksyttiin äänestyksen jälkeen.
Seuraava merkittävä asiakohta liittyi Johanna Karimäen (vihr.) tärkeään valtuustokysymykseen psykiatrisen hoidon saatavuudesta ja mielenterveyden kriisipalveluiden kehittämisestä. Karimäki esitti puheenvuoronsa aikana myös toivomusesityksen:
Valtuusto toivoo, että mielenterveystyössä kehitetään potilaiden omaisten tukea ja palveluja sekä tarjotaan kaikille perheenjäsenille keskusteluapua ja ennaltaehkäiseviä palveluja.
Toivomusesitys sai laajaa kannatusta yli puoluerajojen ja sitä kehuttiin lukuisissa puheenvuoroissa.
Aloitteen osalta nuorisovaltuuston edustaja nosti esiin Espoon Nuorisopoliklinikan, Nupolin, toiminnan kehittämisen. Nyt Nupolin aukioloajat ajoittuvat pitkälti samoihin kellonaikoihin, jolloin nuoret ovat koulussa. Matalan kynnyksen palveluiden edistämiseksi Espoon nuorisovaltuuston puheenjohtaja Joel Vanhanen ehdotti, että koulupsykologien tapaamisesta pitäisi tulla yhtä lailla jokaista nuorta velvoittava toimenpide aivan samalla tavalla kuin terveydenhoitajan luona käyminen.
Useat puheenvuorot korostivat ennaltaehkäisevien toimien parantamista Espoossa. Lisäksi avoimuuden korostaminen, kynnyksen madaltaminen ja hoidon nopea saatavuus olivat puheiden keskiössä. Vihreistä asiaan ottivat kantaa mm. Pinja Nieminen ja Saara Hyrkkö. Nieminen korosti erityisesti monipuolista hoitovalikoimaa sekä yhteistyötä eri palvelujen välillä. Niemisen koko puhe.
Tämän lisäksi omaisten huomioiminen on oltava toiminnan keskiössä. Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Saara Hyrkkö kiteytti olennaisen äärimmäisen osuvasti: ”On helpompi rakentaa ehjiä lapsia, kuin korjata rikkinäisiä aikuisia.”
Keskustelun päättyessä Johanna Karimäen toivomusesitys hyväksyttiin yksimielisesti.
Kokoustauon jälkeen kokouksen esityslistalla oli myös Mari Anthonin aikaisemmin tänä vuonna jätetty, erittäin osuva, valtuustokysymys liikunta-avustusten jakautumisesta eri lajien ja seurojen kesken. Rahamäärällisesti merkittävimmät tuet ohjautuvat seuroille tila-avustusten ja vuokra-avustusten kautta. Kaupungin vastaus Anthonin kysymykseen oli varsin selkeä:
Suurin seurojen tuki on se, kun kaupunki myöntää tilojen käyttövuoroja espoolaisseuroille. Tiloja annetaan seurojen käyttöön yli 400 paikassa noin 300 seuralle. Vuorojen käypä arvo on noin 15 miljoonaa euroa / vuosi ja kaupunki laskuttaa seuroja tiloista noin 800 000 eurolla vuodessa.
Tämä arvoltaan yli 14 000 000 euron tuki jakautuu seurojen kesken hyvin epätasaisesti. Suurimmat käyttäjät ovat suurimpia hyötyjiä. Kaikkein eniten kaupungin tiloja käyttävät voimisteluseurat, uintiseura, koripallo-, jalkapallo- ja salibandyseurat.
Tilojen käytössä isoimmat seurat ovat siis isoimpia hyötyjiä. Ne seurat, jotka eivät harrasta kaupungin omistamissa tiloissa ovat epätasa-arvoisessa asemassa. Tilanne ei ole yhdenvertainen.
Mari Anthoni käytti puheenvuoron myös, kun valtuusto käsitteli asiaa. Anthoni kiitti kaupungin vastausta, mutta samalla nosti esille jo kaupungin myöntämän epätasa-arvoisuuden. Espoon pitää pyrkiä edistämään lasten ja nuorten harrastuksia yhdenvertaisesti.
Samaiseen aihealueeseen liittyi myös Urhea-kouluyhteistyön lisääminen espoolaiskouluissa. Valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Mikki Kauste (vihr.) osallistui keskusteluun peräänkuuluttamalla tavoitteiden erinomaisuutta, mutta prosessin heikkoutta. Tavoitteellinen urheilu ja nuorten lasten liikuttaminen ovat molemmat tärkeitä tavoitteita, mutta niiden yhteensovittaminen ja integroiminen urhea-malliin ei ole onnistunut.
Viimeinen asiakohta liittyi vihreille tärkeään politiikan sektoriin, hiilijalanjäljen laskemiseen rakentamisesta. Valtuustoaloitteen olivat tehneet Diana Ponkkala (kok.) ja Elina Wanne (kok.). Henna Partanen oli muodostanut kaksi toivomusesitystä tämän tärkeän aloitteen tiimoilta:
Toivomusesitys 6.1:
”Valtuusto toivoo, että – myös muilla alueilla kuin Finnoossa tontinluovutusehtoihin ryhdyttäisiin sisällyttämään rakentamisen ilmastopäästöjä vähentäviä energiakriteereitä – tutkitaan keinoja ohjata rakentamista vähäpäästöisemmäksi myös maankäyttösopimusten kautta.”
Toivomusesitys 6.2:
”Valtuusto toivoo, että Espoon omaa henkilöstöä tilapalvelut-liikelaitoksessa koulutettaisiin tunnistamaan ja laskemaan rakennusten elinkaaren hiilijalanjälkeen vaikuttavia tekijöitä. Tilapalvelut-liikelaitoksen riittävä asiantuntemus ilmastoystävällisessä rakentamisessa varmistettaisiin myös uusien rekrytointien yhteydessä.”
Erikoisinta asian käsittelyssä oli se, että monet valtuutetut, jopa upean aloitteen laatijat, ryhtyivät puheenvuoroissaan hieman toppuuttelemaan vihreiden kunnianhimoisia toivomusesityksiä liittyen rakentamisen hiilijalanjäljen jalkauttamisesta kaavoituksen yhteyteen. Partasen toivomusesitys 6.1. kohtasikin vastustusta, joten jouduimme lopulta äänestämään.
Viimeisestä äänestyksestä muodostui illan tunteita herättävä spektaakkeli äänestyksen sulkeutumisen jälkeen tapahtuneiden äänien vaihtelujen takia. Lopulta puheenjohtaja piti sanansa ja hyväksyi äänestyksen alla olevan kuvan mukaisesti. Tiukalle se meni.
Partasen toivomusesitys 6.2 hyväksyttiin yksimielisesti.
Maanantain valtuustokokousta varjosti Seppo Korkmanin poismeno. Torstai oli jo kuitenkin toivoa täynnä! Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajan Inka Hopsun vetämät kaupungit budjettineuvottelut saatettiin päätökseen. Huikean neuvottelijamme johdolla saimme lisättyä kaupunginjohtajan talousarvioehdotukseen vihreille tärkeitä määrärahoja. Muun muassa varhaiskasvatus, opetus, mielenterveyspalvelut, ilmastonmuutoksen torjunta ja pyöräily saivat lisäpanostuksia. Budjettisopuun voi tutustua tarkemmin Espoon Vihreiden tiedotteesta.
Haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille ja maailmanparantajille mahtavaa marraskuun loppua!
Ekim Özdemir, Espoon kaupunginvaltuutettu (vihr.)