Valtuuston kokous järjestettiin jälleen etänä.
Kokouksen alussa käsiteltiin yhtä esityslistan isoimmista asioista eli lausuntoa sote- ja maakuntauudistuksesta. Espoon kaupunki mukaan lukien Vihreä valtuustoryhmämme esitti huolensa siitä, miten uudistuksessa on huomioitu isot kaupungit. Pääkaupunkiseudun haasteet eroavat huomattavasti vähäväkisempien maakuntien haasteista ja nämä tulisi voida huomioida uudistuksessa.

Inka Hopsu kertoi puheessaan, että ”Sote-uudistuksen keskeinen tavoite on koota yhteen leveämpiä hartioita sosiaali- ja terveydenhoidon palveluiden järjestämiseen, turvata hoidon hyvä laatu, sujuvat hoitopolut, joissa osaoptimoinnilta vältyttäisiin ja toivottavasti kohtuullisen nopealla aikavälillä saada aikaan myös kustannussäästöjä. Sote-maakuntiin tarvittaisiinkin esitystä enemmän välineitä oman taloutensa ohjaukseen.”

Inka toi esille Espoon huolia: Espoo on toteuttanut sote-palvelunsa kohtuullisin kuluin muuhun maahan nähden, tämä tarkoittaa, että verotulosiirron jälkeen täällä jää suhteellisesti vähemmän varoja käytettäväksi koulutukseen ja varhaiskasvatukseen, sekä juuri noihin hyvinvointia lisääviin palveluihin liikuntaan ja kulttuuriin. Suomen menestyksen takana on ollut korkea osaaminen. Kasvavat sosiaali- ja terveydenhoidon kulut eivät saa sitä kyseenalaistaa jatkossakaan.”

Myös Tiina Elo summasi uudistuksen haasteita: ”Vielä nostan esiin sen näkökulman, että Espoo on osa Länsi-Uudenmaan sote-maakuntaa. Espoo on itse tätä mallia ollut kehittämässä ja pitää sitä hyvänä uudistuksen lähtökohtana.  Länsi-Uudellamaalla meillä on kahdenlaista haastetta: Espoo kasvaa voimakkaasti ja toisaalta Uudenmaan reuna-alueilla on vähäväkisiä ikääntyviä alueita, joiden palveluiden järjestämisessä on haasteita jo nyt mm. työvoiman saatavuuden ongelmien vuoksi. Meidän on pystyttävä kantamaan vastuuta koko alueesta ja se ei tällä rahoitusmallilla onnistu.”

Saara Hyrkkö jatkoi, että ”Myös kustannusten kasvun hillitseminen on välttämätöntä. Siinä voidaan onnistua vain, jos sote-palveluiden painopistettä onnistutaan aidosti siirtämään hyvinvoinnin vahvistamiseen ja ehkäistävissä olevien ongelmien ennaltaehkäisyyn – ennen kuin ne syvenevät inhimillisesti ja taloudellisesti raskaammiksi. Siihen tarvitaan elinvoimaisia kuntia.”

Noora Koponen tiivisti, että ”Uudistusta on jumpattu vuosikausia ja tälläkin kertaa siihen liittyy merkittäviä ongelmia – Espoon näkökulmasta kriittisimpänä rahoituksen kokonaisuus. Sitä onkin edellä puheenvuoroissa ansiokkaasti avattu. Itse ajattelen, että tärkeintä mitä nyt voimme tehdä, on kertoa, miten uudistus voidaan korjata. Siksi kirkas kritiikki ratkaisuehdotuksineen on riskienhallinnankin kannalta paras tapa edistää espoolaisten etua. Pidän tärkeänä, että Espoosta lähtee mahdollisimman laajapohjainen, yhteinen, terävän kriittinen lausunto, jotta se myös kantautuu ministeri Kiurun korviin mahdollisimman vaikuttavana.”

Seuraavaksi käsiteltiin niin sanottujen poikkihallinnollisten ohjausryhmien raportteja:

Osallistuva Espoo -ryhmän varapuheenjohtaja Tiina Elo toi esille ryhmän työtä ja pohti samalla sitä, miten poikkihallinnollisissa ohjelmaryhmissä on kuitenkin myös perustavanlaatuisia haasteita, koska niillä ei ole budjettivaltaa eikä paikkaa linjaorganisaatiossa. Hyvinvointi ja terveys -ohjelmaryhmän varapuheenjohtaja Noora Koponen pohti myös, että ”Poikkihallinnollisuus antaa toki mahdollisuuksia, mutta haastaa meitä siinä, että valtuustokauden aikana syntyneet hyvinvointi- ja terveyshankkeet, innovaatiot tai toimintamallit jäisivät elämään organisaatiorakenteisiimme.”

Noora jatkoi, että ”Myös järjestöjen tuottamat matalan kynnyksen palvelut ovat korvaamaton osa ihmisten ja espoolaisten palveluverkkoa, jonka kartoittamisessa olemme kumppanuusfoorumin myötä päässeet hyvään vauhtiin. Erityisesti sote-sektorin järjestöt vastaavat huomattavasta määrästä ennaltaehkäiseviä ja oikea-aikaisia hyvinvointia ja terveyttä tukevia ja vahvistavia palveluita, joita Espoo ei itse voi tuottaa. Järjestöt huolehtivat heikoimmista ja edesauttavat näin merkittävästi yhdenvertaisuuden toteutumista. 

Näen, että Hyvinvoiva Espoo -ryhmän kaltaisella toimijalla voisi olla merkittävä rooli tällaisessa työssä; yhdistää kunta- ja järjestösektoreiden yhteistyötä vastavuoroisesti ja kyetä näin tarttumaan ihmisiin, jotka muuten olisivat vaarassa kadota ympäristöstämme näkymättömiin.”

Varapuheenjohtaja Johanna Karimäki Innostava elinvoimainen Espoo -ryhmästä kehui sitä, miten Keran teollisuushallien alueelle on luotu elävää ja uutta kaupunkia ja kansalaistoimintaa sekä taidetta, joka lisää alueen viihtyisyyttä. Ohjelmaryhmä on tukenut alueen kehittämistä tähän suuntaan. Johanna nosti myös koronatilanteen esille ja korosti, että Business Espoon on nyt erityisen tärkeää tukea paikallisia yrittäjiä. 

Kestävä Espoo -ohjelmaryhmän puheenjohtaja Sirpa Hertell toi esille sitä, miten koko Suomen kilpailukyvyn kehittymisen kannalta on tärkeää, että nyt ja koronaepidemian jälkeen keskitytään kestävien ratkaisujen edistämiseen yhdessä valtion, kaupunkien ja yritysten kanssa. Sirpa kertoi, että kestävän kehityksen tiimi on ollut laajasti valmistelemassa kaupunkien ja valtion yhteisiä konkreettisia elvytystoimia hiilineutraaliuden, talouden ja työllisyyden vahvistamiseksi metropolipolitiikan ja C21-kaupunkien asiantuntijaryhmissä. Tavoitteena on vahvistaa Espoon kaupungin ja yritysten yhteistyötä kestävien kaupunkiratkaisujen kehittämisessä ja käyttöönottamisessa.

Seuraavaksi käsiteltiin vuoden 2020 toista osavuosikatsausta. Tässä on nähtävissä, että koronapandemia on vaikuttanut voimakkaasti Espoon talouteen ja toimintaan. Omassa puheenvuorossani sanoin, että ”on erinomainen asia, että keväällä kertynyttä hoitovelkaa on purettu nyt palvelusetelillä terveysasematoiminnassa. On tärkeää, että kuntalaisten keväällä kehittyneet terveysongelmat eivät pääse tästä enää syvenemään.” Korostin myös sitä, että palveluja tulisi kyetä pitämään nyt tulevana talvena kevättä paremmin avoinna, vaikka koronan toinen aalto tulisikin voimalla. ”Juuri julkiset palvelut ovat ihan kriittisiä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ja niin vakava asia kuin korona onkin, niin myös muut terveysongelmat on saatava hoidettua tilanteen pitkittyessä. Näistä asioista säästäminen näkyy myös myöhemmin suurempina kuluina. Esimerkiksi itsemurhien määrä kasvoi Suomessa 15 % viime kevään aikana. Se on valtavan iso luku ja kertoo siitä, että vaikeassakin taloustilanteessa on kyettävä turvaamaan esimerkiksi mielenterveys- ja työllisyys sekä muita sosiaali- ja terveys palveluita”, lopetin puheenvuoroni.

Seuraavaksi käsiteltiin valtuustokysymystä Finnoon satama-altaan ruoppauksista ja täytöistä. Ryhmässämme oli toiveita palauttaa tätä asiaa vielä valmisteluun, mutta palautus ei menestynyt. Hankkeella on valitettavasti varsin mahdollisia merkittäviä ympäristöhaittoja, joista ryhmämme lisäksi myös monen muun ryhmän valtuutettu kantoi huolta (palautus hävisi äänin 29-42-4 tyhjää).

Helka Hosia tiivisti kohdassa ryhmämme tunnot: ”Itämeri on matala, ravinnekuormituksesta kärsivä rehevöitynyt meri. Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että Espoon rannikon jo kovilla olevaa

meriluontoa ei tarpeettomasti kuormiteta ylimääräisillä täyttämisellä

tai maa-aineksen läjittämisillä.”

Tästä siirryttiin Pitkäjärven ja Lippajärven kunnostustoimenpiteisiin. Inka Hopsu teki Mikki Kausteen kannattamana seuraavan toivomuksen: ”Valtuusto toivoo, että kaupunki (Ympäristökeskus) toimii aktiivisesti Pitkäjärven ja Lippajärven kunnostustöiden vauhdittamiseksi, tekee aktiivista yhteistyötä näiden vesistöalueiden asukasyhdistysten kanssa ja osallistuu Ympäristöministeriön syksyllä aukeavaan valtionhakuun liittyen vesistökunnostushankkeisiin.
Valtuusto toivoo, että Espoon vesistöjen kunnostustoimille valmistellaan kustannusarviot ja vaihtoehtoiset toimenpidesuunnitelmat, jotta talousarvioneuvottelujen yhteydessä on mahdollista konkreettisesti nähdä aikataulu, jolla toimia voidaan edistää. Espoon tulisi myös hakea ympäristöministeriön jakamaa vesiensuojelurahoitusta.”

Puheessa Inka sanoi, että ”Talousarvioneuvotteluissa saimme muutama vuosi sitten lisättyä Espooseen myös uuden kipeästi kaivatun limnologin vakanssin. Jotta järviemme tila saadaan oikeasti paranemaan tarvitaan tähän myös kunnon toimintaedellytykset. Lisärahoitusta on haettavissa myös ympäristöministeriöltä. Näihin mahdollisuuksiin pitää tarttua ja heti. Toivon tämän vesistöprioriteetin näkyvän kaupunginjohtajan talousarvioesityksessä. Kyse ei ole suurista rahasummista.

Jätevesien puhdistaminen rakentamalla vesihuolto järven valuma-alueen asutukselle sekä peltojen ravinnehuuhtoutumien vähentäminen ovat tärkeimpiä vesiensuojelutoimia.

Valtuuston vesihuollon kehittämissuunnitelmasta tekemän päätöksen mukaan esimerkiksi Vanhakartanoon vesihuolto on kuitenkin tulossa vasta vuonna 2026. Vesiensuojelun näkökulmasta vesihuollon rakentamista olisi järkevää kiirehtiä useilla alueilla.”

 Myös Mikki Kauste korosti puheenvuorossaan ympäristöministeriöltä saatavan lisärahoituksen hakemisen tärkeyttä.

Tämän asiakohdan jälkeen käsiteltiin vielä valtuustoaloitetta vammaisneuvoston puhe- ja läsnäolo-oikeudesta kaupungin lautakunnissa ja päätettiin, että kaupunki vielä jatkossa viimeistään seuraavan valtuustokauden alussa selvittää vammaisneuvoston vaikutusmahdollisuuksia lautakunnissa. Loput asiat pöydättiin eli käsitellään seuraavassa kokouksessa, koska tässä vaiheessa kello oli jo lähemmäs klo 23.

–Pinja Nieminen
kaupunginvaltuutettu