Hei, ystävät!
 
Tällä kertaa valtuustossa oli muutama Vihreiden valtuutettujen aloite, jotka aiheuttivat myös melko paljon keskustelua ja veivät suuren osan kokousajasta, joten keskityn raportissani suurelta osin niihin. Nämä aloitteet koskivat liha- ja maitotuotteiden kulutuksen vähentämistä kaupungin palveluissa sekä hiilineutraaliustavoitteiden toimeenpanoa. 
Molemmissa jäi meidän näkökulmastamme paljon petraamisen varaa, vaikka eteenpäinkin on ilahduttavasti menty
 
Listan alkupäässä oli muutamia täydennysvaaleja ja kaava-asioita, jotka etenivät nuijankopautuksella ja ilman keskustelua, joten kokous oikeastaan käynnistyi vasta kohdassa §10, jossa käsiteltiin Vihreiden Saara Hyrkön Valtuustoaloitetta koskien liha- ja maitotuotteiden kulutuksen puolittamista vuoteen 2025 mennessä.
 
Keskustelu oli odotetusti värikästä, mutta kaupunginhallituksen esitystä ei vastustettu. Valtuustossa nyt käsittelyssä ollut, ja KH:ssa muotoiltu esitys, oli Saaran aloitteelle varsin myönteinen, vaikka valitettavasti määrällisiä ja täsmällisiä tavoitteita ei siihen saatukaan tarkasti kirjattua.
 
Saara korosti puheenvuorossaan kaupungin vastuullisuutta isona toimijana ja sitoutumista kestävän kehityksen tavoitteisiin. Hänen mukaansa joukkoruokailuilla on paitsi ravitsemuksellinen, myös kasvatuksellinen rooli.
Saara korosti myös tutkittua faktaa: ”Ruoka on yksi suurimmista ilmastopäästöjen aiheuttajista ja suurin osa tästä syntyy eläinperäisten tuotteiden alkutuotannossa. Eri tutkimuksista saatu näyttö kasvis- ja kalapainotteisen ruokavalion pienemmästä hiilijalanjäljestä on vahva.” 

Saara nosti esiin senkin, että jopa toiselta puolelta maapalloa tuotu kasviperäinen ruoka on keskimäärin vähäpäästöisempää verrattuna eläinperäisen, erityisesti naudanlihan ja maitotuotteiden hiilijalanjälkeen. Parasta on tietenkin lähellä tuotettu kasviperäinen ruoka, koska silloin myös koko tuotantoketjun läpinäkyvyys on parempi. Ilmastovaikutuksetkin Saara nosti esiin: ”Suomalainen naudanliha ei siis ikävä kyllä ole ilmastoteko. Aloitteessa ei silti esitetä kaikesta nautakarjasta luopumista. Vähempikin riittäisi.”
Saara jätti aloitteeseen myös valtuustotoiveen, joka hyväksyttiin varsin tiukan äänestyksen jälkeen, ja jossa Valtuusto toivoi, ”kaupungin asettavan selkeän tavoitteen ja ryhtyvän toimenpiteisiin kaupunkikonsernissa kulutetun ruuan ilmastopäästöjen ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja raportoi tuloksista kaupunginhallitukselle. Osana toimenpiteitä kehitetään joukkoruokailujen reseptiikkaa ja ruokapalveluiden ammattilaisten osaamista.”
 
Saara kirjoitti erinomaisen twiittiketjun aiheesta, joka avaa keskustelua hyvin.
 
Tiina Elon puheenvuorossa korostettiin tutkittuja ja todettuja ruoan ja ravinnon terveysvaikutuksia, ilmastovaikutuksia, eläinten oikeuksia ja kaupungin roolia julkisten hankintojen ja sitä kautta muutosten tekijänä. Tiina nosti myös esiin uuden kotimaisen yrittäjyyden tukemisen, joka perustuu nimenomaan ympäristöystävälliseen kasvispohjaiseen ruoantuotantoon. Tiinan puhe kokonaisuudessaan luettavissa tästä.
 
Mari Anthoni kiitti puheenvuorossaan sitä, kuinka keskustelu on mennyt huomattavan paljon vastuullisempaan ja järkevämpään suuntaan ja korosti kaupungin roolia poliittisena suunnannäyttäjänä. Mari totesi varsin osuvasti myös sen, kuinka nuoret toimivat kaupungista riippumatta jo varsin esimerkillisesti, ja kuinka kasvisruoan kulutus kouluissa on lisääntynyt jatkuvasti.
 
Keskustelu oli, ehkä jopa hieman yllättävästi, kohtalaisen rakentavaa, muutamaa puheenvuoroa lukuunottamatta. Vihreä ryhmämme osallistui varsinaisten puheenvuorojen lisäksi keskusteluun myös lukuisilla kommenttipuheenvuoroilla, joissa korjattiin muiden ryhmien puheiden argumentointia tai tiedollisia virheitä. 
 
 
Asiakohdassa §14 Vihreiden Noora Koponen puhui  esteettömän palvelun turvaamisesta terveydenhuollossa ja esteettömyyden kehittämisestä Saara Rukon tekemän valtuustokysymyksen yhteydessä. 
Noora korosti sitä, että esteettömyys on paljon muutakin kuin luiskia ja ramppeja. Esteettömyys voi olla myös sosiaalista ja aistiesteettömyyttä. Noora jätti kysymyksestä valtuustotoivomuksen, jossa tätä sosiaalisen esteettömyyden saavutettavuutta pyritään selvittämään.
 
 
Kohdassa §15 käytiin keskustelua  Vantaan mallin käyttöönotosta Espoossa nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä Vihreiden Mari Anthoni puhui viisaasti ja korosti lasten oikeutta tulla kuulluksi. ”Lapset ja nuoret on otettava mukaan palveluiden kehittämisessä. He ovat omien asioidensa parhaita asiantuntijoita.”
 
 
Kohta §17 oli Valtuustokysymys Espoon hiilineutraaliustavoitteesta 
 
Risto Nevanlinnan ja Inka Hopsun aloite kirvoitti melkoisen paljon melko tärkeitä puheenvuoroja.
Risto korosti omassa puheenvuorossaan erityisesti hiilinieluja ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtimisesta kaupungin kasvaessa ja nosti tämän osalta puheessaan tärkeän asian esiin: ”Espoolta jää saavuttamatta yksi tärkeä tavoite, joka on kirjattu Espoon ympäristötavoitteisiin 2017–2021: suojella maapinta-alasta 17% vuoteen 2020 mennessä. Tästäkin syystä Espoon on pystyttävä nykyistä paremmin vaalimaan ja lisäämään monimuotoisuutta kaikilla viheralueilla, ja lisäksi kasvatettava myös luonnonsuojelualueiden osuutta.” Aloitevastauksessa todetaan, että ”Espoo sitoutuu vähintään 80 %:n päästövähennykseen ja 20 %:n päästökompensaatioon vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.” 
 
Risto nosti esiin nykykaavoituksen aiheuttaman vaikean lähtökohdan: ”tulemme menettämään vireillä olevan kaavoitustyön myötä suuria luontoalueita rakentamiselle eri puolilla kaupunkia. Tämä vaikeuttaa päästökompensaatioiden toteuttamista.” Risto jätti kysymykseensä liittyen valtuustotoiveen ”Valtuusto toivoo, että osana hiilineutraaliuden tiekarttaa valtuustolle tuodaan tilannekatsaus hiilineutraalisuustavoitteen etenemisestä”. 
Toive hyväksyttiin yksimielisesti. 
 
Tiina Elo korosti omassa puheenvuorossaan maankäytön, kaavoituksen, julkisten hankintojen, omistajaohjauksen ja taloudellisten ohjauskeinojen tarjoamia mahdollisuuksia tavoitteeseen pääsyn suhteen.
 
Henna Partanen kiinnitti huomiota Pohjois- ja Keski-Espoon tulevaan yleiskaavaan: ”Pohjois- ja Keski-Espoon yleiskaavassa voidaan kaupunkisuunnittelun keinoin tukea kestäviä liikkumisratkaisuja siten, että uusilla asuinalueilla olisi mahdollista halutessaan elää myös ilman omaa autoa. Kaavassa päätetään myös siitä, kuinka paljon hiilinieluja Pohjois- ja Keski-Espoossa säilyy.”  
 
Itse nostin, aikaisempien puheenvuorojen huomioiden lisäksi, esiin yksityisautoilun vähentämiseen sekä julkisen liikenteen lisäämiseen tähtäävien toimenpiteiden tärkeyden, jotka ovat Espoon kaupungin teettämän Kestävän energian ja ilmaston toimintasuunnitelman, SECAP-raportin, mukaan puutteellisella tasolla. Kiinnitin huomioni ylipäätään tekemisen tahtotilaan. Puheeni loppu kuvastaa puheenvuoroni sisältöä: ”Päättäjiltä tavoitteeseen pääsy edellyttää vastuullista päätöksentekoa. Jokainen päätettävä asia tästä eteenpäin on mahdollisuus – mahdollisuus edistää tai mahdollisuus jarruttaa tavoitteeseen pääsyä.”
 
Kestävä Espoo -kehitysohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja, Vihreiden Sirpa Hertell, puhui viisaasti monen rintaman yhteistyöstä ja nosti esiin ohjausryhmän tekemää hyvää työtä, jossa tärkeä rooli on yhteistyöllä ulkopuolisten toimijoiden, kuten Fortumin sekä HSL:n kanssa. Mm. nämä molemmat mainitut ovat isoja alueellisia toimijoita, jotka omien toimenpiteidensä kautta mahdollistavat kaupungille kunnianhimoisen ilmastotavoitteen olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.
 
Kohdassa §19 käsiteltiin lapsivaikutusten arviointia Espoon kaupungin päätöksenteossa.
Mari Anthoni puhui lapsivaikutusten arvioinnista hyvin kriittisesti. Tämä on hyvin ymmärrettävää ja ryhmämme on laajasti tyytymätön nykytilanteen suhteen. Erillistä lapsivaikutusten arviointia ei käytännössä Espoossa tehdä. Kuvaavaa on se, että Mari viittasi puheenvuorossaan omaan Unicefin lapsiystävällinen kunta-mallin edistämiseen tähtäävään aloitteeseen, joka on tehty jo vuonna 2015, ja vaikka toimintatapoja on jonkin verran parannettu, vieläkään lapsia ei kuulla tarpeeksi eikä varsinkaan osana kaupungin virallista päätöksentekoprosessia. Ei, vaikka Espoo on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen toimintamallien edistämiseen. Mari jätti asiakohdassa toivomusesityksen, jossa toivottiin Espoon ryhtyvän edistämään lapsivaikutusten arviointia päätöksenteossaan. Tämä toivomus herätti keskustelua eikä sitä valitettavasti kannatettu riittävästi.
 
Mari päätti puheensa siteeraten entistä YK:n pääsihteeriä J.P. Grantiä:
”Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus”
 
 
Muita tässä kokouksessa keskustelua herättäviä asioita olivat Vantaan mallin käyttöönotto Espoossa nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä sekä Valtuustokysymys päihdekuntoutujien asumisjärjestelyistä. Ensimmäisessä asiakohdassa Nuorisovaltuuston uusi ja vastavalittu edustaja Lauri Hietanen esittäytyi valtuustolle pitäen erinomaisen puheenvuoron koulujen nuorille suunnatun matalan kynnyksen avun ja näiden palveluiden riittävien resurssien tärkeydestä.
 
 
Kiitos ja kuulemiin.