Espoon Vihreät – Vihreät muuttavat maailmaa, jotta elämä maapallolla voi kukoistaaEspoon varhaiskasvatusjaosto pitää ylimääräisen kokouksen torstaina. Ehdotin tätä viime kokouksen yhteydessä: Espoon tuottavuuden ja talouden tasapainottamiseen liittyvät linjaukset ovat menossa valtuustoon, joten totta maar myös varhaiskasvatusjaoston tulisi suunnitelmiin osaltaan perehtyä.
Ongelmalliseksi muodostui se, että koko tatu-ohjelma (eli se tuottavuus ja talouden tasapainotus) meneekin suoraan valtuuston kiertämättä lautakuntien kautta. Niinpä jaoston, jonka tehtävä on tukea ja haastaan opetus ja varhaiskasvatuslautakuntaa, voi lähinnä perehtyä, keskustella, ja mahdollisesti pyrkiä vaikuttamaan asiaan mutkan kautta.
Mistä sitten on kyse? Espoon toimintamenoja pyritään suitsimaan, ja rakenteellisilla muutoksilla pyritään saamaan aikaan säästöjä. Toisaalta varhaiskasvatus on budjetoinnin ja siten myös säästämisen kannalta hyvin hankala sektori – lapsia on hoidossa sen verran kun vanhemmat hoitopaikkaa hakevat. Niinpä vain osaan asioista voi vaikuttaa.
Lisäksi korostan aina sitä, että tyhmiä tai epäreiluja säästöjä ei voi eikä kannata tehdä. Esimerkiksi henkilökunnan hyvinvointi pitää huomioida, ja kukaan ei hyödy siitä että uusien päiväkotien rakentamisen sijaan täytetään vanhoja ylipaikoilla.
Tarvitsee siis tehdä tietoisia ja harkittuja valintoja, eikä yhden tai kahden vuoden paniikkisäästöjä.
Mitä tuossa tatu-ohjelmassa sitten sanotaan varhaiskasvatukseen liittyen? Eipä juuri mitään. Laveasti tulkiten seuraavat asiat liittyvät varhaiskasvatukseen.
“Kaupungin investointikatto (nettoinvestoinnit, pl. Länsimetro) vuodesta 2016 vuoteen 2020 on 180 M€”
Uusia investointeja siis tarkastellaan huolella. Tämä voi heijastua myös päiväkoteihin, tosin ainakaan tähän mennessä kukaan ei ole ehdottanut että päiväkoti-investointeja lykätään.
Tosin 180 miljoonaa on paljon, sillä rakentaa vuosittain melkoisen määrän. Myös päiväkoteja. Valintaa päädyttäneekin tekemään eri toimialojen välillä – päiväkoti vai silta, urheiluhalli vai koulu.
“Lakiperusteisten palvelumaksujen ja taksojen osalta peritään maksut jatkossakin normin ylärajan mukaan vapautukset ja huojennukset sekä tulotaso ja varallisuus huomioituna.”
Lapsiperheiden kannattaa varautua siihen, että päivähoitomaksut nousevat pikku hiljaa vuosi vuodelta. Ensi vuodelle on tulossa jo korotus, ihan tatu-ohjelmaan liittymättä.
“Henkilöstön käytön ohjausta tehostetaan.”
Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sijaisuuksien vähentämistä. Pyrkimys lienee kierrättää mahdollisimman paljon omaa työvoimaa, jotta ulkopuolisia ei tarvitse pestata lyhyille pesteille. Tämä ei tosin ole ollut missään virallisesti päätettävänä, mutta näin tarinat kertovat.
Muuta varmasti varhaiskasvatukseen vaikuttavaa tatu-ohjelmassa ei olekaan mukana. Toisaalta paperi on hyvin yleinen. Tämä on valitettavan yleistä poliittisessa päätöksenteossa. Asetetaan ensin (ihan oikein) yleinen raamitus. Sitten tulisi miettiä mitä se käytännössä merkitsee.
Vaan vaihe kaksi jotenkin unohtuu. Hypätään yleisen tason powerpointista suoraan välillä hyvinkin tiukkoihin toteutuslinjauksiin ilman, että niitä on pohdittu ja käsitelty. Sitten sanotaan että kyllä nämä toimet ovat seurausta linjauksista, vaikka linjauksissa ei ole mitään siihen viittaavaakaan.
Huomannette että olen hieman skeptinen. Riski on, että tehdään tyhmiä säästöjä joista on vain haittaa, ja rahaakaan ei säästy. Puollan tiukkojakin päätöksia, mutta tiedostettuja ja harkittuja sellaisia. En sokkohutkimista pimeään.
Mitä sitten itse tekisin, jos vapaasti saisin päättää? Eli miten säästää varhaiskasvatuksesta?
(1) Isommat päiväkodit siellä missä asutus on tiheämpää. Jos päiväkodit ovat kivenheiton päässä toisistaan, ei matka pitene paljoakaan. Isompi päiväkoti mahdollistaa etuja logistiikassa (ruokahuolto, siivous) ja säästää rakentamisessa (yksi lastauslaituri riittää jne.).
Huomioikaa muuten, että isossakin päiväkodissa voi olla pieniä ryhmiä erillisiä eteistiloja ja pihoja. Säästää voisi siis ilman, että säästää toiminnasta.
Jälkikäteen katsottuna: esimerkiksi Etelä-Leppävaarassa voisi olla neljän päiväkodin sijaan vain kaksi päiväkotia. Jos päiväkodit olisi sijoitettu hyvin, päiväkotimatkat eivät käytännössä edes kasvaisi.
(2) Satsataan kotihoitoon. Aika ajoin valitellaan että päiväkodissa on lapsia joiden vanhemmat ovat kotona. Kotona olevia voisi tukea esimerkiksi ajoittaisella lastenhoitoavulla, jolloin vaikkapa läkärikäynti tai työnhaku olisi mahdollista ilman että tarvitaan päiväkodin apua. Päivähoito on se kunnalle kallein lastenhoitomuoto, joten kannattaisi tukea perheitä jotta päivähoitoa ei tarvittaisi niin paljon.
Ehdotin jokin aika sitten lastenhoitopistettä Matinkylään tulevan palvelupisteen yhteyteen. Vastaanotto oli aika synkeänpynkeä, ajatuksesta eivät innostuneet poliitikkokollegat (“perheiden asia”) ja virkamiehet (“ei ole rahaa, ei olisi kasvattavaa vaan vain hoitoapua”). Täällä mielipidekirjoitukseni asiasta.
(3) Satsaus kerhoihin. Isommat lapset kaipaavat ikäistään seuraa. Kerhojen myötä voisi tarjota “kevyemmin” tukea. Nykyisellään kerhoihin mahtuvat kaikki hakeneet, mutta tarjonta on suppeaa. Matka aluekeskukseen voi latistaa monen lapsen kerhotien, vieressä oleva päiväkoti on houkuttelevampi.
Kuten huomaatte, listani sisältää vain pikku hiljaa ja vuosien päästä vaikuttavia säästöideoita. No, noinhan se on joka tapauksessa. Päivähoitopaikka järjestetään joka tapauksessa niin monelle kuin vanhemmat hoitoon ilmoittavat, ja henkilökuntamääränkin säätelee laki. Toisin sanoen budjetti ylittyy tai alittuu ihan omaa tahtiaan.
