Nyt kesällä moni nuori koululainen tai opiskelija hankkii omia tienestejä kesätöissä. Se on tärkeää kasvussa kohti aikuisuutta. Oppia omalla työllään ansaitsemaan ja oppia työelämän pelisääntöjä. Hiljattain ilmeni, että osa suomalai...

Hallitusneuvottelutulos on nyt hyväksytty ja vihreät valitsivat ympäristöministeriksi Ville Niinistön ja kehitysyhteistyö- ja omistajaohjausministeriksi Heidi Hautalan. Lämpimät onnittelut heille :)Hallitusohjelma sisältää paljon vihreitä k...

Hallitusneuvottelutulos on nyt hyväksytty ja vihreät valitsivat ympäristöministeriksi Ville Niinistön ja kehitysyhteistyö- ja omistajaohjausministeriksi Heidi Hautalan. Lämpimät onnittelut heille :)Hallitusohjelma sisältää paljon vihreitä k...

Vihreän liiton puoluevaltuuskunta ja eduskuntaryhmä ovat maanantaisessa yhteiskokouksessaan päättäneet, että puolueemme hyväksyy hallitusohjelman.  Vihreitä espoolaisia oli eduskunnan valtiovarainvaliokunnan huoneessa päätöksiä tekemässä kansanedustaja Johanna Karimäen lisäksi puoluevaltuuskunnan varsinaiset jäsenet Hanna Kalanne ja minä sekä puhe- ja läsnäolo-oikeutettuina puoluevaltuuskunnan varajäsenet Hanna Paatero ja  Kimmo Kyrölä.  Kokous alkoi klo 12 ja päättyi kello 19, joten voitte uskoa että asioista käyti

Mielipidekirjoitus HS 20.6.2011

Helsingin Sanomat (11.6.2011) kirjoitti matalapalkkaisen työnteon kannattavuudesta verrattuna sosiaalitukien varassa elämiseen. Kirjoituksessa sanottiin, että jos työtön ”menisi matalapalkka-ammattiin, hänelle jäisi verojen jälkeen käteen vain hiukan enemmän”. Kirjoituksessa pohdittiin myös keinoja työn houkuttelevuuden lisäämiseksi ja se päättyi kaupan alan työntekijän haastatteluun, jossa työntekijä ihmetteli, miten joku voi mieluummin olla tekemättä mitään kuin käydä töissä.

Erilaiset sosiaaliturvan kannustinloukot ovat todellinen ongelma. Myös pienipalkkaisten verotusta olisi syytä keventää. Nuorten syrjäytymiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Keskustelu asiasta on siis aiheellista, mutta samalla toivoisi muistettavan, että pääsääntöisesti ihmiset eivät ole tahallaan työttöminä. Kirjoituksessa ei nyt mainittu lauseellakaan sitä vaihtoehtoa, että töitä ei saisi niiden hakemisesta huolimatta.

Kuitenkin pelkästään akateemisia työttömiä on tällä hetkellä lähemmäs 20 000. He tuskin ovat kouluttautuessaan ajatelleet päätyvänsä elämään toimeentulotuella. Oma rekrytointikokemukseni todistaa, että sekä ei-akateemista että akateemista koulutusta vaativiin työtehtäviin saattaa tulla yli 200 hakemusta. Tutkimusten mukaan erityisesti pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevien työllistyminen on erityisen vaikeaa. Osassa Suomea teollisuuden rakennemuutos on siirtänyt tuhansia ammatti-ihmisiä työttömyyskortistoon.

Aikana, jolloin asenteiden on jo todettu koventuneen, ei liene kovin rakentavaa kirjoittaa työttömistä sellaisesta näkökulmasta, että työttömyys on ensisijaisesti oma valinta. Suomalaisen sosiaaliturvan sirpaleisuutta ja sen tuottamia ongelmia on mahdollista käsitellä myös syyllistämättä kokonaista ihmisryhmää. Hedelmällisempää olisi myös ollut kiinnittää kirjoituksessa enemmän huomiota matalapalkka-aloilla käteen jäävään summaan. 1200 euron nettopalkalla elämistä voi ainakin pääkaupunkiseudulla luonnehtia niin ikään köyhyysloukuksi.

Pinja Nieminen

Projektipäällikkö, FM

Espoo

Valtuusto päätti nimenhuutoäänestyksellä, ettei teknisen toimen johtaja Olavi Loukon tuomio anna aihetta toimiin

Kevätkauden viimeisessä valtuuston kokouksessa oli tarjolla värikäs ja pitkä näytös, jossa pääosassa oli teknisen toimen johtaja Olavi Loukon lahjusrikkomuksesta saama tuomio. Kolmituntiseksi venyneessä puhemaratonissa kuultiin lukuisia näkemyksiä siitä, nauttiiko toimialajohtaja Louko edelleen luottamusta - niin asiallisia ja asiasta kuin välillä tyystin asian vierestäkin.

Eilen vihreiden hallitusneuvottelutaival katkesi, kun eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuskunnan yhteiskokous päätti äänin 16-23 olla edes neuvottelematta 105-pohjasta (kok, kesk, vihr, rkp, kd). Olisin halunnut neuvotella. Olisin halunnut edes selvit...

Espoon kaupunginvaltuusto käsitteli kokouksessaan 23.5 perussuomalaisten aloitetta maahanmuuton kustannuksista. Seppo Huhta (ps) ei ollut tyytyväinen kaupunginhallituksen vastaukseen.

Katsoin kyseisen kohdan 14 nauhoitteen kahteen otteeseen vakuuttuakseni siitä, että Huhta todellakin vaatii tietoja yksittäisten maahanmuuttajien aiheuttamista kaikista mahdollisista kuluista alkaen lääkekorvauksista. Maahanmuuttajapalvelujen kustannukset sen sijaan löytyvät kaupungin budjetista, jota Huhta on ollut hyväksymässä paitsi valtuustossa, myös käsittelemässä sosiaali- ja terveyslautakunnassamme. Nauhoitteella Huhta sanoo, että jokaisen meidän kustannukset on laskettu jossain. Kotisivuillaan hän mainitsee yhden vaalitavoitteensa olleen muun kuin työperäisen maahanmuuton puolittaminen.

Vanhuspalvelujen kustannukset on oltava tiedossa. Meidän on tiedettävä, paljonko tarvitsemme hoitopaikkoja tulevaisuudessa ja millä veroasteella hoivapalvelut kyetään järjestämään. Terveyspalvelujen kustannukset on oltava tiedossa. Maahanmuuttajapalvelujen kustannukset on oltava tiedossa. On tiedettävä, paljonko maahanmuuttajapalveluihin tarvitaan henkilökuntaa, paljonko suomen kielen opetusta tarvitaan, miten se rahoitetaan ja järjestetään ja niin edelleen. Sen sijaan sitä, mitä yksittäinen ihminen yhteiskunnalle maksaa, se ei voi eikä pidä ollakaan tiedossa.

Ajattelin ensiksi, etten jaksa välittää Huhdan toiveista ja väitteistä. Ajatus siitä, että Suomessa alettaisiin rekisteröidä ihmisiä etnisen syntyperän mukaan ja sitten alkaa laskea ja kirjata ylös yksittäisen ihmisen tuottavuus sekä kaikki hänen aiheuttamansa menot alkaen syntymästä (Huhta sivuaa tätä nauhoitteella) jokaiseen sairastumiseen(kuten myös tätä) kuulostaa niin hullulta, ettei sitä voi ottaa tosissaan.

Mutta mitä enemmän Huhdan lausumaa miettii, sitä enemmän tuntuu siltä, ettei sitä voi sivuuttaa. Huhdan tarkoitus on osoittaa, paljonko jonkun ihmisryhmän läsnäolo yhteiskunnassamme maksaa. Hän ei sano sitä suoraan videolla, mutta vaalitavoitteista on pääteltävissä, että hintalapulla on tarkoitus osoittaa, että näitä ihmisiä ei kaivata tähän yhteiskuntaan. Videolla Huhta vetoaa isänmaan etuun.

Eli toisin sanottuna suomalaiseen yhteiskuntaan ei kaivata ihmisiä, joiden voidaan osoittaa aiheuttavan tietyn määrän kustannuksia.

Samanaikaisesti samassa puolueessa Huhdan kanssa vaikuttava Jussi Halla-Aho on kirjoittanut blogissaan, että ”Jos väitetään, että kaikki ovat samanarvoisia, väitetään samalla, että ihmisen arvo tunnetaan ja se voidaan mitata. Ellei sitä voida mitata, ei voida todentaa, miten paljon kullakin yksilöllä on sitä.” Ja ”Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.”

Kun yksi ihminen sanoo jotain absurdia, se voidaan vielä sivuuttaa. Kun useampi ihminen vaatii jotain, kyse voi olla ideologiasta. Huhta ja Halla-aho kumppaneineen vaikuttavat puolueessa, joka on mukana säätämässä lakeja ja asetuksia, muokkaamassa tätä yhteiskuntaa.

Mitä muualla Euroopassa tapahtuu? Syntyperäinen tanskalainen ei pysty nykyään tuomaan ulkomaalaista puolisoaan Tanskaan, jos tämä ei täytä tiettyjä ehtoja eli ole esimerkiksi riittävän korkeasti koulutettu. Unkarin keväällä hyväksytty uusi perustuslaki mahdollistaa äänioikeuden viemisen mielenterveyden häiriöistä kärsineeltä ihmiseltä.

Ihminen katsoo mielellään toiseen suuntaan nähdessään epäsuotuista kehitystä. Kieltäytyy uskomasta sitä todeksi, ”ei meillä Suomessa, ei meillä ennenkään.” Mutta jossain muualla joskus ja jossain juuri nyt.

Haluaisin uskoa, että joidenkin perussuomalaisten ajattelu on harmitonta, merkityksetöntä. Että se ei kerää nykyistä enempää suosiota, sitä ei aleta soveltaa todeksi tulevaisuudessa. Että joku päivä joidenkin vuosien päästä emme elä yhteiskunnassa, jonka rajojen sisällä saa olla vain tietyn värisiä, terveitä, tiettyyn rotuun kuuluvia ihmisiä. Mutta mistä voin olla varma, ettemme ole pienin askelin menossa tähän suuntaan? Mikään todellisuus ei ala yhdestä päivästä.

Hallitusneuvottelut ovat jatkuneet kymmenettä päivää, tosin tänään elinkeinoryhmällä on vapaapäivä. Muuten olemme kokoontuneet aamusta iltaan eri teemojen ympärillä: ilmasto, energia, innovaatiot, yrittäjyys, työllisyys, aluekehitys, lii...

Kaupunginvaltuusto kokousti eilen pitkään, mutta valitettavasti loppua kohden vähemmän hartaasti.

Asialistan kenties painavin asia oli vuoden 2010 tilinpäätös ja tarkastuskertomus. Kunnissahan varsinaisen tilinpäätöksen lisäksi tarkastuslautakunta arvioi säännöllisesti sitä, toteuttaako kaupunki tarkoitustaan sekä toisaalta, onko tarkoituksen toteuttamiseen varattu riittävästi resursseja. Monen Vihreän sekä muidenkin valtuutettujen puheissa toistui ennaltaehkäisevän työn merkitys.

Työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä on kasvanut viime vuosina nopeasti. Tässä joitakin ajatuksiani lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisestä Espoossa:

PALVELUJÄRJESTELMÄSSÄ

Työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä on kasvanut viime vuosina nopeasti. Tässä joitakin ajatuksiani lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisestä Espoossa:PALVELUJÄRJESTELMÄSSÄ:Uusimman valta...

Työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä on kasvanut viime vuosina nopeasti. Tässä joitakin ajatuksiani lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisestä Espoossa:

PALVELUJÄRJESTELMÄSSÄ:

Uusimman valtakunnallisen kouluterveyskyselyn mukaan kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsemistä piti vaikeana 21 % yläasteen ja ammatillisten oppilaitosten oppilaista ja 17 % lukiolaisista. Kouluterveydenhoitajien ja lääkärien määrässä ei vieläkään olla sosiaali- ja terveysministeriön suositusten tasolla. Riittävä kouluterveydenhuollon resursointi edesauttaisi ongelmien ennaltaehkäisyä ja pahenemista.

Myös oppilashuollon ja perheneuvolan resursseja tulisi vahvistaa. Perheneuvolaan on ollut joillain alueilla jopa yli vuoden jono. Jos lapsella on vaikeaa, todennäköisesti myös hänen vanhemmillaan on vaikeaa ja sama toisinpäin. Vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelmat vaikuttavat myös lapseen. Koko perheeseen keskittyminen olisi siksi tärkeää. Apua tulisi saada jo ennen kuin ongelmat kärjistyvät.

Hoitotakuun 3kk määräaika hoidon aloittamiseen on nuoren ihmisen kohdalla pitkä aika. Hoito pitäisi voida aloittaa nopeammin.

Psykoterapiaan pääseminen on aikuisillekin vaikeaa –liian sairas ei saa olla, koska terapian tavoite on työ- tai opiskelukyvyn palautuminen, liian tervekään ei kuitenkaan voi olla tai psykoterapian joutuu kustantamaan täysin itse. Myös psykoterapiaa tarvitsevilla nuorilla on vaikeuksia päästä terapiaan.

Yhteisölliset ja sosiaaliset, omia voimavaroja kartoittavat ja korostavat kuntoutusmuodot ovat mielestäni nuorille tärkeitä. Asioiden prosessointi ryhmässä ja toisten nuorten tapaaminen muistuttavat, ettei kukaan ole ongelmineen yksin ja auttavat löytämään uusia näkökulmia. Omien hyvien puolien ja vahvuuksien ajattelu vahvistaa positiivista identiteettiä ja auttaa uskomaan itseen –tärkeä ominaisuus haettaessa työ- ja opiskelupaikkoja.

KOTONA

Rikoksia tehneiden aikuisten taustalta löytyy usein väkivaltainen lapsuus ja suurimmalla osalla rikollisista on mielenterveysongelmia. Lapsiin kohdistuvan väkivallan ja muun perheväkivallan torjuminen ehkäisee siis sekä rikollisuutta että mielenterveysongelmia. Väkivaltaa kokevat lapset olisi saatava tavoitettua ja heille ja heidän perheilleen tarjottava apua.

Myös köyhyyden ja vanhempien päihdeongelmien tiedetään vaikuttavan lasten mielenterveyteen. Hyvää tulevaisuutta luodaan nyt tekemällä sellaista politiikkaa, joka ehkäisee syrjäytymistä ja köyhtymistä. Työpaikat, kohtuuhintaiset asunnot, mahdollisuus sovittaa yhteen työ ja perhe, lasten mahdollisuus harrastaa, ne kaikki vaikuttavat perheiden hyvinvointiin.

KOULUSSA:

Viimeistään yläasteen terveystiedon opetuksessa tulisi aina käsitellä niitä asioita, joilla voi vaikuttaa omaan mielialaan positiivisesti. Tunnetaidot eli kyky ymmärtää ja käsitellä omia ja muiden tunteita, kyky sietää pettymyksiä, kyky tunnistaa omia vahvuuksia ja kyky löytää keinot, joilla käsitellä vaikeita asioita ovat myös tärkeitä.

Koulukiusaamiseen puuttuminen on tärkeää. Lapsuuden koulukiusaamisen on todettu altistavan mielenterveysongelmille ja koulukiusaajien tekevän myöhemmällä iällä keskimääräistä todennäköisemmin rikoksia.

Kaikille peruskoulunsa päättäville tulisi löytyä jokin opiskelupaikka.

Luokattoman lukion etuja ja haittoja olisi syytä arvioida. Ihmisillä on yleensä tarve kiinnittyä johonkin ryhmään tai yksikköön niin työyhteisössä, koulussa kuin muussakin elämässä. Luokaton lukio aiheuttaa pahimmassa tapauksessa tilanteen, jossa lukiolainen ei kuulu selvästi yhteenkään viiteryhmään kolmen vuoden aikana.

Vihreät haluavat jatkaa lasten ja  nuorten leiritoimintaa Kuhmoisissa

" Puhdasta ruokaa lapsillemme" oli yksi Soukan asukaskahvilan teemoista syksyllä 1989

Yhdyskuntatyö Espoossa alkoi jo 1973 seurakunnan toimesta. Vuonna 1979 YK:n lapsen vuonna kaupunki käynnisti Kivenlahden yhdyskuntatyön projektin. Lapsirikas lähiö, ei vielä suurempia ongelmia, ehkä vain tyypillisiä nopean kaupungistumisen kasvukipuja .... ennalta ehkäisten
Hallintokuntien päälliköistä koostunut YHDYSKUNTATYÖN NEUVOTTELUKUNTA, apulaiskaupunginjohtaja Mauri Alasaaren johdolla ohjasi. Työ siunattiin ylhäältä ja tehtiin ruohonjuuritasolla. Kivenlahdessa asuva lainsäädäntöneuvos Matti Mikkola, itsekin aktivisti, kirjautti työmuodon jopa sosiaalihuoltolakiin. Paikallisena mandaattina jäsenyys sosiaalilautakunnassa ja puheenjohtajuus lastensuojelujaostossa. Aarre Soikkeli nuorisohuollosta ja Irja Aarnio ennaltaehkäisevästä mielenterveystyöstä ohjasivat käytäntöä. Itse pääsin projektiin vapaaehtoisena gradun tekijänä " Kivenlahti asuinympäristönä asukkaiden näkökulmasta".

Sosiaalilautakunnan puheenjohtajana toimi Ritva Erkama. Espoossa 80-luku oli yhdyskuntatyön kulta-aikaa. Perustaa sille loi lastensuojelun osasto, joka oli oma  maineikas yksikkönsä, johtajana Aila Rahunen. Aila Rahunen vieraili Yhdysvalloissa ja oli Suomen ensimmäisiä yhdyskuntatyön opettajia. Oppilaitos oli Järvenpään kristillinen opisto. Olisivatko puitteet voineet olla otollisimmat? Kaikki oli kohdallaan uutta alkua luomaan.

Työ oli sekä idealistista että käytännöllistä. Espoo katsoi alueellisten työmuotojen toimivan hyvin juuri ennalta ehkäisevästi. Tästä kertoivat monet nimetkin, leikkipuistot muutettiin asukaspuistoksi. Soukan asukaspuiston aktivistin ja ohjaajan Immosen Helenan  kanssa pidimme asukaskahvilaa.
Aloitimme Puropuiston suojelusta. Ohjelmassa oli muutakin, arkea ja toimintaa alueella.
" Kuluttajaliike ja ruokamme" oli kestoteemamme, me vanhemmat, pienten lasten äidit ja myös perhepäivähoitajat olimme huolissamme siitä, minkälaista ruokaa lapsille syötämme. Lisäaineet ja ylenmääräinen prosessointi olivat huolen aihe ja syy. Ruuan alkuperä ei ollut meille yhdentekevä asia;
Miten ja missä ruoka tai ravintoaineet on tuotettu?

Tuossa tilaisuudessa marraskuussa 1989 Soukan palvelutalolla oli paikalla noin kolmekymmentä henkeä. Neuvojaksi oli pyydetty Iltasanomain toimittaja. Oli syntynyt tarve perustaa joko yhdistys tai osuuskunta. ruokapiiri joka tapauksessa.

Seuraavalla viikolla selvitettiin käytännön asioita ja mietimme, mikä olisi sopiva toiminnan muoto. Heidi Hautala, Vihreän langan toimittaja, Eeva Simola, Paavo Nikula ja Juhani Kytö antoivat uteliaina ja innoissansa ohjeita ja malleja. Osuuskunta vaikutti hyvältä.

Osuuskunnan perustamiskokous pidettiin Soukanpohjan kartanossa joulukuussa 1989 ja ensimmäiset perunasäkit (yht.800 kg)kannettiin kartanon sisäeteiseen  jo jouluksi 1989. Kun tulin töistä kotiin, luulin tulleeni kellariin, uskomattoman maan tuoksun tunkiessa sieraamiini. Jouluksi pöytään aitoa luomua, Kainuun mustaa ja mitä Kongon sinistä perunaa sitten säkeissä olikaan!

Perustavan kokouksen veti veljeni kurkikaveri, tiukka ja huumorintajuinen meteorologi ja kurkituntija Juhani Rinne. 
Nimi tuotti ongelmia: Joulukuun ensimmäinen ehdotus Uusi arki ei käynyt uskovaisille. Se oli liian lähellä new age käsitettä. Den Nya Vardagen tuo pohjoismainen Bygga och Bo - uuden asumisen hanke, josta Suomesta mukana olivat tutkijat Liisa Horelli, Kirsti Vepsä ja Tarja Cronberg, toimi meillekin mallina. Tammikuussa päästiin uudelleen vauhtiin ja tämän kokouksen piti päättää lopullinen nimi perustettavalle osuuskunnalle: Nimiehdotuksia olivat mm. Gaia, Muurahainen, Uusi arki ja lopuksi Hyvä arki.
Kolmannessa tapaamisessa oltiin yhtä mieltä, että nimeksi laitetaan Hyvä arki - siis Osuuskunta hyvä arki.
Hallituksen ensimmäisenä puheejohtajana toimi Pekka Poutanen Kirkkonummelta.
Espoon tasa-arvosihteeri Lea Rantanen, myös Kirkkonummelta. Kirkkonummella toimii radikaali naisten ryhmä Välitason Naiset. Lea esitteli naisten Uusi arki-visiota eri tahoille, niin kaupungille kuin poliittisille puolueille.

Vuoden 1990 alussa pääkaupunkiseudulla toimivan Hyvä-arki osuuskunnan jäseniksi oli liittynyt yli kaksisataa jäsentä. Ruokapiirejä oli pitkälti yli kolmekymmentä. Toiminta oli todella työvaltaista, mutta innosta ei ollut puutetta. Lehdistö seurasi vierestä kannustaen, seminaareja pidettiin. K-market Seilorista saatiin luomuleivän esittelijä luomupäiville, kaupasta tuli vuoden luomukauppa. Tuumasta toimeen ... Espoonlahden toiselta puolelta Thorsvikin karjatilalta tilattiin Herlinin Angus-härkää.

toiminnat kehkeytyivät rinnakkain, lomittain. Marja Rahkonen kirjoitti osuuskunnasta artikkelin Mitä Missä Milloin-kirjaan. Hän toimi osuuskunnan tiedottajana, kuten myös toimittaja Leena Suoniemi- Särkijärvi.
Maataloustuotteet ja pesuaineet toimitettiin ensin kotiini Soukkaan, sitten Lippajärven vanhaan Elantoon, kunnes saatiin tilat Matinkylästä Mirjankujalta. Kaupungilta metsästimme maakellareita ja saimmekin sellaisen Toppelundista kaupungin mailta. Muistan, kun Helena Korhosen kanssa kuljetettiin sinne maa-artisokkaa laatikoittain. Kun samana vuonna tulin valituksi kunnan valtuustoon, lisänimeni olikin maakellari-Mikkola. 
Osuuskunta ei enää pidä yllä ruokapiirijärjestelyä, tavoitteena olikin tuotteet tavallisen kuluttajan ulottuville tavallisiin kauppoihin. Vastuullinen kuluttaminen, joka sai myöhemmin nimen Reilu
kauppa, Fair Trade, kasvoi samanaikaisesti luonnonmukaisen viljelyn aatteen rinnalla.
Yhteys maailmakauppaan oli läheinen. Ruohonjuuri ja Tampereen kehitysmaakauppayhdistys olivat mukana.
Mielenkiintoista oli, että osuuskunnan jäsenistä 16 oli kaupunginvaltuutettua. Ennenkin oli tuotu perunasäkkejä valtuustoon. Maalaiskunnassa tämä oli vallan luontevaa.
Suoraan pellolta päätöksentekoon! Ollaan edelleen melkein maalaiskaupungissa.

Työtoiminta käynnistyy. Sosiaalihallitus haluaa " paikalliset toimintarakenteet".

1990 perustimme Hyvä arki-yhdistyksen. Perustajajäseninä olivat Laila Nordlund, pj. Hanna Holma-Kokkonen, Vesa Karla, Marja Rajala, Eeva-Liisa Ruotsinsalo, Pirjo Savolainen ja Lea Rantanen. Yhdistys anoi RAY:n tukirahoja sai niitä, jotta sosiaalihallituksen ehdottama työtoimintaprojekti voitaisin käynnistää.
Yhdyskuntatyön ajattelu ja työmuoto soveltuivat hyvin, vaikka kolmas sektori oli toimija.
Kuntouttava työtoiminta kaipasi uudistusta. Palkkatyön ulkopuolella oleville ihmisille haluttiin tarjota toimintaa, tietä pois neljän seinän sisältä. Alkoi monenlainen korjaustoiminta, vanhusten palveluun liitetty kauppakassitoiminta. Uusi työmuoto, päiväsairaalatoiminta hyväksyi
vapaaehtoisia Muuralan päiväsairaalaan.
Työtoiminta käsitti mm. osuuskunnan ruokapiirien jakotapahtumien järjestelyä, punnitusta, pakkausta ja lajittelua. Tämä organisoitiin  tukirahoilla vuokratuissa Matinkylän Mirjankujan ahtaissa tiloissa kerran kuussa ja oli todella työvoimavaltaista työtä. Yhteisöllisyyden tunteesta ei ollut puutetilaa.

Tuon jälkeen moni toiminnassa mukana ollut on rohkaistunut opiskelemaan tai perustanut oman yrityksen. Oppisopimus on ollut hyvä malli edetä. Myös 90 -luvun laman ollessa pahimmillaan perustettiin työttömien yhdistyksiä ja osuuskuntia: Lahjomattomat, Tinkimättömät nimeltä mainiten. Nämä alkoivat olla jo irti kunnan toiminnasta ja lähes täysin vertaispohjalla toimivia.

Työllisyyspolku oli Espoon kaupungin vetämä projekti: Siinä mm. yhdyskuntatyöntekijä Jaana Erkkilä ja Pirjo Frilund loivat uusia teitä yhteiselle toiminnalle. Paikalliset toimintarakenteet oli nimitys, jota sosiaalihallituksen Pentti Kananen tarjosi käytettäväksi mm. Hyvä arki-yhdistyksen toimintamallista.

Hyvä arki tehdään yhdessä, se on yksilöiden toimintaa, jolle luodaan raamit, kehykset.
Yhteiskunta ei ole silloin ihmisten arjesta irrallinen asia, vaan juuri asumiseen, tasa-arvoon liittyvät tekijät ovat niitä, joita yhteisöllisessä toiminnassa työstetään yhdessä. Pieniä parannuksia, suuria visioita. Small Places, Large Issues.  .... huomioiden elämäntilanteiden, elämänkulun eri vaiheet ja tarpeet. 

Jos toiset rakentavat teitä ja teknistä infraa, rakennetaan asuinalueille sosiaalista ja kulttuurista infraa

Hyvä arki, sujuva arki, rikas arki.
arki ei ole vain harmaa, josta tulisi päästä irti:
arjen voi miettiä ja tehdä,
yksin ja yhdessä.

Good everyday life
Good daily life
La vie quotidienne

latinaksi toivotan teille hyvää arkea BONAM VITAM QUOTIDIANA VOBIS EXCEPTO!

Valtuuston melko kevyttä asialistaa käsiteltiin perussuomalaisesti. Espoossa se tarkoittaa sitä, että lähes jokaisessa asiakohdassa perussuomalainen ehdottaa poikkeamista pohjaesityksestä. Ja toinen perussuomalainen kannattaa esitystä. Asiasta äänestetään. Äänestystulos on karkeasti ottaen muut - perussuomalaiset eli noin 60 - 10.

Hyvän elämän etsintää yhteiskunnallisessa kehyksessä

• toimiva demokratia
• yhteisten resurssien tasaisempi jakautuminen
• ihmisten välinen yhteisyys ja solidaarisuus
• yksilön osallisuus ja kehitysmahdollisuudet
• elämän tarkoituksellisuus ja turvallisuus
• rikas ja kehittyvä kulttuuriympäristö
• ekologisesti ja eettisesti kestävä talous

Näiden esimerkkien taustalla on positiivinen käsitys ihmisestä arvona sinänsä, uskosta ihmiseen oman elämänsä parhaimpana asiantuntijana, uskosta ihmisen kyvystä luovuuteen, aloitteellisuuteen ja keskinäiseen solidaarisuuteen

arki tai pyhä voi rakentua aineksista, jossa kannetaan mielessä johtolankoja hyvästä elämästä.

"Run after Happiness, all run after happiness, but do not run too fast, Happiness runs elsewhere" (Bertolt Brecht)

Päätimme tänään sosiaali- ja terveyslautakunnan 5.5 h kestäneen kokouksen päätteeksi, että Kilon päiväkodissa nykyisellään toteutettavaa vaikeavammaisten lasten yhteisöllistä kuntoutusta ei siirretä KELA:n järjestettäväksi. Siirto ol...

Päätimme tänään sosiaali- ja terveyslautakunnan 5.5 h kestäneen kokouksen päätteeksi, että Kilon päiväkodissa nykyisellään toteutettavaa vaikeavammaisten lasten yhteisöllistä kuntoutusta ei siirretä KELA:n järjestettäväksi. Siirto olisi tarkoittanut sitä, että jatkossa lapset olisivat saaneet terapiaa vain muutaman tunnin viikossa yksilöterapiana. Nyt terapiaa saadaan ryhmässä ja päiväkodin arjessa.

Päätös eteni niin, että tein ensin muutosesityksen, joka kuului näin: ”Sosiaali- ja terveyslautakunta päättää, että Kilon osaamiskeskuksen terapiatoimintaa jatketaan nykymuodossaan eli osaamiskeskuksessa nykyisellään toteutettavaa vaikeavammaisten lasten kuntoutusta ei siirretä KELA:n järjestettäväksi.”

Toinen lautakunnan jäsen eli Kaisa Alaviiri (kok.) toi sen jälkeen oman esityksensä, jonka alku oli samanlainen kuin omani, mutta hänen esityksensä jatkui niin, että kunta jatkaa neuvotteluja KELA:n kanssa kuntoutuksen rahoittamisesta sekä että Kilon osaamiskeskuksen terapeutteja hyödynnetään jatkossa muissakin päiväkodeissa.

Olin hieman skeptinen neuvottelujen aloittamiseen uudelleen KELA:n kanssa. Sosiaalitoimi on vast’ikään päättänyt edelliset neuvottelut tuloksettomina. Tunnen myös kuntoutuskäytäntöjä työni puolesta ja tiedän, että KELA kilpailuttaa terapeutit, KELA:n kuntoutuskäytäntöjä säätelevät tiukat kriteerit ja kuntoutus toteutetaan koko maassa samalla tavalla. KELA ei siis yhtäkkiä ala tukemaan kuntoutusta, joka poikkeaa sen standardeista. Myös ajatus siitä, että terapeutteja aletaan hyödyntää muissakin päiväkodeissa, mietitytti minua. Emme nyt mitenkään rajanneet sitä, miten terapeuttien työaikaa aletaan allakoida. Jos heidän työnkuvansa muuttuu selkeästi, se tietää yt-neuvotteluprosessia. Toivottavasti kyse on lähinnä konsultointitoiminnasta. Toin esille sen uhkakuvan, että terapeuttien vapauttaminen muidenkin päiväkotien käyttöön johtaa siihen, että vuosien kuluessa he eivät enää järjestä intensiivistä, yhteisöllistä kuntoutusta vaan käyvät pitämässä yksilöterapiaa useassa eri päiväkodissa.

Alaviirin esitys kuitenkin voitti lautakunnassa ja toivotaan, että kyseessä on hyvä kompromissi oman nykytilan jatkoa puoltavan esitykseni ja yhteisöllisen kuntoutusmuodon lopettavan virkamiesesityksen välillä. Pääasia, että yhteisöllinen kuntoutus jatkuu.

Kilon osaamiskeskuksen yhteisöllinen kuntoutus jatkuu
Päätimme tänään sosiaali- ja terveyslautakunnan 5.5 h kestäneen kokouksen päätteeksi, että Kilon päiväkodissa nykyisellään toteutettavaa vaikeavammaisten lasten yhteisöllistä kuntoutusta ei siirretä KELA:n järjestettäväksi. Siirto olisi tarkoittanut sitä, että jatkossa lapset olisivat saaneet terapiaa vain muutaman tunnin viikossa yksilöterapiana. Nyt terapiaa saadaan ryhmässä ja päiväkodin arjessa.