Viimeisessä kokouksessa oli isoja asioita, joista onnistuttiin taas tekemään yksimielisiä päätöksiä. Kiitos siitä kuuluu lautakunnan pj. Markku Markkulalle, jonka työtä olen oppinut kuluneen neljän vuoden aikana arvostamaan kovasti. Ja tietysti myös koko lautakunnalle sekä virkamiehille. Haikein mutta luottavaisin mielin jätän kaupunkisuunnittelun uuden vihreän ryhmän hoitoon. Menestystä haastavaan työhön uusi vpj. Kirsi Louhelainen, jäsen Risto Nevanlinna

There is a brief summary in Finnish on Facebook

Yo, como millones otros, estaba mirando la inauguración de Barack Obama de la televisión por la Mañana. Estoy bastante contenta. Obama hablaba por ejemplo sobre los derechos de parejas del mismo sexo ", our journey is not complete until our gay brothers and sisters are treated like anyone else under the law", sobre el cambio del clima " we will respond to the threat of climate change, knowing that the failure to do so would betray our children and future generations"y sobre la securidad social y Medicare "these things do not sap our initiative, their strenghten us" .  

También hablaba sobre los derechos de los inmigrantes. Pues, lo hizo también hace cuatro anos, pero deseo que ahora pase algo. No es fácil para él hacer cambios grandes, porque los republicanos tienen la mayoria en la Cámara de Representantes. Pero ahora los republicanos saben que sin votos de latinos ningún republico no va a ganar un puesto de presidente. Tienen que ser interesados por los derechos de las inmigrantes. Hay aproximadamente 11 millones inmigrantes ilegales en EE.UU. Hay tantas personas quienes han vivido toda su vida en Estados Unidos, han nacido en EE.UU, pero viven sin derechos, porque ya sus padres han llegado como inmigrantes ilegales.

Durante los ultimos cuatro anos he estado varias veces decepsionada de Obama como probablemente todo el mundo. Prometió por ejemplo que va a cerrar Guantanamo, pero pasó nada. Y tantas civiles se han muerto en la guerra contra el terrorismo. Sin embargo me gusta verle como presidente y estoy muy contenta que le eligieron. 

Durante la primera época de Obama la lucha contra el cambio del clima en EE.UU ha avanzado bastante, aunque no sufisientemente. Sin embargo ha puesto algunas nuevas reglas estrictas para disminuir emisiones de carbono y su govierno ha financiado la energia limpia y el desarrollo de la tecnologia limpia. Parece que Mitt Romney piensa en que el cambio del clima es algo cracioso o por lo menos no entiende la situación.  "Obama promised to slow the rise of the oceans. He wanted to heal the planet. I want to help you and your families. " También me molesto mucho los pensamientos de Romney sobre los derechos de las mujeres. "Planned Parenthood, we get to rid of it." Para mi Romney representó el pasado y Obama es una persona quién puede hacer cambios muy importantes. Es una alegria grande que la igualdad parece que ser un valor muy importante para él.  Estoy segura que en el futuro la gente no puede entender como los parejas de mismo sexo llevaron tanto tiempo sin derechos iguales.

Deseo que Obama tome acción en su segunda época y quedará a historia como presidente quién mejoró los derechos de varios grupos y quién verdaderamente comenzó la lucha contra el cambio del clima, pero terminó varias guerras tradicionales.

Uuden valtuustokauden ensimmäinen valtuuston kokous on paljolti henkilövalintoja. Vihdoin pääsevät uudet luottamushenkilöt töihin! Esityslista liitteineen löytyy täältä: Kokouksen kiinnostavinta antia lienee metropoliselvityshenkilöiden vierailu valtuuston kuultavana. Vihreiden valtuustoryhmä kokoontuu valtuustotalolla aina viikkoa ennen valtuuston kokousta klo 17.30. Ryhmäkokoukset ovat avoimia kaikille Espoon Vihreiden jäsenille. Ennen ryhmäkokouksia valtuuston neuvottetoimilukunta (= kaikkien ryhmien puheenjohtajat) kokoontuu käymään lista-asiat läpi.

Vanha kaupunkisuunnittelulautakunta kokoontuu vielä kerran ensi keskiviikkona. Listalla on asiaa melkoisesti, tärkeimpinä Lommila, Blominmäki ja metron jatkon maanalaiset kaavat. Eslityslista löytyy kokonaisuudessaan täältä: Lista-asiat: - Viherlaakso, eteläinen, asemakaavan muutosehdotuksen hyväksyminen nähtäville, pöydälle 12.12.2012 Kertauksena 12.12. kokouksen raportista: Asemakaavan muutoksella mahdollistetaan kuusikerroksisen asuinkerrostalon rakentaminen olemassa olevan, kaksikerroksisen asuin- ja liikerakennuksen tilalle kortteliin 61024, sekä autopaikkojen lisärakentaminen

11.1. Kuka ostaa tehtaasta kauppaan kuljetetun kahvikupin, jos samanlaisen voi tulostaa kotona muutaman sentin kustannuksin?» Maaseudun autioituminen ja kaupungistuminen olivat 1900-luvun megatrendejä. Vielä 1950-luvulla enemmistö suomalaisista asui maalla.

Vuosisadan vaihteessa ajateltiin internetin ja etätyön kääntävän maaltapaon maallepaoksi, ihmisten muuttavan avokonttoreista mökkilaitureille. Toisin kävi.

Vaikka teknologia mahdollistaa monien töiden tekemisen missä ja milloin vain, etätyöstä on käytännössä tullut perinteisen työn jatke, ei sen korvaaja. Mökillä työskentelyn asemesta työpäivää jatketaan iltaisin kotona.

Ei ihme, että työnantajat kustantavat työntekijöilleen etätyövälineet, vaikkei varsinaisia etätöitä tehtäisikään. Halpa hinta ilmaisista ylitöistä!

Pelkkä Internet ei riittänyt pysäyttämään kaupungistumista, eihän syrjäkylillä edes ole nopeaa laajakaistaa. Tee siinä sitten töitä, jos hspa pätkii heti, kun tukiaseman tiellä oleva puu huojuu tuulessa. Pelkällä puhelimella ja sähköpostilla pärjää loppujen lopuksi vain harvassa työssä. Lisäksi on tavattava ihmisiä. Moni työpäivä täyttyy tapaamisista ja palavereista, joita ei etänä voi hoitaa, ainakaan vielä.

Laajakaistan rakentaminen kuitenkin etenee, ja yhteyksien nopeutumisen myötä kokouksiin etänä osallistuminenkin helpottuu. Tai helpottuisi, jos eri valmistajien video- ja webneuvottelujärjestelmät ymmärtäisivät toisiaan. Mitä etätyötä se sellainen on, jos etäpalaveria varten on tultava työpaikan videoneuvottelustudioon?

Etätyö ei yleisty, ennen kuin etäkokousten tekniset esteet saadaan ratkaistua. Silloinkin vaikutukset yhteiskuntaan ja maaseudun elinvoimaisuuteen jäisivät todennäköisesti vähäisiksi.

Kotona ja mökillä vietettäisiin vähän enemmän aikaa, työpaikalla ja ruuhkassa vähemmän, asuntojen koko kasvaisi työhuoneen verran, moottoriteitä rakennettaisiin vähän vähemmän, talviasuttavat mökit muuttuisivat kakkosasunnoiksi, bensan kulutus laskisi, ja sähkön kulutus kasvaisi.

Sen sijaan 3d-tulostuksen yleistyminen voi oikeasti siirtää yhteiskunnan painopistettä.

3d-tulostimet ovat tekemässä esineille saman kuin mp3-soittimet musiikille ja lukulaitteet kirjoille: Enää ei tarvita cd-valimoja tai levykauppoja, pian ei tarvita myöskään kirjapainoja tai kirjakauppoja. 10-20 vuoden kuluttua monet käyttämämme esineet valmistetaan kotona tai ”lähipajassa”.

Yhdysvaltojen armeija kokeilee Afganistanissa lähipajan prototyyppiä, 3d-tulostimin ja työstölaittein varustettua konttia. Jos kokeilu onnistuu, armeija ei tulevaisuudessa valmista ja varastoi varaosia, vaan ne tulostetaan ja työstetään paikan päällä suoraan piirustuksista.

Ellei piirustuksia ole, tarvittava osa skannataan, minkä jälkeen siitä voidaan tulostaa rajattomasti kopioita.

3d-tulostus sivuuttaa tuotannon, varastot, kuljetukset ja kaupan. Kuka ostaa tehtaasta kauppaan kuljetetun kahvikupin, jos samanlaisen voi tulostaa kotona muutaman sentin kustannuksin? Jopa yksinkertaista elektroniikkaa pystytään jo tulostamaan.

Mitä taloudesta ja työpaikoista jää jäljelle? Palvelut ja se mitä ei pystytä tulostamaan. Huonekaluja ja 3d-tulostimia valmistetaan todennäköisesti perinteiseen tapaan vielä 2030-luvulla.  Tosin joihinkin 3d-tulostimiin saa jo puulankaa, joka mahdollistaa puumassan tulostamisen.

Ympyrä sulkeutuu, 3d-yhteiskunta voi osoittautua maatalousyhteiskunnaksi. Ruokaa ja biomassaa tarvitaan aina.

Vaikka jopa ruokaa voidaan tulostaa, 3d-tulostin ei taio proteiineja ja kuituja tyhjästä. Tulostusmateriaalien tuotanto esimerkiksi puusta ja viljelykasveista onkin 3d-tulevaisuudessa keskeinen teollisuudenala.

Kaikkien ei toki tarvitse palata maalle, mutta tulevaisuudessa yhä harvemman on työn takia enää pakko asua kaupungissa. Sen sijaan ihmiset, kulttuurit ja palvelut houkuttelevat väkeä maalta kaupunkeihin myös jatkossa.

Jyrki J.J. Kasvi Kirjoittaja Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn tutkimus ja kehittämisjohtaja.

Vihreät ovat tietoisia kuntauudistuksen maanlaajuisesta tarpeesta. Tosin Uusimaa on alueena erityinen ja elinvoimainen. Täällä asuu kolmannes suomalaisista ja tuotetaan 40 % koko maan bruttokansantuotteesta. Tänään julkaistu metropoliselvitys eri vaihtoehtoineen on hyvä pohja päätöksenteolle. Jatkotyöhön kehityskelpoisin on malli numero 1.

Selvityshenkilöt esittävät kolmea mallia:

1. Vähäiset kuntarakennemuutokset ja vahva metropolihallinto
Tässä vaihtoehdossa kuntajakoselvitysalueita muodostaisivat metropolialueen 14 kunnasta alle 20 000 asukkaan kunnat. Sipoo ja Helsinki selvittäisivät yhdistymistä samoin Kauniainen ja Espoo sekä Pornainen ja Mäntsälä. Muiden kuntien osalta kuntajakoselvityksiä ei tehtäisi. Osaliitokset olisivat kuitenkin tarpeellisia. Metropolihallinto olisi seudun voimavarojen kokoaja, suuntaaja ja päätöksentekijä. Malli edellyttäisi metropolilakia sekä muutoksia muuhun lainsäädäntöön. Nykyiset maakuntakaava ja yleiskaava yhdistettäisiin metropolikaavaksi ja sen toimeenpano-osaksi tulisivat nykyiset maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) aiesopimukset. Metropolihallinnon ylin päättävä elin olisi suorilla vaaleilla valittava metropolivaltuusto. Näin toteutuisi demokraattinen päätöksenteko ja poliittinen vastuu seudun kilpailukyvyn kannalta keskeisissä tehtävissä. Ehdotuksessa nykyiset kuntayhtymät ja vapaaehtoisen yhteistyön organisaatiot liitetään metropolihallintoon ja perustetaan liikelaitos, joka vastaa seudun sosiaalisesta asuntotuotannosta. Metropolihallinnon ydintehtävät liittyisivät alueen kilpailukykyyn, maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen, asuinalueiden eriytymisen vähentämiseen, työvoimaan ja maahanmuuttoon. Metropolihallinto laatisi ja hyväksyisi metropolikaavan sekä toteuttaisi ja rahoittaisi seudulliset väylä- ja vesihuoltoinvestoinnit.

2. Merkittäviä kuntarakennemuutoksia
Selvityshenkilöiden ehdottamassa toisessa vaihtoehdossa toteutettaisiin merkittäviä kuntarakennemuutoksia. Ne koskisivat kaikkia 14 kuntaa. Kuntajakoselvitysalueet muodostaisivat Helsinki Sipoon kanssa, Espoo Kauniaisten, Vihdin ja Kirkkonummen kanssa, Vantaa Keravan ja Tuusulan kanssa, Järvenpää Mäntsälän ja Pornaisten kanssa sekä Hyvinkää Nurmijärven kanssa. Myös osakuntaliitoksia selvitettäisiin. Yhteisten tehtävien hoitamiseksi perustettaisiin Helsingin liitto. Tämä tarkoittaisi Uudenmaan liiton, HSL:n ja HSY:n kuntayhtymien toimintojen järjestämistä uudelleen metropolikuntayhtymäksi. Lisäksi ehdotetaan sosiaalista asuntotuotantoa hoitavan liikelaitoksen perustamista. Helsingin liitto vastaisi muun muassa metropoliseudun kilpailukyvystä ja kehityksestä sekä yhdyskuntarakenteen suunnittelusta ja sillä olisi palveluiden koordinointiin liittyviä tehtäviä. Merkittävin tehtävistä olisi metropolikaavan laatiminen. Toisin kuin edellisessä vaihtoehdossa, seudulle ei valittaisi suorien vaalien kautta metropolivaltuustoa.

3. Suurkunnat ja sopimusyhteistyö
Suurten kuntien vaihtoehdossa Helsingin seudulle muodostettaisiin 13 kunnasta kaksi vahvaa kaupunkia. Vaihtoehdossa Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkonummi muodostaisivat kuntajakoselvitysalueen. Toisen selvitysalueen muodostaisivat Hyvinkää, Järvenpää, Tuusula, Kerava, Nurmijärvi, Mäntsälä ja Pornainen. Vihdin kunta jäisi metropolialueen selvitysalueiden ulkopuolelle ja muodostaisi selvitysalueen Lohjan, Karkkilan, Siuntion ja Inkoon kanssa. Tässä vaihtoehdossa kuntarakenne perustuu suurkuntiin, ja seudun kaupungeilla olisi sekä vastuu että riittävät voimavarat ja osaaminen metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamiseen. Suurkunnat vastaisivat yhtenä työssäkäyntialueena luontevasti maankäytön, asumisen ja liikenteen asioista, kaikkien palvelujen järjestämisestä sekä asuinalueiden eriytymisen estämisestä. Vahvalle metropolihallinnolle ei olisi tarvetta, vaan yhteistyö perustuisi kaupunkien yhteiseen metropolikaavaan sekä kaupunkien ja valtion välisiin kasvu- ja aiesopimuksiin.

Mielestäni edellä esitetyistä malleista paras on vaihtoehto 1, johon kuuluu laaja, seudullinen vaaleilla valittava metropolivaltuusto. Malli 1 on hyvä ja kehityskelpoinen pohja päätöksenteolle. Toki kaikkiin yksityiskohtiin on tutustuttava huolellisesti ja selvitysmiehen esitystä voidaan muuttaa soveltuvin osin paremmaksi. Tärkeintä on turvata parhaalla mahdollisella tavalla koko seudun asukkaiden hyvinvointi. On tärkeää saada voimavarat yhteen hiileen puhaltamaan ja päästä eroon osa-optimoinnista.

Nykyiset kunnat vastaisivat lähipalveluista, kuten kouluista, päivähoidosta ja vanhusten palveluista. Seutuvaltuusto taas asumisesta, liikenteestä ja maankäytöstä sekä seudun kilpailukykyyn liittyvistä asioista, kuten elinkeinotoiminnasta ja yrittäjyyden edistämisestä.

Palveluiden turvaaminen on keskeisintä ja toinen tärkeä seikka on, että maankäytön suunnittelu saadaan seudullisesti järkeväksi. Tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja, mutta yhdyskuntarakenne ei saa hajautua hallitsemattomasti. Järkevä yhdyskuntarakenteen suunnittelu vähentää liikenteen ilmastopäästöjä ja säästää arvokkaita luontokohteita ja viheralueita. Yksi keskeinen, tärkeä haaste on joukkoliikenteen palvelutason parantaminen niin seutu- kuin lähiliikenteessä.

Uudistuksen keskiössä on asukkaat ja heidän palveluidensa turvaaminen. Asukkaita on kuultava ja onkin syytä miettiä, miten asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia saadaan parannettua.

YLE kertoi 4.1.2013, että kaivoslupia tullaan pian myöntämään entistä enemmän ja nopeammassa tahdissa.

Kaivoslupien myöntämisessä tulisi mielestäni ottaa nyt aikalisä. Kaivosten nähdään lisäävän työllisyyttä alueilla, joilla teollisuuden rakennemuutos on vienyt työpaikkoja. Silti lupia ei tulisi ikään kuin paniikkiratkaisuna myöntää tällä tavoin.

Haluammeko todella jättää Lapin tuleville sukupolville täysin myllerrettynä? Mikä merkitys matkailulla on elinkeinona? Entä luontoarvoilla? Haluammeko todella antaa Suomen mineraalivarat halvalla ulkomaisille yhtiöille? Opittiinko Talvivaarasta mitään?

Tämä kartta antaa käsityksen uusien kaivosten lukumäärästä. Kyse on tuhansista valtauksista.

Monet mineraalit ehtyvät tai loppuvat jopa kokonaan seuraavina vuosikymmeninä. On varmaa, että kaivosyhtiöiden kiinnostus Suomeen ei lopu lähivuosina. Tälläisessa tilanteessa kaivoslupia ei tulisi myöntää ollenkaan vaan odottaa, mikä mineraalien arvo tulee tulevaisuudessa olemaan. Ja jos kaivosten perustaminen koetaan tulevaisuudessa välttämättömäksi, niin se pitää tehdä tavalla, jolla Suomi hyötyy niistä eniten pyrkien samalla minimoimaan ympäristötuhot.

Lupien myöntäminen pitäisi ehdottomasti vähintään jäädyttää siksi ajaksi, että lainsäädäntö saadaan ajan tasalle. Louhimiselle tulisi asettaa vero ja samalla käydä perusteellinen keskustelu luonnonvarojen hyödyntämisen periaatteista Lapissa. Kun kaivostoiminta on kerran aloitettu, seuraukset näkyvät vielä satojen vuosien päästä.

Jostain syystä tällainen protektionismi tai luonnonvaranationalismi kuulostaa nykyään vanhahtavalta.

Kehitysmaissa on kuitenkin paljon kokemuksia siitä, mitä luonnonvarojen myynti ulkomaille tarkoittaa, ja mitkä ovat kaivosteollisuuden seuraukset ympäristölle. On surullista, että Suomessa toimitaan nyt samoin lyhytnäköisen edun tavoittelun nimissä.

Samalla on hämmentävää, että maailmantalouden painopisteen siirtyessä myös alkutuotanto näyttää nyt siirtyvän länsimaihin. Olemme tottuneet lukemaan uutisia, joissa ylikansalliset yhtiöt vievät luonnonvarat sellaisista maista kuin Peru ja Kongo ja valitettavan usein jättävät jälkeensä ympäristöongelmia. Nyt Suomi on siinä tilanteessa, että kaikki mahdollisuudet uusien työpaikkojen syntymiseen halutaan käyttää välittömästi.

Lupasin ja vannoin etten koske oleskeluyhteiskuntakeskusteluun edes sillä kuuluisalla pitkällä kepillä. Mutta kerrankos sitä poliittinen eläin lupauksensa pettää.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuoden puheessaan suomen kieleen tuoma oleskeluyhteiskunnan käsite on puhuttanut ihmisiä. Valtakunnan mäntyniemilogit ovat kohta viikon ajan pohtineet, mitä Niinistö oleskeluyhteiskunnalla loppujen lopuksi tarkoitti: ”Kaikki työ on arvokasta, ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän.”

Eli oleskeluyhteiskunta on vastakohta, se mitä jää jäljelle, kun

ei tehdä työtäei tavoitella työtäei käytetä omia mahdollisuuksiaei kateta itse omaa pöytää. Eli ei tuo nyt niin radikaalilta kritiikiltä nykymenolle näytä. Ne, joilla niitä omia mahdollisuuksia on, ohjataan jo nyt työnhakuun tai koulutukseen. Ne, joilla mahdollisuuksia syystä tai toisesta ei ole, ovat oikeutettuja verovaroilla kustannettuun toimeentuloon.

Pulmana on ollut se, ettei kaikille ole ollut tarjota työtä tai koulutusta, johon hänet olisi voitu ohjata. Siksi vuoden vaihteessa tuli voimaan nuorisotakuu, joka takaa jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikan sekä jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle koulutus-, harjoittelu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta.

Tietenkään nuorisotakuu ei auta yli 30-vuotiaiden tilannetta.

Toki on niitäkin, jotka tietoisesti kieltäytyvät ilmoittautumasta työttömiksi. Mitä näille ihmisille sitten tulisi tehdä? Ainakaan toistaiseksi suomalainen yhteiskunta ei ole ollut valmis viemään heiltä ruokaa suusta ja kattoa päältä. Nuorten työhausta kieltäytyjien toimeentulotukea leikataan jo nyt.

Lisäksi on joukko suomalaisia, jotka eivät tee eivätkä hae työtä, mutta eivät myöskään hae niitä yhteiskunnan tukia, joihin heillä olisi oikeus. Miten yhteiskunta voisi kannustaa näitä ihmisiä ulos peräkamareista verosampoa pyörittämään? Leikkaamalla etuuksia, joita he eivät käytä? Paitsi kunnan kustantamia hautajaisia. (Vainaja voi hakea omiin hautajaiskustannuksiinsa kunnan sosiaalitoimistosta toimeentulotukea.)

Oleskeluyhteiskunta-käsitteen voi toki nähdä kritiikkinä myös aivan toiselle ihmisryhmälle, pääomatuloilla eläville oleskelijoille. He eivät tee eivätkä tavoittele palkkatyötä; Kattavatko oman pöytänsä, on määrittelykysymys.

Eli vaatiko Sauli Niinistö itse asiassa pääomatulojen verotuksen kiristämistä?

# # #

Oleskeluyhteiskunnan lisäksi Sauli Niinistö kritisoi puheessaan itsekkyyden ja ahneuden nousua suomalaisessa yhteiskunnassa:

 ”On nähty itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden nousevan. Se on merkki oikeudentunnon kuihtumisesta; ei tehdäkään välttämättä niin, kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselleen eniten hyötyä. Sillä asenteella yhteisöstä katoaa luottamus. Niukat ajat, joissa elämme, vaativat ennemminkin ajattelemaan, voiko jostain edustaan luopua.”

Tämä viesti olisi jäänyt julkisuudessa paljon vähemmälle huomiolle, ellei Niinistö olisi päättänyt alleviivata sanomaansa ilmoittamalla haluavansa oman verottoman vuosipalkkionsa laskevan 160.000:sta 126.000 euroon.

Jos oleskeluyhteiskunta-käsitteen määrittely herätti hämmennystä, tasavallan presidentin palkkion leikkaamisesta vedetyt johtopäätökset ovat olleet täysin nurinkurisia. Toki sen tietää vain Sauli Niinistö itse, mutta en usko hänen ajatelleen mitään kansallista palkka-alea, kuten monessa puheenvuorossa on päätelty.

Päinvastoin, mielestäni Sauli Niinistö kritisoi elinkeinoelämän korkeimman johdon palkkoja ja palkkioita, joihin verrattuna tasavallan presidentin oma palkkio on pikkuraha. Se on oikeudentunnon kuihtumista, kun johto palkitaan työntekijöiden mittavista irtisanomisista roimilla palkankorotuksilla. Se syö yhteisön luottamusta, kun johtajat antavat toisilleen bonuksia.

Itse asiassa Niinistön puheen voi nähdä myös tuloerojen kasvun kritiikkinä. Siis jotain ihan muuta kuin mitä moni kokoomus-taustaiselta tasavallan presidentiltä osasi odottaa.

Käytännössä Sauli Niinistön esimerkki tuskin kuitenkaan kantaa omia palkkioitaan jo kilvan leikkaavia ministereitä ja kansanedustajia pidemmälle. No, onhan se rahaa se muutama sata tonniakin, mikä sen seurauksena valtion kassaan vuodessa säästyy.  Miinus menetetyt verot. Nettohyöty jäänee 300.000–400.000 euron paikkeille.

Ja hyvä niin. Jos palkka-ale leviäisi eduskunnasta työmarkkinoille, tuloksena olisi kansantalouden syöksykierre. Ostovoiman pudotessa putoaisi myös kysyntä, mikä näkyisi nopeasti työllisyydessä. Asuntolainojen hoito vaikeutuisi, mikä heikentäisi suomalaisten pankkien taloutta. Palkkojen pienentyessä vähenisivät myös valtion ja kuntien verotulot, mikä johtaisi julkisten palveluiden leikkauksiin.

Esimerkiksi Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen johtaja, professori Pertti Haaparanta arvioi palkka-alen johtavan deflaatiokierteeseen, jossa korot ja velat nousisivat. Deflaatiokierteestä on kokemusta esimerkiksi Japanissa, jonka deflaatio-lama on jatkunut jo vuosien ajan.

Tasavallan presidentti ei voi kieltää yksityisiä yrityksiä nostamasta johtajiensa palkkoja ja palkkioita vaikka joulukuusen latvaan. Ainoa mahdollinen tapa puuttua kohtuuttomiin palkkoihin on verotus. Ei suurimpien tulojen verotuksen kiristäminenkään valtiontaloutta pelasta, mutta jää siitä valtion kassaan kuitenkin enemmän kuin jokunen sata tonnia.

Oma mäntyniemiloginen tulkintani tasavallan presidentin uudenvuoden puheesta on siis se, että Sauli Niinistön mielestä ylimpien tuloluokkien ja pääomatulojen verotusta tulee kiristää.

Eduskunnan arvovalta on pelastettu, vaaleat farkut on kielletty istuntosalissa. Näinhän Arkadianmäeltä loppuvuodesta uutisoitiin. Erityisen piston rinnassani tunsin kun kuulin, että myös t-paitojen käytön kieltämisestä oli keskusteltu. Omana eduskunta-aikanani kun en käyttänyt pikkutakin alla kravattia kertaakaan, t-paitaa sitäkin useammin.

Jäikö pukukoodia lehtitietojen mukaan peräänantamattomasti ajaneen puhemies Eero Heinäluoman sieluun t-paidoistani pysyvä arpi? Esimerkiksi tekijänoikeuslain eduskuntakäsittelyssä pukeuduin paitaan, johon oli painettu DVD-levyjen aluekoodin purkava skripti. Minusta se paita päällä eduskunnassa otettujen kuvien julkaiseminen on ollut lain voimaantulon jälkeen laitonta.

Ainakaan EU-parlamenttiin Heinäluoman ei koskaan kannata hakea. T-paidat kun ovat siellä vakiintunut poliittisen keskustelun muoto.

Odotan jännityksellä ensi kevään keskusteluita eduskunnan istuntosalissa: Puhemies: Edustaja N.N., teidän vaaleat farkkunne ovat puhemiesneuvoston antamien pukeutumisohjeiden vastaiset.

Edustaja: Arvoisa puhemies, nämä eivät ole vaaleat vaan valkoiset.

Puhemies: Täältä katsoen ne näyttävät kyllä vaaleilta. Edustaja: Arvoisa puhemies, valkaisin nämä itse, jotta en rikkoisi pukeutumisohjeita.

Missä vaiheessa vahtimestari saapuu paikalle mukanaan värikartta, johon Puhemiesneuvoston arvovaltajaosto on merkinnyt vaalean ja valkoisen sekä vaalean ja tumman rajat.

# # # Vaaleiden farkkujen lisäksi edustajia kiellettiin pitämästä iPad-täppäreitään pystyssä, vaan ainoastaan arvokkaasti hieman koholla. Tämäkin pitkän pohdinnan tuloksena syntynyt armollinen myönnytys tehtiin ilmeisesti vasta kun joku tuli ajatelleeksi, miten naurettavalta eduskunta näyttäisi edustajien kumarrellessa pöydällä vaakatasossa olevien täppäriensä päälle. Katselukulma kun ei olisi ollut mitenkään optimaalinen.

Varsinaiset läppärit ovat istuntosalissa edelleen kiellettyjä. Istuntosalissa kun ei puhemiesneuvoston mielestä ole sopivaa tehdä toimistotöitä. En tiedä missä eduskunnassa puhemiesneuvoston jäsenet ovat viimeiset 10 vuotta olleet, sillä istuntosalissa hoidettiin jo viime vuosikymmenellä niin sähköpostit kuin kirjoitettiin puheitakin – kommunikaattorin pientä ruutua tihrustaen.

Ei pidä ihmetellä, miksi istuntosali on niin usein niin tyhjä. Joskus kun ne sähköpostitkin on hoidettava, muistiot luettava ja puheet kirjoitettava, eikä kedin päivässä ole kokouksetonta hetkeä. Käytännössä edustajat istuvat usein täysistunnon aikana omassa työhuoneessa läppärin ääressä – ja seuraavat samalla istuntoa eduskunnan sisäiseltä tv-kanavalta.

Kai se tyhjä sali sitten näyttää arvokkaammalta. Henkilökohtaisesti olen tästä ipad-gatesta paljon enemmän huolissani kuin farkkugatesta. Viis siitä, että suomalaiset kansanedustajat eivät saa olla muotitietoisia, mutta takertuminen viime vuosisadan työtapoihin ja ajankäyttöön on paljon vaarallisempaa.

Ei ihme, että Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntakehityksessä jälkeen kilpailijamaista. Jos asenne tietotekniikan hyödyntämiseen on maan korkeimmalla päättävällä tasolla torjuva, miten muu yhteiskunta voisi ennakkoluulottomasti tarttua uuden tekniikan tarjoamiin mahdollisuuksiin?

Ei liene sattumaa, että esimerkiksi sähköisten palveluiden edelläkävijämaina pidetyissä Virossa ja Etelä-Koreassa tietotekniikka on myös parlamentin istuntosalissa arkinen työväline.

Toki kansanedustajien kannattaa miettiä, mitä täppäreillään ja läppäreillään tv-kameroiden seuraamassa istontosalissa tekevät. Ettei käy kuten Ranskan parlamentissa.

Edessä on kokonainen uusi vuosi. Olkoon se parempi kuin odotetaan, onnellisempi, kuin kuvitellaan. Kuluneen vuoden päätöksistä mieleen jää erityisesti:

-Nuorisotakuu lupaa nuorille työtä tai koulutusta ja Uudellemaalle on tulossa lisää ammattikoulutuspaikkoja.
-Vanhuspalvelulaki turvaa jokaiselle ikäihmiselle paremman vanhuuden.
-Isyysvapaa pitenee 9 viikkoon ja perheet voivat joustavammin valita, milloin isä jää isyyslomalle.
-Puolison tulot eivät enää pienennä kenenkään työttömyyskorvausta, mikä auttaa köyhiä perheitä.
-Hyvinkään Kurkisuo saatiin suojeluun ja suojelualueita saimaannorpan elinalueilla laajennettiin.
-Kuntalakiluonnokseen saatiin mukaan metropolihallinto, joka mahdollistaa lähidemokratiaa.
-Liikennepoliittisessa selonteossa on satsaus raideliikenteeseen esim. Pisararata, joka tulee edistämään lähi- ja kaukojunaliikennettä Helsingin seudulla ja koko maassa.
-Yrityksiä kannustetaan innovoimaan tutkimus- ja tuotekehityksen verohuojennuksilla.

Silti työtä paremman maailman puolesta riittää, ilmastonmuutos etenee ja köyhyys meillä Suomessa ja vielä köyhemmissä kehitysmaissa on kestämätöntä. Tarvitaan vähemmän kulutusta ja enemmän reilua jakoa, jotta olemme onnellisempia. Kevään haasteiksi nostan:

-Uudistukset työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseksi sekä osatyökykyisten työllistämiseksi, jotta työtä ja hyvinvointia riittää kaikille.
-Vihreää kasvua ja taloutta edistävä paketti, johon kuuluu ekologinen verotuksen uudelleen järjestely, työnteko kannattamaan ja saastuttaminen kalliimmaksi.
-Ilmasto- ja energiapolitiikan päivitys kunnianhimoisemmaksi ja tavoitteellinen ilmastolaki.
-Päästökaupasta saatavia tuloja ohjattava kehitysapuun, jotta Suomen kansainvälinen kehitysyhteistyötavoite, 0,7 % bkt:stä, toteutuu.
-Metsälaki uudistettava sellaiseksi, että se suojelee monimuotoisia metsiä ja kannustaa pehmeämpiin metsänkäsittelymenetelmiin, kuten jatkuvaan kasvatukseen avohakkuiden sijaan.
-Suomalaisen lähi- ja luomuruoantuotannon puolustaminen sekä maataloustuotannon viherryttäminen vesistöjä suojelevaksi EU:n maatalouspolitiikan uudistuksessa.
-Suomen kansantalouden järkevä hoitaminen, jotta velkaa ei jätetä lapsillemme sekä globaalin kilpailukyvyn vahvistaminen kestävän kasvun kautta.

Tänään aamulla (28.12.2012) tuli tieto siitä, että viime viikot puhututtanut STX-telakan loistoristeilijän rakentamisurakka meni Turun sijaan Ranskaan.

lue lisää

Meritaimenen tilanne Suomenlahden alueella on hälyttävä. Elinolosuhteista johtuvien muutosten vuoksi laji on häviämisvaarassa. Vuonna 2010 tehdyssä Suomen eläinlajien uhanalaisuusarvioinnissa luonnonvaraisen meritaimenen uhanalaisuusluokkaa jouduttiin nostamaan kaikkein uhanalaisimpaan -erittäin uhanalaisesta äärimmäisen uhanalaiseksi. Taimenien elinolosuhteita heikentävät mm. maatalouden ravinnepäästöt, jätevesipäästöt jätevedenpuhdistamoilta, puutteelliset kalatiejärjestelyt ja ylikalastus.

Vain joissakin tietyissä joissa on alkuperäinen ja geneettisesti ainutlaatuinen taimenkanta säilynyt. Virtavesien patoamiset ja perkaukset sekä liikapyynti ovat vähentäneet taimenta niin, että koko Suomessa on jäljellä vain kymmenkunta alkuperäistä merivaelteista jokikantaa. Esimerkiksi Espoon- ja Mankinjoen vesistöissä elää kaksi arvokasta, alkuperäistä meritaimenkantaa. Kuitenkin Gumbölenjoen myllypato on pysyvä este meritaimenelle, uhanalaiselle vaellussiialle, nahkiaiselle, ankeriaalle ja taantuneelle vimpa-kalalle. Kalat eivät pääse mm. Nuuksion Pitkäjärveen asti. Näitä kaloja uhkaavat jatkuvasti myös hulevedet sekä maankäyttö jokiuomien perkauksineen ja putkituksineen. Gumbölenjoen ja Mankinjoen taimenkantaa uhkaa myös golfkenttien vedenotto, joka on ollut uhka riittävälle veden virtaamalle.

On tehtävä paljon toimenpiteitä taimenkannan suojelemiseksi. Konkreettinen asia on kalaväylien rakentaminen. Esitin valtuustoaloitteessa kalaväylän eli ohitusuoman rakentamista Gumbölen myllypadon ympäri ja siihen määrärahaa Espoon vuoden 2013 budjettiin.

Valtuusto käsitteli vastaukset budjettialoitteisiin kokouksessaan 5.12. Teknisen lautakunnan mukaan kalaväylä voidaan toteuttaa alueellisen kunnallistekniikan määrärahalla. Ympäristölautakunta piti aloitetta hyvänä sekä lupasi asiantuntija-apua kalatien toteutukseen.

Vaikka joulu tekee tuloaan, pakko vielä intoutua kerran kuntapolitiikan suuntaan. On se jännää miten yksinkertaisia asiat ovat kun ei perehdy asiaan kunnolla.

lue lisää

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika rauhoittua viettämään lomaa perheen kanssa. Tunnen usein huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän ehdin olla kotona ja miten usein istun senkin ajan koneen ääressä hoitamassa töitä tai kunnallispolitiikkaa. Sen sijaan, että keskittyisin perheen tärkeisiin asioihin. Mennyt vuosi kului tiiviisti kunnallisvaalien merkeissä. Huipennuksena oli Vihreiden vaalivoitto ja asemien vahvistuminen Espoossa.

Espoon Vihreät teki luottamuspaikkavalintoja eilen sunnuntaina. Ilokseni saan jatkaa sosiaali- ja terveyslautakunnassa myös vuosina 2013-2016. 

Ensimmäisessä kaksi-kolmessa kokouksessa läsnä tulee kuitenkin olemaan varajäseneni, erinomainen Janne Koskenniemi. Olen tällä hetkellä toimivapaalla palkkatyöstäni ja Yhdysvalloissa mieheni työn takia. Osallistun kuitenkin sähköpostilistakeskusteluihin, luen esityslistat jne, ja tulen maaliskuussa takaisin toivottavasti entistä innostuneempana.

Tässä muutamia huomioita tähän asti vietetyltä ajalta:

Kiinnostavat yllätykset:

Denverin hyvä julkinen liikenne ja esteettömyys. Sekä juniin että busseihin voi aina ottaa mukaan
polkupyörän. Busseissa pyörät kiinnitetään eräänlaiseen etutarakkaan. 

Jokaiseen julkiseen kulkuneuvoon pääsee myös pyörätuoleilla nostohissien ansiosta  ja niille on varattu erilliset paikat. 

Erot maahanmuuttajien työllistymisessä ovat kiinnostavia. Samalla maahanmuuttajaryhmällä saattaa olla Suomessa hyvin korkea ja Yhdysvalloissa matala työttömyysprosentti. Asiaa selittää varmasti muun muassa erot sosiaaliturvajärjestelmässä ja puhutussa kielessä, mutta se herättää silti paljon ajatuksia. Täkäläiset maahanmuuttajat eivät nimittäin välttämättä puhu juurikaan englantia, mutta silti se ei ole estänyt heitä työllistymästä esimerkiksi taksikuskeiksi. Suomessa kielitaidon merkitys työtehtävästä riippumatta tuntuu edelleen olevan helposti työllistymisen este.

Kollektiivinen puhetapa (ei ehkä täysin yllätys). Tämä on valtavan iso maa hyvin erilaisine alueineen ja ihmisineen. Tuloerot ja elintapaerot ovat isoja. Silti mediaa seuratessa ja ihmisten kanssa puhuessa tuntuu, että amerikkalaiset ovat esimerkiksi talouskriisin takia enemmän samassa veneessä keskenään kuin suomalaiset. Suomessa väestön jakautuminen tuntuu mielestäni yhä selvemmin. Samaistutaan aina vain pienempään ryhmään esimerkiksi ammatin, sosioekonomisen aseman jne mukaan.

Suurimmat ärsytyksenaiheet:

Ovat oikeasti _keittiöihin_ asennetut erittäin herkät palovaroittimet + sprinklerit, minkä ansiosta palomiehet vierailevat taloyhtiössämme viikoittain ( itse olemme toistaiseksi selvinneet ilman vesivahinkoja, kuulovaurio on todennäköisempi) + makuuhuoneen paksu pölyä keräävä kokolattiamatto.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta voisi mainita kuitenkin myös esimerkiksi puutteelliset kierrätysmahdollisuudet. Biojätettä ei kerätä ja keittiön lavuaarissa on sille tarkoitettu erillinen jätemylly, johon ei kyllä käsittääkseni voi heittää esimerkiksi perunankuoria. Silti mahdollisuus kaataa ruuantähteet lavuaariin todennäköisyys hidastaa biojätteen käsittelyn kehittämistä. 

Myös Etelä-Amerikasta tuttu tapa käyttää tolkuttomasti muovipusseja pätee näköjään myös Pohjois-Amerikkaan. Unohdin eilen kauppakassin kotiin. Yhden päivän ruuat vaativat kahdeksan muovikassia ja en ole suurperheen äiti. Kauppakassin käyttö vaikuttaa aika harvinaiselta. 

Omituinen argumentointi tietenkin ärsyttää. Connecticutin järkyttävien tapahtumien takia keskustelu aselaista käy nyt vilkkaana. Joissain puheenvuoroissa vaaditaan opettajille ja joskus jopa oppilaille (lisää) aseita, jotta he voisivat puolustaa itseään. Näistä, "more guns, less crimes" - puheenvuoroista välittyy sellainen käsitys, että ihmiset voidaan jakaa hyviin ja terveisiin ja pahoihin ja sairaisiin ja jos hyville ja terveille annettaisiin aseet, niin hirmutekoja voitaisiin torjua. Aivan kuin voitaisiin etukäteen tietää, kenen käsissä aseista on haittaa ja kenen ei.

Tässä yhteydessä täytyy sanoa, että täällä on osattu erinomaisesti kääntää huomio uhreihin tekijän sijaan sekä surra yhdessä. Ei tehdä tekijästä myyttistä henkilöä, ei puhuta hänestä juuri mitään (joka saattaa tosin johtua myös vähäisestä informaatiosta), sen sijaan kerrotaan uhreista, heidän elämästään ja omaisten kokemasta menetyksestä. 

Odotustenmukaiset:

Matalan veroaste näkyy korkeana omavastuutena. Tämä on oikeastaan täysi itsestäänselvyys, mikä kuitenkin mielestäni Suomessa välillä unohdetaan silloin kun vaaditaan matalampaa verotusta. Palkasta saattaa jäädä enemmän käteen kuin Suomessa, mutta sitten on maksettava huikeat päivähoitomaksut, terveydenhoitomaksut,  säästettävä lasten yliopisto-opintoja ja omaa vanhainkotiaikaa varten. Työttömyys tai sairaus voi romuttaa koko elämän (mikä on tietenkin mahdollista myös Suomessa.)

Erityisesti terveydenhuoltojärjestelmä jaksaa hämmentää. Se on samanaikaisesti yhteiskunnalle huomattavan kallis ja silti vain osan väestöstä ulottuvilla.

Muita mietteitä:

Yksilön ja yhteiskunnan vastuun välistä suhdetta tulee täällä ajateltua, tai pikemminkin sitä, miten turhaa on kiistellä siitä, kumpi on tärkeämpi (kun molemmat ovat tärkeitä).

On asioita, joissa yhteisön ja yhteiskunnan on luotava raamit. En voi kierrättää biojätteitä (ellen laita kerrostalon parvekkeelle kompostia), ellei kaupunki ole päättänyt tehdä niin. Toisaalta yksilöiden täytyy alkaa vaatia sitä ennen kuin mitään tapahtuu. Ja yksilöiden ohella myös yritysten toiminnalla on suuri merkitys. Suomessa kotitalouksien kierrättämisestä puhutaan paljon enemmän kuin esimerkiksi teollisuuden materiaalivirroista. Yhdyskuntajätteen osuus on kuitenkin vain 4-7%, loppu on rakennusjätettä, kaivosjätettä yms teollisuuden jätettä, joka saattaa nyt päätyä käsittelemättömänä kaatopaikalle.

Myös eläinoikeusasioissa tarvitaan sekä yksilöitä että yhteiskuntaa. Yksilöitä, jotka vaativat muutosta ja elävät sitä itse todeksi - ja sitten kuitenkin moni asia on muutettavissa yhdellä eduskunnan tai EU:n päätöksellä. 

Jopa sairaudet ovat kollektiivisia ilmiöitä. Kakkostyypin diabetes ei ole sattumalta Suomessa kansantauti. Denveriläisten painoindeksi on kuulemma Yhdysvaltain matalin. Täällä on hyvät liikuntamahdollisuudet ja jotenkin sellainen kulttuuri, jossa ollaan paljon ulkona ja lenkkeillään. Silti täälläkin tulisi helposti  halvemmaksi syödä McDonaldsissa kuin tehdä itse ruokaa. Annoskoot ovat valtavia. 

Liian voimakas yksilön vastuun korostus vie mielestäni pois huomiota siitä, että monet asiat vaativat yhteiskunnan päätöstä tai pyrkimystä. Liian voimakas yhteiskunnallisten rakenteiden painotus unohtaa yksilön vaikutusmahdollisuudet ja vastuun itsestään.

Iltapäivän kaupunginhallituksessa käytiin kummallinen keskustelu. Kaupunginhallitus antoi Espoon lausunnon Uudenmaan liitolle vaihemaakuntakaavan luonnoksesta.

lue lisää