Tässä raporttia eilisestä kaupunginhallituksen kokouksesta. Asiat menivät esityksen mukaan, mutta tärkeitä keskusteluja käytiin. Ja kokouksen jälkeen keskusteltiin pari tuntia Espoo-tarinan aihiosta sekä strategialuonnoksesta. Työ jatkuu valtuustoryhmien lausunnoilla ja strategiaseminaarissa 13.5. Alla vain mielenkiintoisimmat keskustelut, lista avattuna löytyy täältä: - Uudet virat ja toimet sekä virkoja ja toimia koskevat muutokset vuonna 2013 Jyrki Myllärniemi mainitsi kokouksessa,

Kun Kauko Käyhkön näköiselle toukalle etsittiin 60-luvulla etunimeä, ei vanhemmilleni tullut mieleen optimoida nimeäni hakukoneita varten. Jyrki oli silloin muotinimi, ja Huutjärven ala-asteella meitä oli 70-luvulla neljä Jyrkiä samalla luokalla ja rivillä. Ei ihme, että minua kutsuttiin sekaannusten välttämiseksi jo pikkupoikana Kasviksi, joskus myös sieneksi, rehuksi ja vihannekseksi. Kasvi sen sijaan on kuin Googlea varten tehty ja vielä lyhyt. 1800-luvun lopulla Nurkkilassa asunut vapaatyömies Karl Andersson tuskin tiesi millaisen palveluksen hän perillisilleen teki valitessaan kutsumanimeensä Kalleen sointuvan suomenkielisen sukunimen Kasvi.

Vaikka Jyrkejä on ollut Suomessa jo yli 11.000, täysnimikaima Jyrki Kasvia ei maapallon runsaan seitsemän miljardin ihmisen joukosta ainakaan Googlen mielestä löydy.

Minun ei siis tarvitse taistella kenenkään kanssa käyttäjätunnus jyrki.kasvi:sta tai nettiosoite www.jyrkikasvi.fi:stä tai twitter-tunnuksesta jyrkikasvi. Hakukoneesta ei egosurffaillessa tule ensimmäiseksi vastaan tukholmalainen kondomikauppias, kuten eräälle tutulle kävi.

Tosin joitain sukulaisia ja jotain vihannestukkua voi harmittaa taannoin käyttöön ottamani URL-osoite www.kasvi.org. Silloin omalle nimelle kun ei vielä saanut varattua .fi-osoitetta.

Nykyvanhempien kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan, minkä nimen lapselleen antavat. Hakukoneoptimoinnin lisäksi kannattaa miettiä nimen merkitystä yleisimmillä maailmankielillä.

Maailma kehittyy yhä kansainvälisemmäksi, ja tulevaisuudessa töitä tehdään useilla eri kielillä. Ettei lapselle käy niin kuin Mitsubishi Pajerolle espanjankielisissä maissa. Jatkossa englannin rinnalle tärkeiksi kieliksi nousevat ainakin kiina, venäjä ja arabia.

Esimerkiksi Jyrki kirjoitetaan kiinaksi yleensä merkeillä, jotka ääntyvät Yuerji, eikä merkeillä, jotka ääntyvät Yuerqi, koska qi:n kirjoitusmerkki tarkoittaa kiinaksi epätavallista. Omasta mielestäni epätavallinen olisi pelkästään imarteleva sivumerkitys, mutta kiinalaisessa kulttuurissa ei.

Ohessa ensi maanantain kaupunginhallituksen lista-asiat avattuna. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. Isoimpana asiana Tapiolan keskustan kaava. - Lausunnon antaminen Helsingin hallinto-oikeudelle kunnallisvalituksesta, joka koskee valtuuston 28.1.2013 kokouksen päätöksiä valtuuston puheenjohtajiston ja kaupunginhallituksen vaalia Timo Issakainen tehnyt valituksen. Lausunnossa todetaan, ettei Issakainen edes asu Espoossa, eli hänellä ei ole edes valitusoikeutta. Ei aihetta toimenpiteisiin. - Uudet virat

3.4. Sähköistä äänestystä käyttävissä maissa on vaadittu äänestyskoneisiin printtereitä, jotka tulostaisivat äänet paperille tarkistuslakentaa varten.» Aina vaalien jälkeen Suomessa ihmetellään samaa asiaa. Miksi Suomessa äänestetään vanhanaikaisesti kynällä ja paperilla eikä nykyaikaisesti tietokoneella? Miksi Suomessa ei voi äänestää netissä kun kerran Virossakin voi?

Äänestystekniikasta riippumatta vaaleissa on tärkeintä, että kaikki luottavat vaalitulokseen. Jos merkittävä osa väestöstä voi edes epäillä, että vaalitulosta on peukaloitu, vaalitulos menettää legitimiteettinsä.

Luottamus hyvä, tarkistuslaskenta paras. Kynällä ja paperilla äänestettäessä moni ääni on tulkinnanvarainen, ennakkoääniä katoaa tai keskusvaalilautakunta on erimielinen vaalilain tulkinnasta.

Jos vaalitulos riitautetaan, äänet joudutaan laskemaan uudestaan. Esimerkiksi Espoon uuden kaupunginvaltuuston kokoonpano varmistuu vasta kun ääntenlaskennasta tehdyt valitukset ratkaistaan hallinto-oikeudessa.

Sähköisessä äänestyksessä riippumaton tarkastuslaskenta ei onnistu. On vain luotettava, että koko järjestelmä on toiminut oikein äänen syöttämisestä vaalituloksen laskentaan. Siksi sähköistä äänestystä käyttävissä maissa on vaadittu äänestyskoneisiin printtereitä, jotka tulostaisivat äänet paperille tarkistuslaskentaa varten.

Hyvä äänestysjärjestelmän laadun mittari on se, kuinka suuri joukko tarvittaisiin vaalituloksen väärentämiseen. Siksi äänestyspaikoilla on niin paljon puolueiden nimittämiä vaalivirkailijoita.

Vaalivirkailijoiden yhtenä alkuperäisistä tehtävistä oli toistensa vahtiminen. Suomalaiset eivät viime vuosisadan alkupuolella todellakaan luottaneet toisiinsa. Takana oli kymmeniä vuosia poliittista terrorismia ja verinen sisällissota.

Silti kaikkien oli voitava luottaa vaalitulokseen. Silloin, nyt ja tulevaisuudessa. Jos jokin puolue epäilee vilppiä, se voi koota äänimäärät omilta vaalivirkailijoiltaan ja tarkistaa vaalituloksen. Vaalituloksen väärentämiseen tarvittaisiin tuhansia ihmisiä.

Sähköisessä äänestyksessä vaalitulos on muutaman järjestelmästä vastaavan ihmisen varassa. Lisäksi useista sähköisistä äänestysjärjestelmistä on löytynyt tietoturva-aukkoja ja takaportteja, joiden kautta ulkopuoliset ovat päässeet muuttamaan vaalitulosta.

Miten äänestäjä voi varmistua siitä, että sähköinen äänestysjärjestelmä on toteutettu ja sitä käytetään asianmukaisesti?

Toinen vaatimus äänestysjärjestelmälle on vaalisalaisuus eli äänen ja äänestäjän erottaminen toisistaan.

Vaalisalaisuuden vuoksi äänestystä ei voi verrata esimerkiksi pankkiasiointiin. Pankissa asioitaessa kaikesta pitää jäädä jälki. Kaikki tapahtumat on voitava todentaa jälkikäteen. Sen sijaan äänestyksessä jälkiä nimenomaan ei saa jäädä.

Miten sähköisen äänestysjärjestelmän käyttäjä voi luottaa siihen, ettei hänen antamaansa ääntä voi yhdistää häneen?

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa kokeillussa äänestysjärjestelmässä sähköiseen vaaliuurnaan tallentui tieto siitä, miten kukin oli äänestänyt. Nyky-Suomessa sähköisen uurnan tietoja tuskin käytettäisiin väärin, mutta monessa muussa maassa hallitus ei epäröisi tulostaa uurnasta luetteloa opposition äänestäjistä.

Vaalisalaisuuden turvaaminen on erityisesti nettiäänestyksen haaste. Esimerkiksi puoliso voi painostaa äänestämään tiettyä ehdokasta ja valvoa äänestystä olkapään yli. Virossa ongelma on ratkaistu siten, että äänestäjä voi äänestää monta kertaa, ja vain viimeinen ääni lasketaan.

Äänestysjärjestelmän on oltava niin yksinkertainen, että kaikki äänestäjät ymmärtävät, miten se toimii ja miten sitä käytetään. Harva esimerkiksi tietää, miten vaalitulos muutetaan eduskunta- tai valtuustopaikoiksi D’Hondtin menetelmällä.

Miten tavallinen äänestäjä voi ymmärtää sähköisen äänestysjärjestelmän teknistä toteutusta ja arvioida sen luotettavuutta? Eihän hän pääse edes näkemään sen lähdekoodia. Avoimen lähdekoodin äänestysjärjestelmät ovat maailmalla harvassa.

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehitysjohtaja.

Mietin tänään sitä, miten joistain sosiaali- ja terveyspoliittisista aiheista on vaikea edes keskustella. Yksi näistä on toimeentulotuki ja sen kehittäminen. Heikki Hiilamo lausui Kuntalehdessä ajatuksiaan siitä, miten nuorten pitäisi olla ensisijaisesti työssä tai koulutuksessa toimeentulotuen saamisen sijaan. Hililamon pohdinnasta nousi jälleen jonkinlainen myrsky vesilasissa. Mielestäni on kiinnostavaa, millainen tabu toimeentuloturvan vastikkeettomuus on. Voi hyvin olla, että nykyinen käytäntö on paras mahdollinen ja kaikki muutosyritykset aiheuttaisivat uusia ongelmia. Kaikesta pitää silti voida puhua ja etsiä parasta mahdollista ratkaisua. 

Otetaan lähtökohta. Osa nuorista tarvitsee aidosti toimeentulotukea. He eivät ole toistaiseksi päässeet töihin tai koulutukseen tai työstä saatava palkka on niin pieni, että se ei kata elinkustannuksia. Osalla on mielenterveysongelmia, jotka voivat olla niin vaikeita, ettei työnteko onnistu. He tarvitsevat kuntoutusta.

Mutta on myös nuoria, jotka nostavat toimeentulotukea, eivätkä edes pyri koulutukseen ja työhön. Tässä ryhmässä on ihmisiä, jotka ovat valinneet työelämän ulkopuolella olemisen omasta halustaan. "Oma tahto" on tosin suhteellinen käsite, syyt toimia näin ovat kirjavia. Osa heistä ei ole saanut edes kotoa työnteon mallia tai minkäänlaista päivärytmiä. Mutta teoriassa heillä ei ole estettä osallistua koulutukseen tai työelämään. Onko olemassa hyvää syytä, miksi tämän ryhmän on annettava olla koulutuksen ja työelämän ulkopuolella? Tällä ryhmällä on todettu oleva riski syrjäytyä pysyvästi (syrjäytymisellä tarkoitan tässä yhteydessä työn ja/tai koulutuksen puuttumista, itse kaikki heistä eivät välttämättä koe olevansa syrjäytyneitä.) Toimeentulotukimenot kasvavat jatkuvasti, monissa kaupungeissa varsinkin nuorten osalta. Osasyynä on tietenkin taloustaantuma ja työttömyyden kasvu. Nuorisotakuun pitäisi kuitenkin mahdollistaa kaikille jokin opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikka. Jää nähtäväksi, tapahtuuko näin.

Hiilamon ohella ainakin muutamat muut henkilöt ovat pohtineet erilaisten palkkatukien/työmarkkinatuen maksamista toimeentulotuella olevan nuoren palkkaavalle yritykselle, järjestölle tms nuorelle maksettavan toimeentulotuen sijaan. Näen tässä ison riskin ei-toivotun matalapalkkajärjestelmän kehittymiselle, mutta en pidä ajatusta täysin huonona. Palkkatukiahan on jo nyt käytössä. On kuitenkin todellinen ongelma, että monella ammattialalla palkka on niin matala, että varsinkaan isoissa kaupungeissa se ei riitä elinkustannuksiin. Tämä on yksi syy toimeentulotuen käyttöön. 

Toimeentulotuki maksetaan kunnan kassasta, vaikkakin valtio palauttaa siitä kunnalle myöhemmin osan. Voisiko esimerkiksi alle 25-vuotiaiden lapsettomien nuorten surjäytymistä pyrkiä ehkäisemään vaatimalla noin 20-25 viikkotunnin työskentelyä kunnalla? Järjestelmän kehittäminen vaatisi kunnilta isohkoa panostusta ja olisin valmis kannattamaan mitään tällaista kokeilua vain, jos seuraavat ehdot täyttyisivät.

-"Toimeentulotukinuorten" tekemä työ ei vähentäisi kunnan muita työpaikkoja, siitä ei vahingossakaan tulisi "kunnan matalapalkkasektori"
-Ihmiset, joilla ei aidosti ole edellytyksiä tehdä yhtään minkäänlaista työtä, kyettäisiin erottelemaan esimerkiksi lääkärin todistuksella
-Systeemi otettaisiin käyttöön vasta esimerkiksi 6kk tai 12kk toimeentulotuen nostamisen jälkeen. Toimeentulotuen hakijalla on ollut aikaa lukea esimerkiksi pääsykokeisiin
-Työn ei pitäisi olla rangaistusluonteista eli ei ole tarkoitus siirtää armeijatyylisesti lumikasaa paikasta toiseen
-Kyseisille nuorille tarjottaisiin myös psykologista tukea ja ammatinvalintaohjausta.

Täysin aukoton systeemi ei mitenkään voisi olla ja varsinkin se, miten pitäisi toimia niiden henkilöiden kanssa, jotka eivät saapuisi töihin tai jotka eivät käytännössä tekisi yhtään mitään, jää tässä vaihtoehdossa avoimeksi. 

Mutta jos tällaisen järjestelmän kehittäminen olisi jotenkin mahdollista, niin pitäisikö se jättää kehittämättä? Onko pohdinta toimeentulotuen muuttamisesta tietyn ikäryhmän osalta vastikkeelliseksi automaattisesti kovaa ja eriarvoistavaa puhetta? Tiedostan, että lain muuttaminen tietyn ikäryhmän osalta voidaan nähdä epätasa-arvoa lisääväksi ja se perustelu, että laissa on jo nyt poikkeuksia alle 25-vuotiaiden osalta, ei ole loogisesti kestävä. Myös nykytilanne voi olla virheellinen. Mutta onko paras vaihtoehto se, että toimeentulotuki mahdollistaa työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäämisen? Toimeentulotukimenoilla on myös muuta käyttöä kuntataloudessa. Iso osa menee tietenkin todelliseen tarpeeseen, mutta jokainen miljoona, joka voitaisiin käyttää toisin, voitaisiin todellakin käyttää toisin. Tilanteessa, jossa verotulot vähenevät ja huoltosuhde heikkenee, toimeentulotukimenojen kasvu on väistämättä muista sosiaali- ja terveyspalveluista pois. 
Paradoksaalisesti tutkimusten mukaan moni toimeentulotukeen oikeutettu -eli sitä todellisuudessa kipeästi tarvitseva- ei tällä hetkellä hae tukea. Samaan aikaan tukea käyttävät henkilöt, joiden ensisijainen paikka olisi koulutuksessa tai työssä.

Jos joku on jaksanut lukea tänne asti, niin nyt saattaa herätä kysymys, että mitenkäs tämä suhtautuu Vihreiden kansalaispalkkanäkemyksiin? Siten, että edellä mainitun (jos järkevä systeemi onnistuttaisiin kehittämään) ohella olisin valmis kokeilemaan esimerkiksi jossain saman kokoisessa kaupungissa myös kansalaispalkkaa, esimerkiksi Vihreiden kustannusneutraalia mallia. Sitten näiden kokeilujen tuloksia tulisi verrata keskenään + johonkin sellaiseen kaupunkiin, jossa nykysysteemi olisi käytössä ja tietenkin suhteuttaa yleiseen työttömyys- ja taloustilanteeseen. Mikä järjestelmä vähensi syrjäymistä tehokkaimmin? Mistä syntyi eniten kustannuksia suhteessa hyötyyn kunnille ja valtiolle? Miten eri järjestelmät vaikuttivat ihmisten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin?

Viime päivinä on kritisoitu hallituksen kehysriihen osinkoveropäätöstä, joka suosii rikkaita suuromistajia. 60 000 euron katto verovapailta osingoilta poistettiin, jolloin suuri perheyritys voi määrättömästi nostaa kevyesti verotettuja osinkoja 8 prosentin verran pääomasta. Räikeimmillään piensijoittaja maksaa samoista osingoista 30-32 prosentin veron, kun ennestään rikas suuromistaja 7,5-8 prosentin veron.

Olemmeko oikeasti menossa siihen, että suurituloiset rikastuvat ja pienituloisten mahdollisuudet heikkenevät? On järjen vastaista, että pienyrittäjien osinkoverotus kiristyy ja suuromistajien kevenee. Ja silloin kunta ja valtio menettävät verotuloja.

Yksityiskohtaisemmassa käsittelyssä asian on muututtava. Yksi keino korjata päätöstä, on palauttaa ylin katto, maksimimäärä, jolla osinkoja voi nostaa.

Hyvä elementti hallituksen päätöksissä oli yhteisöveron alennus, ja se on hyvä myös pienyrittäjille.

Pienyrittäjissä on suuri mahdollisuus työllistää, vaikka oppisopimuskoulutuksella nuoria työttömiä. Ja moni pienyrittäjä elää hyvin niukoilla tuloilla itsekin. Mieleeni tulee kaksi asiaa, jotka auttaisivat pienyrittäjiä.

1. Vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen pienille yrityksille
2. Arvonlisäveron alarajan nosto, jotta pienestä liikevaihdosta ei yrittäjän tarvitsisi maksaa alvia.

Tapasimme viime viikolla eduskunnan naisverkostossa yrittäjänaisia, jotka korostivat näitä asioita. Erityisesti naisvaltaisille aloille vanhemmudesta aiheutuvat kulut ovat iso menoerä. On tärkeää, että vauvoja syntyy ja heistä huolehditaan. On tärkeää myös, että pienyrittäjät voisivat paremmin palkata nuoria naisia. Toiseksi, Suomessa on Euroopan tiukimpia arvonlisäverokantoja, sillä meillä yritys maksaa veroa jo 8 500 euroa ylittävästä liikevaihdosta. Tätä veronalaisen liikevaihdon alarajaa pitää nostaa.

Kaupunginhallituksessa käytiin keskustelua taloustilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä tilinpäätöksen, tuottavuusohjelman loppuraportin ja helmikuun kuukausiraportin pohjalta. Tässä lyhyet kommentit niistä lista-asioista, jotka keskusteluttivat ja/tai joihin tuli muutoksia (koko esityslista selostuksineen löytyy täältä): - Vuoden 2012 tilinpäätös ja tuloksen käsittely (kv-asia) Jos Espoolla ei olisi rahastoja, olisi tulos miinuksella. Rahastojen tuotto oli 29 me ja ylijäämä 26,6 me.

Hyvä valmistautuminen kannatti, kokous sujui hyvin ja kävimme tärkeää evästyskeskustelua tärkeistä aiheista. Esityslista avattuna löytyy täältä. - Kokouksessa annetut selostukset Kokouksen aluksi kävimme lyhyen keskustelun toimintatavoista alustukseni pohjalta. Päätimme, että jaostolle valmistellaan kahden vuoden työsuunnitelma, joka tuodaan lista-asiana seuraavaan kokoukseen. Jaostojen toimintatavoista käydään myös kaupunginhallituksen puheenjohtajistossa keskustelua, mikä on hyvä asia. Totesimme kuitenkin keskustelussa, että

Huomisessa kaupunginhallituksen kokouksessa asiaa taloudesta sekä isoimpina kaavoina Jousenpuisto matkalla valtuustoon sekä Kaitaa-Iivisniemi osayleiskaavan tavoitteet. Lista-asiat (esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä): - Kaupungin omavelkaisen takauksen myöntäminen Espoon Asunnot Oy:n 14 171 000 euron lainoille (kv-asia) Espoon Asunnot Oy aloittaa tänä vuonna perusparannuksen neljässä kiinteistössä ja anoo kaupungilta omavelkaista takausta suoritettavan kilpailutuksen perusteella otettaville Espoon Asunnot Oy:n

Tila- ja asuntojaoston kokoontuu ensi maanantaina. Vaikka esityslista on lyhyt, kuulemme selostukset ja käymme keskustelua isoista asioista: sisätilaongelmista ja MAL-sopimuksen velvoitteista. Jaoston toimintatapa tulee olemaan sellainen, että jokaiseen kokoukseen tuodaan muutama isompi asia keskusteluun, tulevana maanantaina siis koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmien tilanne sekä MAL-asiat. Jaostolle valmistellaan käsiteltävistä asioista kahden vuoden työsuunnitelma, jotta kaikki tärkeät asiat

Uudenmaan maakuntavaltuusto hyväksyi tänään 2. vaihemaakuntakaavan, jota on työstetty koko valtuustokausi. Olin tässä vanhan valtuuston viimeisessä kokouksessa läsnä Jyrki Kasvin varajäsenenä. Vaihemaakuntakaavan keskeiset tavoitteet ovat yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, seudun kilpailukyvyn parantaminen, kaupan palveluverkon linjaaminen sekä kylien ja muun hajarakentamisen ohjaaminen. Pääosin olimme vihreässä ryhmässä lopputulokseen tyytyväisiä. Kaupan palveluverkon ohjaaminen osoittautui kaavan hankalimmaksi asiaksi, ja ratkaisua hiottiin

Tiedote 20.3.2013 Uudenmaanliiton valtuusto hyväksyi tänään Uudenmaanliiton 2. vaihemaakuntakaavan, jonka yhtenä keskeisenä tehtävänä on kaupan palveluverkon ohjaaminen. Kaupan palveluverkko osoittautui kaikkein haasteellisimmaksi osaksi kaavakokonaisuutta. Vaihemaakuntakaava vahvistaa keskustoja kaupan ensisijaisena sijoituspaikkana. Keskustojen ulkopuolelle voidaan sijoittaa vain sellaisia kaupan toimintoja, jotka eivät kilpaile keskustojen kanssa (esim. auto-, rauta-, huonekalu- ja puutarhakauppaa). Poikkeuksena on Espoon Lommila. jonne voidaan

Valtuustossa eilen ympäristön kannalta isoin asia oli Blominmäen puhdistamon mahdollistava osayleiskaava. Asia jäi pöydälle viime valtuuston kokouksessa kun pj. Timo Soini lopetti kokouksen klo 23. Kirjoitin ennen tuota kokousta asian taustoista. Kuukauden aikana ehdimme selvittää asiaa lisää. Tuore ympäristölautakunnan pj. Henna Partanen oli ollut yhteydessä ympäristöviranomaisiin, jotka olivat sitä mieltä, että ennen osayleiskaavan hyväksymistä olisi

Julkaistu Länsiväylässä 13.3.2013 Länsiväylä uutisoi Veräjäpellon koulun sisäilmaongelmista. Myös Tapiolan koulun väistötiloissa entisellä poliisiopistolla tilanne on erittäin vakava. Lastensa terveydestä huolestuneet vanhemmat ja kouluissa työskentelevät opettajat vaativat perustellusti terveellisiä tiloja. Eriasteisia sisäilmaongelmarakennuksia on kymmeniä ja uusia kiireellistä korjausta vaativia tiloja paljastuu koko ajan. Pahimmillaan oppilaat ja opettavat altistuvat ja sairastavat epäterveellisissä tiloissa vuosikausia. Sisäilmaongelma on