Espoon Vihreät ovat tyytyväisiä pikaraitiotien eli Raide-Jokerin uuteen linjaukseen Leppävaarasta Kehä I:n vartta Otaniemeen. Tehokas poikittainen raideyhteys vahvistaa seudullisesti merkittävän opiskelu- ja työpaikkakeskittymän saavutettavuutta niin Otaniemessä kuin Keilaniemessäkin.

Tässä tämän päiväisen kaupunginhallituksen kokousraportti. Vaihteeksi hyvähenkinen ja yksituumainen kokous. Voi tosin olla tyyntä myrskyn edellä, koska seuraavat kaksi päivää käynnistellään tuottavuusohjelman tekoa Korpilammen seminaarissa. Tässä asiat, jotka keskusteluttivat. Esityslista avattuna löytyy täältä. - Vuoden 2013 tilinpäätöksen ennakkotieto (Kv-asia) Kokouksessa käytiin pohjustuskeskustelua seminaaria varten. Lukujen voimalla todisteltiin kestämätöntä taloustilannetta ja säästöjen vääjäämättömyyttä. Vielä liikuttiin kuitenkin ylätasolla. Toivottavasti pääsemme seminaarissa kamreeriajattelun taakse pohtimaan, miten tuottavuutta parannetaan kestävästi niin, ettei samalla aiheuteta kuluja toisaalla. Esimerkiksi lasten huostaanottojen kasvuun vaikuttaa se, paljonko kaupunki satsaa ennalta ehkäisevään lasten ja perheiden tukeen. -...

Tila- ja asuntojaostossa päätettiin tänään asiat keskustelujen kera esityksen mukaan, lukuun ottamatta asunto-ohjelmaa, joka jätettiin vielä kerran pöydälle. Esityslista avattuna löytyy täältä. Asunto-ohjelmaan olimme työstäneet jaoston jäsenten kesken muutosehdotuksia, jotka haluttiin vielä viedä valtuustoryhmien käsiteltäväksi. Vihreiden keskeisiä tavoitteita on asuntotuotannon ohjaaminen niin, että saamme kohtuuhintaisia ja ihmisten asumistarpeita vastaavia asuntoja erityisesti hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja palveluiden äärelle. Erityisesti tarvitaan pieniä asuntoja ja esimerkiksi autopaikkanormien väljentämistä siten, ettei pienten asuntojen hinta nouse pilviin. Olemme valmiit nostamaan Espoon Asuntojen asuntotuotantomäärää, koska se on kaupungin keino tuottaa edullisempia vuokra-asuntoja asukkaille. Lisäksi tarvitaan...

Valtion taloustilanne on haastava. Tänäkin vuonna kasvatamme velkaa noin 7 miljardilla eurolla, mikä tarkoittaa sitä, että lähestymme uhkaavasti EU:n taloussopimusten kestävyysrajaa. Velkamme on kohta 60 % bruttokansantuotteesta, ellei muutosta synny. Yksi tärkeä toimi kansantalouden vahvistamiseksi on työllisyyden parantaminen. Iso mahdollisuus on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, sillä suurin osa uusista työpaikoista on syntynyt viime vuosina juuri pk-yrityksiin.

Yritysten yhteisövero on alennettu yli neljän prosenttiyksikön verran 20 %:iin. Tämä parantaa yrittäjien mahdollisuuksia investoida kasvuun eli yrityksen laajentamiseen. Veromuutos hyödyttää kaikkia yrittäjiä, mutta valtion osinkoverouudistus suosii enemmän suuryrityksiä. Nyt on pienten vuoro.

Vihreät haluavat, että kevään kehysriihessä päätetään toimenpiteitä pienyrittäjien aseman parantamiseksi. Moni pienyrittäjä elää hyvin niukoilla tuloilla ja kokee epävarmuutta työllistämisen suhteen. On parannettava pienyrittäjän sosiaaliturvaa sekä madallettava kynnystä ja riskiä työllistää vähentämällä työllistämisen kuluja ja byrokratiaa.

Vihreät esittivät joulukuussa lukuisia uusia keinoja parantaa työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista. Yksi ehdotuksista koskee yrittäjien asumistuen parantamista. Koti on jokaiselle tärkeä, ja liian iso riski oman kodin menetyksestä on kohtuuton. Hallitus on jo tehnyt työttömien työllistymistä tukevan päätöksen asumistuen suojaosasta, jonka lakiesitystä odotetaan kevääksi. Asumistuki ei siis heti heikkene, kun työtön ottaa vastaan työpaikan. Myös pienyrittäjä tarvitsee parempaa turvaa asumiseen.

Yrittäjän asumistuki määräytyy nykyään laskennallisen YEL- tai MYEL-työtulon perusteella. Tämä tulo ei ole läheskään aina sama kuin yrittäjän oikea kuukausittainen tulo. Koska asumistuessa on kyse viimesijaisesta tuesta, tulee asumistuen arvioinnissa huomioida yrittäjän todelliset tulot, jotta se tukisi paremmin pienituloisia yrittäjiä tulojen vaihdellessa. Tämä uudistus helpottaisi pienyrittäjien asemaa konkreettisesti. Uudistuksen yhteydessä tulee toki huomioida yrittäjän epätasaiset vuositulot asumistuen perusteissa. Nykyinen laskennallinen tulo on kuitenkin siihen liian kaavamainen laskentatapa.

Yrittäjän riski Suomessa on suhteellisen suuri, varsinkin työntekijöiden palkkaukseen liittyy sekä riskejä että ennalta arvaamattomia maksuja. Työelämään tarvitaan joustoa, sillä työelämä ja tuotannon rakenteet muuttuvat yhä nopeammin. Sosiaaliturvan pitäisi myös kannustaa yrittäjyyteen. Pitää olla oikeus onnistua ja oikeus epäonnistua. On voitava yrittää ja ottaa riskejä. Joustoa ja turvaa tarvitsevat sekä yrittäjä että työntekijä.

Työ on tapa kiinnittyä yhteiskuntaan ja tuo sisältöä elämään. Monelle työttömälle mahdollisuus osallistua työelämään olisi realistista jonkinlaisen osittaisen yrittämisen mallin kautta. Sosiaaliturvajärjestelmä ei kuitenkaan salli yrittäjyyden kokeilemista tai asteittaista siirtymistä siihen, vaan vaihtoehtoina ovat edelleen täysi työttömyys tai täysi yrittäjyys. Sosiaaliturvan tulisi tunnustaa määräaikainen ja osa-aikainen yrittäjyyden kokeilu, suorastaan kannustaa siihen.

Uudistukset, jotka edistävät työn ja sosiaaliturvan yhdistämistä, parantavat samalla heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa. Mutta loppujen lopuksi kaikki hyötyvät, kun saamme lisää työtä ja verotuloja.

Tässä maanantain tila- ja asuntojaoston esityslista avattuna. Lista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Asunto-ohjelma (Kh/Kv-asia) (Pöydälle 20.1.2014) Ohjelma on kattava paketti Espoon asuntotuotannosta, nykyisestä asuntokannasta, erityisryhmien asumisesta ja olemassa olevien asuinalueiden kehittämisestä. Toimenpiteiden osalta se on valtuustolle  tärkeä työkalu Espoon asuntopolitiikan linjaamiseen ja seuraamiseen. Ohjelma on voimassa tämän valtuustokauden ajan. Pöydälläolon aikana olemme neuvotelleet ohjelman toimenpideosaan muutoksia poliittisten ryhmien kesken.Huoli kohtuuhintaisten ja asukkaiden toiveita vastaavien asuntojen riittävyydestä on yhteinen. Tarvetta on ennen kaikkea pienille asunnoille hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä. Niiden rakentamista on helpotettava esimerkiksi parkkipaikkavaatimuksia vähentämällä. Ohjelma perustuu kaupungin strategiaan...

Ensi maanantaina kaupunginhallituksessa kaksi ympäristön kannalta merkittävää asiaa: Raide-Jokerin linjaus ja ympäristönsuojelupäällikön valinta. Tässä taas lista-asiat avattuna. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Vuoden 2013 tilinpäätöksen ennakkotieto (Kv-asia) Vuoden 2013 tilinpäätösennusteen mukaan kaupungin tilikauden tulos on 56 milj. euroa ja vuosikatetta kertyy 164 milj. euroa. Tilikauden tulos on 67 milj. euroa muutettua talousarviota parempi. Vuosikatteen ja tilikauden tuloksen paranemiseen vaikuttivat rahoitustuottojen kertaluontoiset kirjaukset sekä verotilityksen aikataulumuutos. Mutta myös kulukehitykseen liittyvät ohjaustoimenpiteet syksyllä hillitsivät kulujen kasvua. Vertailukelpoinen tilikauden tulos oli 16 milj. euroa ja vertailukelpoinen vuosikate 124,4 milj. euroa. Vuosikate...

Tänään on kansainvälinen saamelaisten päivä, onnea! Saamelaiset ovat koko Euroopan pohjoisin alkuperäiskansa ja ainoa EU-alueella asuva alkuperäiskansa. Tätä rikkautta on edistettävä päätöksenteossa mm. edistämällä saamelaisten oikeutta kulttuuriin, kieleen ja elinkeinoihin kuten poronhoitoon.

Yksi keskeinen asia, jotta kulttuuri säilyy sukupolvelta toiselle, on oma kieli. On tärkeää, että saamelaislapset oppivat äidinkieltään. Suomessa puhutaan kolmea eri saamea, joista inarinsaame ja koltansaame ovat vaarassa hävitä, ja pohjoissaamenkin puhujia on vain noin 2 000.

Kielipesätoiminta antaa alle kouluikäisille lapsille päivähoitoa kielikylvyn periaatteella ja auttaa pelastamaan häviämässä olevat kielet. Kielipesiä on käytetty Suomessa 90-luvun lopulta alkaen saamen kielten turvaamiseksi. Erityisen hyviä tuloksia on saatu äärimmäisen uhanalaisen inarinsaamen elvyttämisessä. Suunnitteilla on kielipesien avaaminen myös saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle ainakin Rovaniemelle, Helsinkiin ja Ouluun.

Kielipesiä on rahoitettu opetus- ja kulttuuriministeriön varoista, mutta lisäresursseja tarvitaan hyvän tason ylläpitämiseksi. Pidän arvokkaana sitä, että valtionvarainvaliokunta lisäsi eduskunnan budjettikäsittelyssä saamen kielen kielipesätoiminnan määrärahaa. Tämä on yksi esimerkki, joka puoltaa eduskunnan huolellista budjettikäsittelyä. Siinä paikataan puutteita kaikkein haavoittuvimpien kohteiden hyväksi, vaikka kokonaisuudessaan eduskunnan lisäykset ovat vain pieni murto-osa koko valtion budjetista.

Tässä maanantaisen kokouksen asiat niiltä osin kun on lisättävää ennen kokousta kirjoittamaani. Kokouksen aluksi kuultiin selostus kaupungin sisäisestä valvonnasta. Sen tavoitteena on hallita riskejä sekä lisätä päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisen todennäköisyyttä. Keskeisessä asemassa on hyvä johtaminen, niin ylimmän virkamiesjohdon kuin luottamushenkilöiden. Tässä on meillä luottamushenkilöilläkin tehtävä ja vastuu. - Osallistuminen erityiseen kuntajakoselvitykseen (Kv-asia) Kyse on siis valtion määräämästä yhdeksän kunnan selvityksestä, jonka valtio asetti, kun Helsinki ja Vantaa eivät muuten löytäneet selvityskumppaneita. Espoon kannalta selvitys tuntuu turhalta, kun meillä on jo oma EKKV-selvityksemme ja lisäksi seudun yhteisiä asioita...

Päivän hyvä uutinen uusmaalaisille on, että Karjaan ja Inkoon lähijunat säilyvät. :) Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen liikenneministerille ja onneksi hän ymmärsi lähijunaliikenteen tärkeyden. Y-junien säilyminen ennallaan helpottaa monen työmatkaliikennettä. Raideliikenteen parantaminen on tulevaisuutta ja Rantaradan palvelutason parantaminen on nostettu tärkeäksi tavoitteeksi radan varrella olevissa kunnissa, kuten Espoossa, Kirkkonummella, Siuntiossa ja Raaseporissa.

Alla linkit ministeriön tiedotteeseen sekä kirjalliseen kysymykseen:

Tiedote: Karjaan ja Inkoon lähijunat säilyvät

Kirjallinen kysymys lähijunista Inkooseen ja Karjaalle

Kiitos Merja ja kaikki asiaan vaikuttaneet!

Hallitusvastuu painaa Sosialidemokraattista puoluetta, eikä valtiovarainministerin salkku ainakaan kevennä puoluejohtaja Jutta Urpilaisen taakka.

SDP:n kannatusluvut varisevat, ja äänestäjiä vuotaa perussuomalaisiin. Perussuomalaiset ovat äijäenergiallaan onnistuneet tekemään vaikutuksen demarien perinteisiin ydinkannattajiin, ay-aktiiveihin duunarimiehiin.

Ei ihme, että Urpilaisen haastajaksi puheenjohtajakisaan on noussut nimenomaan kovaotteisena ay-jyränä tunnettu Ammattiliitto Pron puheenjohtaja, Antti Rinne.

Samaan aikaan perussuomalaisten eduskuntaryhmä on syrjäyttänyt ryhmän puheenjohtajan paikalta Pirkko Ruohonen-Lernerin, varanotaarin ja naisen, ja valitsi tilalle Jari Lindströmin, Voikkaan lakkautetun paperitehtaan entisen paperimiehen ja luottamusmiehen. (korjattu, Lindström oli luottamusmies, ei pääluottamusmies.)

Sekä Rinne että Lindström vetoavat talouden rakennemurroksen murjomiin työmiehiin, joiden työpaikat katoavat perinteisen teollisuuden mukana, eikä vastaavia töitä ole tulossa tilalle. Edessä on vain epävarmuutta ja uusien ammattien opettelua.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien mielenkiintoisin taistelu käydäänkin perussuomalaisten ja sosialidemokraattien välillä duunarimiesten äänistä.

Molempien puolueiden asema on epävarma, eikä kummallakaan ole varaa hävitä.

SDP:llä ei ole varaa enää yhteenkään vaalitappion. SDP:n on pakko onnistua tekemään Sipilät, vakuuttamaan perussuomalaisia viime vaaleissa äänestäneille vanhoille kannattajilleen, että ”on kotiin tulon aika”.

Perussuomalaisten on puolestaan vakiinnutettava asemansa yhtenä neljästä suuresta puolueesta. Jo puolustusvoitto riittäisi muuttamaan perussuomalaiset tähdenlennosta politiikan kiintotähdeksi. Mutta se edellyttää demareilta kaapattujen äänestäjien paluumuuton estämistä. Osa kepulaisista meni jo.

Taistelussa duunarimiesten sieluista pienipalkkaiset palkansaajanaiset ovat vaarassa unohtua. Heidän on ollut helppo samaistua Jutta Urpilaiseen, Krista Kiuruun, Pia Viitaseen ja Susanna Huoviseen. On kuvaavaa, että SDP:n kuudesta ministeristä neljä on naisia, ja vain Lauri Ihalaisella on vahva ay-tausta.

SDP:n ja perussuomalaisten keskittyessä ay-miehiin, pienipalkkaiset naiset saattavat muistaa, että naisvaltaisten alojen ääntä ei ole keskusliittojen johdossa juuri kuultu. Muuten he eivät olisi pienipalkkaisia.

Eduskuntavaalien lähestyessä muut puolueet tuskin jättävät tilaisuutta käyttämättä. Vaalikeskusteluissa kuullaan monta palkansaajanaisille suunnattua iskurepliikkiä.

SDP:n painajaisskenaariona on duunarimiesten äänien valuminen perussuomalaisille, ja palkansaajanaisten pako liian äijäksi äityneestä puolueesta.

Huomisessa kaupunginhallituksessa isoimpina asioina osallistuminen erityiseen kuntajakoselvitykseen sekä Länsimetron jatko. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Osallistuminen erityiseen kuntajakoselvitykseen (Kv-asia) Kaupungin johto suhtautuu tähän selvitykseen yksiselitteisen kielteisesti. Kj. päätti tuoda asian valtuuston päätettäväksi, koska valtuusto on aiemmissa lausunnoissaan todennut ettei hyväksy pääkaupunkiseudun kaupunkien pakkoliitosta eikä pääkaupunkiseudun kuntaliitokseen tähtäävän kuntaliitosselvityksen käynnistämistä. Päätösesitys on, että Espoo osallistuu erityiseen kuntajakoselvitykseen, koska kuntalain mukaan on pakko. Edelleen esitetään, että valtuusto nimeää seurantaryhmään asemansa puolesta valtuuston puheenjohtajan, kaupunginhallituksen puheenjohtajiston ja kaupunginjohtajan. Lisäksi Espoon kaupunki edellyttää kattavan riskianalyysin laatimista selvitysvaiheessa yhdeksän kunnan yhdistämisestä. Ymmärrän kritiikin...

Vuoden 2014 ensimmäisen valtuuston kokouksen esityslistalla komeili poikkeuksellinen aihe: teknisen toimen johtajan lahjusrikkomuksesta saama tuomio. Aihetta sivuttiin jo viime kesäkuussa, kun hovioikeus antoi tuomionsa. Kaupunginhallituksen päätökseen lisättiin tuolloin esityksestämme kirjaus, että asiaan palataan heti, kun tuomio on saanut lainvoiman. Tämä … Continue reading →

Tässä viiveellä raportti viime viikkoisesta tila- ja asuntojaoston kokouksesta niiltä osin kun käsittelyssä tuli muutoksia pohjaesityksiin. Esityslista avattuna löytyy täältä. - Suviniityn päiväkodin ja neuvolan hankesuunnitelman hyväksyminen (Kh-Kv-asia) (pöydälle 16.12.2013) Esittelijä veti pois, koska asian valmistelu opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kanssa on vielä kesken. - Korkotukilainahakemuksen puolto Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen hyväksymisvaltuudella Tässä oli kyse Ara-rahoituksen hakemisesta jo valmistuneille vapaarahoitteisille asunnoille. Kuten arvelin, kyse on siitä, että asunnot eivät ole käyneet kaupaksi omistuskämppinä ja halutaan siksi muuttaa ne asumisoikeusasunnoiksi. Kaupungin kannalta vaihto on ok. Ara päättää ehdoista, joilla on...

Tässä viiveellä raporttia viime viikkoisesta kaupunginhallituksesta. Lista oli kevyt, joten raportti lyhyt. Esityslista avattuna löytyy täältä. -  Edustajien nimeäminen kuuden suurimman kaupungin luottamushenkilöjohdon tapaamiseen Tampereella 11-12.3.2014 Vihreitä lähtee edustamaan lisäkseni ryhmäpuheenjohtaja Inka Hopsu. - Peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahaston sijoitussuunnitelma 2014 Saatiin asiasta perusteellinen selostus. Asia tuntuu olevan hyvissä käsissä. Yleistilanne Espoon rahastojen osalta on, että peruspalveluiden kehittämisrahastoa puretaan 40 miljoonalla vuodessa, joka tarkoittaa että se on tyhjenee ensi vuoden aikana. Sen jälkeen on aika päättää, mitä tehdään tämän isomman jaoston tuotoille. - Tuottavuusohjelman valmistelu Kokouksen yhteydessä saatiin aikataulua...

Homehtuvista kouluista, virastoista ja kodeista on tullut varsinainen kansanriesa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lähes joka toisessa suomalaisessa keskiasteen oppilaitoksessa on sisäilmaongelmia, ja peruskoulut ja päiväkodit päälle. Joskus tuntuu siltä, että on helpompi löytää moniongelmainen kuin täysin terve koulurakennus.

Kosteus- ja homevauriot ovat osoittautuneet sitkeäksi ongelmaksi, jolla ei ole yhtä yksittäistä selittäjää. Muuten se olisi ratkaistu jo ajat sitten.

En ole rakentamisen enkä kiinteistöjen hoidon ammattilainen, mutta Espoon teknisen lautakunnan puheenjohtajana toimiessani koulujen homeongelmat ja niiden korjaaminen tulivat tutuiksi. Pelkästään espoolaisten peruskoulujen kuntoraportteja tuli luettua lätkäkassillinen, usein tukka tukevasti pystyssä. Entisen työpaikan suunnitteluvirheiden peruina veressä on yhdeksän eri homelajin vasta-aineet, ja on yksi pientalon kosteusvaurioremonttikin tullut teetettyä. Huonosti suunniteltu on valmiiksi pilalla

Ensimmäisen vastuun ongelmista kannan arkkitehtien ja rakennesuunnittelijoiden syliin. Vuosikymmenten ajan Suomeen on rakennettu Suomen olosuhteisiin huonosti soveltuvia rakennuksia.

Muinoin myös arkkitehdeille opetettiin rakennusmateriaalitekniikkaa, mutta sitten professuuri siirrettiin arkkitehtiosastolta rakennustekniikan osastolle. Nykyisessä Aalto-yliopistossa arkkitehtuuri ja rakennustekniikka ovat kokonaan eri korkeakouluissa! Ei ihme, että kaikki paperilla hyvältä vaikuttaneet ratkaisut eivät ole toimineet käytännössä.

Vielä 2000-luvun alussa Espoon tekniselle lautakunnalle tuotiin toistuvasti hyväksyttäväksi tunnettujen arkkitehtitoimistojen suunnittelemia kouluja, joissa ei ollut räystäitä eikä kunnon perustuksia.

Onneksi lautakunta oli ottanut opikseen jo korjattujen koulujen kosteusongelmista, joista suuri osa oli johtunut nimenomaan räystäiden puutteista ja liian heppoisista perustuksista. Moniongelmaisissa kouluissa vesi oli päässyt rakenteisiin sekä ylhäältä että alhaalta.

Pohdin usein, miten käy pienemmissä kunnissa, joissa rakennetaan uusi koulu parin vuosikymmenen välein?

Arkkitehtuurin ja luonnon kohtaamisesta tarjoaa esimerkin taannoinen työhuoneeni Espoon Otaniemessä. Alvar Aallon toimiston piirtämän Konetekniikan osaston seinissä ei ollut kosteussulkuja, vaikka alin kerros oli osaksi maan sisällä. Lattiabetonin sisältämän ilman kosteusprosentti oli 96. Ei ihme, että minullakin valui veri nenästä tiistaista lauantaihin.

Koska rakennus on arkkitehtonisesti arvokas, sitä ei voi purkaa eikä radikaalisti muuttaa. Siksi ongelma ratkaistiin ylipaineistamalla koko talo. Home ja kosteus painuvat ilman mukana seinien sisään.

Edes remontointi ei auta, jos ongelmien aiheuttajia ei samalla poisteta. Ajankohtainen esimerkki tästä on peruskorjattavana oleva Tapiolan koulu, jonka ongelmana on huono perustus. Kosteusvaurioiden uusitumisriski on suuri, koska koko koulua ei voi nostaa 30 cm ylöspäin. Se pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen, vaikka sitten samoilla piirustuksilla, mutta uusille perustuksille.

Huonosti suunnitellun rakennuksen korjaamisen toivottomuutta havainnollistaa Espoon vanha kaupungintalo. Sitä korjattiin vuosien kuluessa moneen kertaan, mutta rakennuksen katosta ei koskaan saatu vedenpitävää. Kävin talossa vuosikymmenen ajan, ja aina käytävillä törmäsi tippaämpäreihin. Ulkomaalaisten vieraiden kerrotaan ainakin kerran luulleen aulaan siroteltuja ämpäreitä tilataideinstallaatioksi.

Ammattiylpeys käy lankeemuksen edellä

Turhauttavimpia ovat uusien rakennusten sisäilmaongelmat. Miksi tutut virheet tehdään yhä uudestaan? Uusien talojen suunnittelijat ja rakentajat tai vanhojen talojen korjaajat eivät voi enää väittää olevansa tietämättömiä, sairastuttavansa asiakkaansa vahingossa.

Mihin on kadonnut rakentajien ammattiylpeys? En väitä rakentajien hutiloivan huvikseen, mutta jotain kummallista suomalaisen rakentamisen kulttuurissa on.

Kun erään peruskorjatun talon epäilyttävän kylmä seinä avattiin remontin jälkeen, villojen välistä löytyi käden mentävät raot. Ei ihme, että patterit olivat huutaneet talvella hoosiannaa.

Toisessa remontissa läpilahon puurakenteen päälle oli valettu betonia. Toisaalla rivitalon vesilukko oli kikotettu paikoilleen puupalikalla, jonka lahottua vedet valuivat naapuriin. Erään pientalon salaojakaivon poistoputki oli ylempänä kuin tuloputki, mikä seisotti vettä perustuksissa. Toisessa kohteessa oli laitettu läpimärät villat seinien sisään.

Miten tällaista jälkeä tekevät ammattimiehet nukkuvat yönsä? En ymmärrä.

Työmaille on palkattu valvojia, mutta ei valvojakaan voi joka paikassa koko ajan olla. Valvojalla täytyy olla hyvä syy epäillä jonkin olevan pielessä ennen kuin hän vaatii esimerkiksi poistamaan kostean betonin päälle kiinnitetyn muovimaton.

Hutiloiden tehty työ tulee kalliiksi, ja hinnan maksavat asiakkaat. Rakennusliikkeet laskevat jo tarjousta tehdessään, että takuutöitä joudutaan joka tapauksessa tekemään.

Sysiä, seppiä ja nikkaroijia

Jos on vikaa suunnittelijoissa ja rakentajissa, niin kyllä asukkaat ja käyttäjätkin onnistuvat talon pilaamaan. Eräässä huoneistossa asunut maaninen siivoaja oli vuosien ajan puskenut painepesurilla vettä peseytymistilojen seinien sisään. Lattioiden jatkuva luuttuaminen runsaalla vedellä oli pitänyt lattialistojen takuset märkinä.

Näppärät nikkaroijat ovat luku sinänsä. Esimerkiksi saunatuvan seinän panelointia uusiessa ei halua jättää rumaa koloa seinän ja katon väliin, kuten alkuperäisen paneloinnin tekijä oli tehnyt. Paitsi että se kolo oli saunan seinän rakenteiden tuuletusaukko. Saunan puupaneloinnin, alumiinifolion ja seinän väliin tiivistyy kosteutta, ja jos se ei pääse pois, lopputulos on kirjaimellisesti kirjava.

Kaikki eivät osaa enää asua omassa kodissaan. Vanhojen talojen rossipohjien tuuletusaukkoja pitää osata käyttää! Vesirännit pitää puhdistaa keväisin ja syksyisin. Lehdet ja koivunsiemenet pitää poistaa tasakattojen kattokaivojen ritilöistä. Takkojen luukut pitää sulkea oikeaan aikaan. Pihojen sadevesiviemärit pitää pitää auki ympäri vuoden. Koneellisen ilmanvaihdon ja lämpöpumppujen suodattimet pitää puhdistaa. Liesituuletinten rasvankerääjät pitää pestä. 70-luvun laattaperustusten anturalämmitykset on pidettävä talvella päällä. Ilmanvaihtoputkiin kuolleet linnun- ja oravanpoikaset pitää poistaa ja korjata putkien suojaverkot, ...

Me viemme automme vuosihuoltoon ja katsastukseen, mutta laiminlyömme kotimme! Miksi emme pidä asunnoistamme yhtä hyvää huolta kuin ajoneuvoistamme? Rakennusten keskeiset rakenteet pitäisi tarkastaa parin vuoden välein! Vanhat talot tulisi kuvata lämpökameralla lämpövuotojen eli mahdollisten veden tiivistymispisteiden löytämiseksi. Sadevesiviemärit tulisi kuvata tukosten havaitsemiseksi jo ennen kuin vesi tulvii eteiseen. Joskus olisi hyvä sulkea kaikki hanat ja seurata vesimittaria. Jos vesi liikkuu, vähänkin, jossakin on vuoto.

Aina rakenteiden tarkastaminen ei ole helppoa tai edes mahdollista. Välikaton sisään ei esimerkiksi pääse katsomaan, eivätkä vesijohdot ole näkyvissa.

Uusista rakennuksista tulisi tehdä helpommin tarkastettavia! Esimerkiksi välikattoihin, rossipohjiin ja kosteiden tilojen seinien sisään pitäisi voida kurkistaa ilman sorkkarautaa. Miksei pesutilojen seinissä ole tarkastusluukkua?

Sama pätee julkisiin rakennuksiin. Kiinteistöjen kunnossapito on kuntapoliitikoille aivan liian houkutteleva säästökohde. Se ei näy heti missään, opettajia tai sairaanhoitajia ei tarvitse lomauttaa. Mutta kunnossapidosta leikatuilla rahoilla on erittäin korkea korko. Kun sama toistetaan monta vuotta peräkkäin, jälki on rumaa.

Eräänkin koulun alapohjan ryömintatilassa ei oltu 90-luvun laman säästökuurin seurauksena käyty moneen vuoteen. Kun oppilaat ja opettajat alkoivat oirehtia, kiinni ruostunut luukku avattiin. Ryömintätilan katosta roikkui homekasvustoa kuin naaavaa puista. Remontin hinnalla olisi melkein saanut uuden koulun.

Ei ihme, että kiinteistöt on monessa kunnassa siirretty erilliseen kiinteistöyhtiöön. Kuntapoliitikot parkuvat kovia vuokria, mutta vuokrilla katetaan paitsi rakentamisen pääomakulut myös kunnossapito ja varaudutaan tuleviin perus- ja parannuskorjauksiin.

Kuntien talousarvioissaan käyttämä jako investointimenoihin ja toimintamenoihin harhautaa monet kuntapoliitikot luulemaan, että rakennus maksaa vain sen rakentamisen kustannukset, vaikka rakennuksen elinkaaren muut kustannukset ovat usein paljon suuremmat.

Tilastollisesti merkittävä sairaus

Kosteusvaurio on rakennuksen sairaus. Mitä pikemmin se hoidetaan, sitä parempi on paranemisennuste. Siksi vauriot tulisi löytää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja korjata mahdollisimman nopeasti.

Valitettavan usein ensimmäinen merkki kosteusvauriosta on henkilökunnan sairastuminen. Kouluissa tilastoidaan kuitenkin vain opettajien sairaudet, koska työterveyslaki edellyttää sitä. Jos tilastollisesti merkittävä osuus opettajista sairastuu, työterveyslääkärin velvollisuutena on puuttua asiaan.

Sen sijaan koulujen oppilaiden sairauksia ei tilastoida, vaikka suuremmassa oppilaiden joukossa tilastollisesti merkitsevä sairastuvuus ilmenisi paljon nopeammin kuin muutaman opettajan joukossa. Olen kuullut monesta homekoulusta, joissa oppilaiden vanhemmat ovat vuosia ihmetelleet lastensa sairastelua, mutta kunta on havahtunut vasta, kun riittävän moni opettaja on sairastunut.

Seuraavan nousukauden to-do-listalle on otettava kouluterveydenhoidon päivittäminen työterveyshuollon tasolle. Näin tiukan euron aikana se ei valitettavasti onnistu.

Kun kosteus- tai homevaurio on havaittu, päätös tilojen korjaamisesta ja määrärahojen saaminen vie usein monta vuotta. Kunnallinen päätöksentekoprosessi on yksinkertaisesti nykyisellään liian hidas. Käytännössä julkisten rakennusten, etenkin koulujen ongelmat muhivat vuosikausia, jopa vuosikymmenen, ennen kuin niitä ryhdytään korjaamaan.

Ei ihme, että vauriot ovat korjaustöiden alkaessa jo niin laajoja, että korjausaste nousee lähelle sataa prosenttia. Remontin hinnalla saisi uuden koulun!

Jostain syystä kunnissa ollaan hyvin haluttomia purkamaan vanhoja kouluja, ovat ne miten huonossa kunnossa tahansa. Ilmeisesti kuntapäättäjillä ja heidän äänestäjillään on niin vahva side omaan vanhaan kouluunsa, ettei sitä hennota purkaa, sanovat kuntoraportit ja talouslaskelmat mitä tahansa.

On vaikea hyväksyä, että oma vanha (home)koulu on peruskorjattunakin vanha homekoulu, jonka ongelmat voivat uusiutua. Perussääntönä myös on, että kun seiniä avataan, vastaan tulee yllätyksiä, vaurioita, joita kuntotarkastuksessa ei huomattu. Remontteja joudutaan usein laajentamaan kesken töiden, ja se tulee kalliiksi.

Eivätkä ne 70-luvun tilaratkaisutkaan ihan nykyajan oppimisoppien mukaisia ole.