Ensi maanantain kaupunginhallituksen tärkein asia on talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelma sekä tätä vuotta koskevat säästöt. Neuvotteluja käytiin pitkään ja sitkeästi vihreiden ryhmäpuheenjohtaja Inka Hopsun johdolla. Ohjelman linjauksista löytyi sopu, mutta tämän vuoden säästöistä ryhmien näkemykset lopulta erosivat liikaa. Vihreille kriittisiä leikkauksia olivat erityisesti päivähoitoon sekä erityislasten ja maahanmuuttajien opetukseen kohdistuvat säästöt. Alla lista-asiat avattuna, esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman (TATU) hyötytavoitteiden ja linjausten hyväksyminen sekä talousarvion tarkistus (Kv-asia) (Pöydälle 3.3. ja 10.3.2014) Tatu-ohjelmasta ja tämän vuoden 15 me lisäsäästöistä käytiin nelipäiväiset neuvottelut. Ryhmäpuheenjohtajamme Inka...

Sen verran on kiirettä pitänyt, että viime maanantain kaupunginhallituksen kokouksen raportointi jäi. Lista-asiat menivät puheitta esityksen mukaan lukuun ottamatta talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmaa, joka jäi pöydälle odottamaan neuvottelutulosta. Lista avattuna löytyy täältä. Listan ulkopuolelta saimme toimialajohtaja Sampo Suihkon perusteellisen selvityksen siitä, miksi sivistystoimelta jäi hakematta määräaikaan mennessä kohdennettu valtionavustus koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin. Summaksi on arvioitu 1,7 me. Pyynnöstäni asia lisättiin myös esityslistalle, jotta selvityskin tulee julkiseksi. Vielä sitä ei tosin kaupungin sivuilta löydy, pöytäkirja ilmeisesti vielä virallisesti tarkastamatta. Kyseessä oli inhimillinen virhe ja unohdus yhdistettynä tietokatkoksiin ja...

Kovia rasvoja, monityydyttyneitä rasvahappoja, nopeita ja hitaita hiilareita, sokeria, antioksidantteja, omega kolmosia, kuutosia ja ykkösiä, hyvää ja pahaa kolesterolia, vesi- ja rasvaliukoisia vitamiineja, suolaa, natriumia ja nitraatteja, B1,B2, B12-vitamiineja, kalkkia ja kalsiumia, magnesiumia, E160d, E300, E967 ym. lisäaineita, … Ravintosuosituksia pukkaa joka tuutista, ja iltapäivä- ja naistenlehtien dieettiohjeet päälle. Milloin pitäisi ahmia marjoja ja hedelmiä, milloin niistä saa liikaa sokeria tai ainakin hepatiitin. Milloin pitäisi syödä kalaa, milloin se on myrkkyä. Milloin pitäisi välttää leipää, milloin sitä pitäisi syödä itsensä ähkyyn.

Olen saanut kyllikseni kaikista ravintosuosituksista ja dieettiohjeista. En jaksa enää yhtäkään, vaan käännän sivua ja vaihdan kanavaa aina kun Pekka Puska & kumpp. Ilmestyvät ruutuun.

Maallikko ei voi mitenkään tietää, mitä kaikista ristiriitaisista suosituksista pitäisi noudattaa ja mitä ei.

Jos sairaalaruoka on esimerkki siitä, millainen on terveellinen ruokavalio, syön mieluummin epäterveellisesti. Kun taannoin jouduin osastolle, selvisin nälkiintymättä vain vieraiden tuomien maustemyllyjen avulla.

Sen ainoan kerran kun olen onnistunut ruokavaliolla laihduttamaan, se oli kokopäivätyötä. Koko päivä piti kellottaa aterioiden, ruokaostosten ja ruoanlaiton ympärille. Lounas työkavereiden kanssa oli mahdoton ajatus, ja onneksi puoliso oli reissutöissä. Jääkaappi sisälsi vain seuraavan ja sitä seuraavan aterian raaka-aineita.

Lopulta päätin, että syöminen ei voi olla elämän ainoa tarkoitus.

Ja sitten pitäisi vielä miettiä kunkin ruoka-aineen eettisyyttä. Tämä kala on niin terveellistä ja maukasta, että se on kalastettu lähes sukupuuttoon. Nämä katkaravut luovat työpaikkoja kehitysmaahan, mutta kasvattamon tieltä on jouduttu raivaamaan rannikkoa eroosiolta suojaava mangrovetiheikkö. Tämä suklaamousse on tehty lapsiorjien poimimista kaakaopavuista. Tämän kahvikupin valmistamiseksi kasvatetut kahvipensaat vievät viljelysmaata ruokakasveilta.

Ruokalistan lukeminen ei enää onnistu ilman ravinto-opin ja molekyylibiologian kaksoistutkintoa sekä ympäristön tilan ja maailmanpolitiikan jatkuvaa seurantaa.

Ukrainan kriisi syvenee ja mutkistuu. Venäjä on miehittänyt Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan, ja Venäjän duuma on valtuuttanut armeijan käytön koko Ukrainassa. Ukrainassa on käynnissä armeijan liikekannallepano. Yksikin väsyneen sotilaan etusormen kramppaus voi laukaista sodan Euroopan sydämessä.

Samalla on käynyt ilmeiseksi, että Euroopan Unionin mielipiteitä ei kuunnella, ei vaikka mielenosoitukset alkoivat nimenomaan siitä, kun Ukrainan sittemmin maasta paennut presidentti hylkäsi EU:n kanssa valmiiksi neuvotellun vapaakauppa- ja yhteistyösopimuksen.

Rauhan Eurooppaan turvaamaan perustetulla Euroopan Unionilla ei ole hampaita. Sen ainoa voima on raha, ja sitä Ukrainalle on jo luvattu. Mutta jos Venäjä päättää marssia Krimiltä Ukrainaan, EU ei voi muuta kuin paheksua tapahtunutta. Paheksua, rahoittaa Ukrainan jälleenrakentamista ja ottaa vastaan uutta hallintoa pakenevia pakolaisia.

Tai sitten huudetaan taas kerran Obamaa apuun. Loputtomiin ei Yhdysvaltojen varaan kannata kuitenkaan laskea, sillä amerikkalaisia ei Eurooppa enää kiinnosta. Amerikkalaiskenraalien katse on jo kääntynyt Atlantilta Tyynelle Merelle.

EU tarvitsee yhteisen uskottavan ulko- ja turvallisuuspolitiikan, ja sen vaatimat päätöksentekomekanismit ja työkalut.

Euroopan turvallisuuspoliittisen yhteistyön rakentaminen on jo itse asiassa pitkällä. Esimerkiksi Suomessa EU:n nopean toiminnan joukoiksi kutsuttujen yksiköiden nimi on englanniksi EU battlegroup, mikä antaa niiden luonteesta hieman eri kuvan.

Yhteensä näitä EU:n ministerineuvoston alaisuudessa toimivia 1500-2500 sotilaan vahvuisia joukko-osastoja on 18, joista kaksi on aina vuorollaan välittömässä taisteluvalmiudessa. Kyse ei siis ole mistään kovin suuresta armeijasta, mutta harva tulee ajatelleeksi, että EU:lla on ylipäätään minkäänlaista sotilaallista ulottuvuutta.

Silti, puolustusbudjeteilla laskettuna Euroopan Unioni on sotilaallinen supervalta. Unionin jäsenet käyttivät Siprin (Stockholm International Peace Research Institute) lukujen mukaan vuonna 2012 puolustusmenoihin noin 198 miljardia euroa, kun Euroopan Unionin koko vuosibudjetti on noin 150 miljardia euroa. Samaan aikaan esimerkiksi Kiinan puolustusmenot olivat 120 miljardia, Yhdysvaltojen 494 miljardia euroa ja Venäjän 65,5 miljardia euroa.

Mitä vastinetta eurooppalaiset saavat liki 200 miljardille veroeurolle? Eivät ainakaan sotilaallista toimintakykyä.

Kun Jugoslavian hajoamissodat 20 vuotta sitten muuttuivat kansanmurhaksi ja etniseksi puhdistukseksi, Eurooppa saattoi vain katsella vierestä, ja pyytää Yhdysvaltoja tulemaan apuun. Kun YK:n vuonna 2011 valtuutti Libyan sisällissotaan puuttumisen, vetovastuu oli jälleen Yhdysvalloilla, vaikka Libya on Euroopan takapihalla.

Käytännössä vain Iso-Britannia ja Ranska pystyvät ilman Yhdysvaltojen apua edes pieneen sotilasoperaatioon oman maansa rajojen ulkopuolella, eivätkä nekään pysty toimimaan kovin kaukana kotoa. Euroopalta puuttuu kyky joukkojen pitkiin ilmakuljetuksiin, täsmäaseiden vaatimaan paikannukseen ja sateliittitiedusteluun. Omat taistelulennokitkin ovat vasta kehitteillä.

Ei ihme, että pian Jugoslavian hajoamissotien jälkeen keskiraskaan Airbus A400M -kuljetuskoneen kehitystyö sai vauhtia, ja vuonna 2012 Euroopan armeijat tilasivat niitä 212 kappaletta.

Myös Suomen ilmavoimat ovat lisänneet ilmakuljetuskapasiteettiaan hankkimalla kaksi 75 sotilasta 1300 km päähän kuljettavaa EADS CASA C-295 -kuljetuskonetta sekä olemalla mukana 12 maan liittoumassa, joka operoi kolmea 134 sotilasta jopa 10.000 km matkan kuljettamaan kykenevää C-17 Globemaster III -kuljetuskonetta. Johonkin Islannin ilmavalvontaharjoitukseen verrattuna tästä yhteistyöstä puhutaan Suomessa yllättävän vähän.

Ei ihme, että Euroopan rakenteilla olevaan ja Suomen osaltaan rahoittamaan Galileo-sateliittipaikannusjärjestelmään lisättiin sotilaskäyttöön soveltuva suojattu palvelu. Nykyisin kyseistä palvelua esittelevä materiaali kuvitetaan paloautojen ja poliisien kuvilla, mutta aluksi palvelun käyttöä esiteltiin nimenomaan asejärjestelmillä täsmäpommeista maihinnousualuksiin.

Varsinaisia tiedustelusateliitteja Euroopalla ei ole, mutta en hämmästyisi, jos Euroopan avaruusjärjestö ESAn sää- ja kaukartoitussatelliittien Krimin alueelta ottamia kuvia tutkittaisiin tällä hetkellä tarkasti Euroopan armeijoiden esikunnissa.

Euroopassa siis tehdään puolustusyhteistyötä, ja Suomi on siinä mukana. Hyvä niin! Mutta kuka tätä yhteistyötä johtaa? Kuka tekee siihen osallistumisesta päätökset eri maissa?

Päätökset esimerkiksi Strategic Airlift Capability -yhteistyöstä tai Galileon suojatusta palvelusta tai Islannin ilmavalvontaharjoituksesta tai … eivät ole syntyneet neitseellisesti.

Euroopan puolustuspolitiikka on liian tärkeä asia hoidettavaksi salassa suljettujen ovien takana. Jos eurooppalaisten halutaan sitoutuvan tiivistyvään puolustusyhteistyöhön, siitä on uskallettava keskustella julkisesti.

Joka tapauksessa eurooppalaiset ansaitsevat enemmän vastinetta Euroopan puolustukseen vuosittain käytetylle 200 miljardille eurolle.

Ukrainan kriisi on paljastanut Suomen NATO-intoilijoiden olleen oikeassa. Suomi ei voi loputtomiin seistä NATOn porstuassa ja luottaa siihen, että kyllä NATO ottaa Suomen jäsenekseen ja Yhdysvallat tulee apuun heti kun Suomi kokee olonsa uhatuksi ja hakee jäsenyyttä.

Päinvastoin, Yhdysvalloissa Ukrainalle tarjotaan pelastukseksi Suomen mallia eli pidättäytymistä kaikesta Venäjän uhkaavaksi kokemasta sotilaallisesta yhteistyöstä. Ja Suomen malli koskee tietysti myös Suomea.

Suomen NATO-hakemus tulkittaisiin Venäjällä provokaatioksi, ja reaktio olisi sen mukainen. Yhdysvallat tuskin haluaisi tulehduttaa välejään Venäjään pienen Suomen vuoksi. Myös NATOn jäseneksi pyrkinyt pieni Georgia jätettiin yksin, kun Venäjä elokuussa 2008 otti sotilaallisesti kantaa Georgian asioihin.

Itse asiassa vanhoja etupiirejään haikaileva Nyky-Venäjä tuskin hyväksyisi edes Suomen EU-jäsenyyttä, jos hakisimme sitä nyt. Ei ollut sattumaa, että Suomi liittyi Unioniin heti kun se Neuvostoliiton romahdettua oli mahdollista. Suomessa on aina yritetty hyödyntää Venäjän heikkouden hetket, kuten vuonna 1917. Tosin vuonna 1941 laskelmat menivät pieleen.

Sisuton nyky-EU tuskin edes huolisi Suomea jäsenekseen, jos se vaarantaisi EU:n ja Venäjän kauppasuhteet.

Suomella on NATO-oven sulkeuduttua jäljellä kaksi vaihtoehtoa huolehtia turvallisuudestaan levottomaksi osoittautuneessa Euroopassa. Ensimmäinen on jatkaminen entiseen tapaan yksin, ilman liittolaisia.

Ikäluokkien supistuminen ja aseistuksen teknistyminen edellyttävät kuitenkin tuttujen maanpuolustusoppien kyseenalaistamista. Vuosi vuodelta pienenevä asevelvollisten joukko ei yksinkertaisesti riitä koko valtakunnan puolustamiseen, ellei asevelvollisuutta säädetä myös naisille. Myös kantahenkilökuntaa tarvitaan enemmän, sillä nykyaikaiset aseet ovat paitsi kalliita, ne vaativat myös jatkuvaa osaamisen ylläpitämistä, ammattisotilaita. Tuloksena olisi todennäköisesti palkka- ja asevelvollisuusarmeijan yhdistelmä, jonka kustannukset olisivat huomattavasti nykyistä suuremmat.

Toinen vaihtoehto on liittolaisten hakeminen lähempää. Jos NATO-ovi on säpissä, jäljellä on puolustusyhteistyön tiivistäminen naapureiden kanssa. Länsi-Euroopassa ei kuitenkaan ole valmiita yhteistyörakenteita, joihin Suomi voisi nopeasti turvautua. Euroopan Unionin puolustusyhteistyötä koordinoinut WEU:kin lakkautettiin vuonna 2011. On tietysti makuasia, etsitäänkö selkänojaa lännestä vai idästä.

Suomen turvallisuuspoliittisten etujen mukaista voisi olla Euroopan Unionin puolustusyhteistyön tiivistäminen. EU:n ministerineuvoston alaisuudessa toimivat nopean toiminnan joukot voisivat tarjota yhteistyölle hyvät lähtökohdat. Näitä 1500-2500 sotilaan kokoisia yksiköitä on Euroopassa jo 18, joista kaksi on aina välittömässä taisteluvalmiudessa.

Yhteistyövaihtoehdossa on tietysti muistettava, että se tie kulkee kahteen suuntaan. Jos haluamme saada hädän tullen apua, sitä on oltava valmis myös antamaan. Se pätee paitsi talouskriiseissä myös turvallisuuskriiseissä.

Espoon valtuusto käsitteli tänään länsimetron jatkoa välillä Matinkylä-Kivenlahti. Pääkaupunkiseudun metroliikenne jatkuu vuonna 2016 Ruoholahdesta Lauttasaaren kautta Espooseen, Matinkylään. Valmistuttuaan länsimetro kuljettaa yli 100 000 matkustajaa päivässä. Mikä mahdollisuus meille kaikille, kun metro yhdistää koko pääkaupunkiseudun idästä länteen!

Espoolla on valmius jatkaa rakentamista Kivenlahteen heti, mikäli valtio osallistuu 30 % osuudella kustannuksiin. Metroa rakennetaan parastaikaa välillä Ruoholahti-Matinkylä, mutta länsimetro on kokonaisuus, joka ei pääty Matinkylään. Emme halua jättää espoonlahtelaisia hankalien liityntäyhteyksien päähän. Kysymys on asukkaiden arjen hyvinvoinnista ja työmatkaliikenteestä.

Raideliikenteeseen panostaminen on tehokas keino vähentää liikenteen ilmastopäästöjä, vähentää ruuhkia ja parantaa ilmanlaatua. Kaupunkiseuduille tarvitaan kattavat raideliikennejärjestelmät, jotka edistävät niin alueen asukasviihtyvyyttä kuin elinkeinoelämän kilpailukykyäkin. Hallituksen liikennepoliittiseen selontekoon on kirjattu tärkeä periaatepäätös, että valtio osallistuu kaupunkiraideliikennehankkeisiin 30 prosentin maksuosuudella.

Eduskunnan budjettikäsittelyn yhteydessä hyväksyttiin yksimielisesti ponsi, että hallituksen tulee päättää kehysriihen yhteydessä länsimetron jatkeen rahoituksen aikataulu, mikäli Espoossa on tehty asiaan liittyvät päätökset.

Nyt peukut pystyyn, että hallitus tekee viisaan päätöksen kehysriihessä. Haastetta tähän on, näinä niukkoina aikoina. Länsimetron jatkeen kokonaiskustannusarvio on noin 800 miljoonaa euroa. Kustannussäästöjä saadaan, mikäli rakentamista jatketaan heti. Taloudellisesti olisi järkevää aloittaa louhinnat välillä Matinkylä-Kivenlahti jo ennen kuin liikennöinti Matinkylään alkaa. Silloin olemassa oleva projektiorganisaatio voi keskeytyksettä jatkaa työtään. Espoon puolella maanalaiset louhinnat ovat jo pitkällä.

Liikennerahoissa on aina niukkuutta jaossa. Esimerkiksi perusradanpidossa on vuotuinen noin 70 miljoonan euron vajaus. Vihreiden mielestä raideliikenteeseen satsaamista on lisättävä ja hankkeita nopeutettava. Yhteiskunnalliset hyödyt raidehankkeista tulevat meille kaikille. Vihreiden mielestä suurten kaupunkien joukkoliikennehankkeet on toteutettava kaupunkien esittämässä aikataulussa. Esimerkiksi Turkuun ja Tampereelle suunnitellaan pikaraitiotiejärjestelmiä. Vantaan kehärata valmistuu parastaikaa. Ja länsimetron aika rakentua on nyt.

Valtuutetuille toimitetussa aineistossa oli karkea arvio säästöistä, jotka syntyvät liittyen mm. siihen, että länsimetron jatkon rakentamisen aikaan ei olisi muita suuria louhintahankkeita samaan aikaan käynnissä pääkaupunkiseudulla.

Liikenteen päästöt aiheuttavat viidesosan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Metron positiiviset ilmastovaikutukset ovat kiistattomat. Valtuutetuille toimitetussa materiaalissa viitattiin liikennemalleihin, joiden mukaan hanke vähentää henkilöautosuoritteita 15 000 henkilöautokilometriä vuorokaudessa.

Vastasimme Espoon valtuustossa selvin luvuin kyllä kiitos! Meillä on valmius ja tahto jatkaa metroa, kun valtionosuuden rahoitusaikataulu varmistuu.

Arvoisa Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut Täytyy tunnustaa, että vaikka olen jo … viidettä kautta valtuutettuna, harvoin olen nähnyt näin myönteisen vastaanoton saanutta valtuustoaloitetta.

Kiitos siitä … niin sivistystoimen valmistelijoille, lautakunnalle kuin kaupunginhallituksellekin.

Sekä tietysti kaikille teille 57 valtuutetulle, jotka allekirjoititte tämän aloitteen. Näin monen valtuutetun allekirjoittamaan aloitetta on vaikea sivuuttaa.

# # # Joku voi pitää muinaismuistojen kartoittamista ja merkitsemistä pienenä asiana, mutta oman historian tuntemisella on suuri merkitys ihmisten ja yhteisöjen identiteetille.

Espoolaisuuteen ei riitä pelkkä Bluesin kausikortti. Espoo on kasvanut muutamassa vuosikymmenessä maatilojen ja huviloiden täplittämästä maaseudusta Suomen toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Nopean kasvun myötä useimmat espoolaiset ovat kaltaisiani bussin tuomia kuntaanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään.

Kun uusi espoolainen katsoo ympärilleen, hän luulee helposti, ettei Espoolla ole omaa historiaa, ei ainakaan ennen Tapiolan rakentamista…

Ettei Espoolla ja espoolaisilla ole omia juuria. Käsitys ei voisi olla enemmän väärä.

Espoossa on eletty ja asuttu ja tehty historiaa aina kivikaudelta asti. Ja siitä historiasta löytyy maastosta paljon jälkiä. Me emme vain tiedä niistä, koska emme tiedä, mihin katsoa.

#Kuva 1 Ja sitä mitä ei tunne, sitä ei osaa arvostaa ja säästää jälkipolville.

Eräänkin espoolaiskoulun opettajat olisivat halunneet kaupungin tasoittavan koulun pihan perällä olleet kaivannot, koska lapset välitunneilla mielellään leikkivät niissä. Edes opettajat eivät tienneet, että kyse oli Pietari Suuren merilinnoituksen juoksuhaudoista.

Vasta kun tutustuin Museoviraston kulttuuriympäristön rekisteriin, tajusin muinaismuistoja olevan Espoossa kaikkialla. Kävelyretket saivat aivan uutta sisältöä. Ja aloin kaivata lisää tietoa löytämistäni muinaismuistoista.

#Kuva 2
Enkä varmasti ole ainoa. Muualla maailmassa liikkuessa vastaan tulee usein opasteita, joissa kerrotaan paikan historiasta.

Vaikka opasteet on tarkoitettu palvelemaan turisteja, niistä on hyötyä myös paikallisille asukkaille. Mikä on minun kotiseutuni historia? Ketkä ja miten täällä ovat eläneet ennen minua?

#Kuva 3 Yhteen opastauluun mahtuu kuitenkin vain vähän tietoa. Mutta juuri riittävästi mielenkiinnon herättämiseen.

Espoon kannattaa tarjota sekä turisteille että espoolaisille mahdollisuus saada kiinnostavista muinaismuistoista myös lisätietoa.

Tärkeimpien kohteiden esittelyt voidaan koota Espoon arvokkaiden luontokohteiden tavoin kirjaksi, mutta sen lisäksi kannattaa hyödyntää myös nykytekniikan mahdollisuuksia.

#Kuva 4 Opastauluihin voisi helposti lisätä QR-koodit joiden avulla älypuhelinten käyttäjät saisivat helposti lisätietoa haluamistaan kohteista. Vaikka kokonaisen kirjan verran jokaisesta kohteesta.

Tai sitten tiedot voitaisiin koota appsiksi, joka kertoisi aina älypuhelinta eli sen käyttäjää lähinnä olevasta kohteesta.

Ainakin historianopettajien luulisi ilahtuvan mahdollisuudesta lähteä luokan kanssa tutustumaan oman lähiympäristön historiaan.

Ja kerrankin tunnilla saisi pitää puhelimet ja täppärit päällä. Arvoisa puheenjohtaja Ainoa huoleni liittyy siihen, että tälle kaikkien hyvänä pitämälle hankkeelle löytyy näinä tarkan euron vuosina tarvittavat resurssit.  … Ettei tällä kertaa käy kuten valtuuston vuonna 2008 yksimielisesti päättämälle Espoon historian kirjoittamiselle.

Siitä valtuuston päätöksestä on tullut jo historiaa. Jään joka tapauksessa toiveikkaana odottamaan … ja seuraamaan kulttuurilautakunnan vastauksessaan linjaaman hankkeen etenemistä.

APJ, Hyvät valtuutetut

Kun Espoon kaupunginvaltuusto 19. Toukokuuta 2008 päätti länsimetron rakentamisesta, se sitoi Espoon, myös meidän valtuutettujen kädet pitkälle tulevaisuuteen.

Metrojen elinkaari lasketaan vuosikymmenissä, jopa vuosisadassa.

Oli kukin meistä metrosta mitä mieltä tahansa, sitä tosiasiaa emme voi muuttaa,

että metro tulee … olemmepa valmiita tai emme.

Keväästä 2008 lähtien meidän tehtävänämme täällä valtuustossa on ollut tehdä sellaisia päätöksiä, joilla Länsimetrosta ja sen varaan rakentuvasta Etelä-Espoosta muotoutuu tuleville espoolaisille mahdollisimman hyvä paikka elää.

Paino sanalla tuleville, sillä ilman merkittävää lisärakentamista ja kaupunkirakenteen tiivistämistä metrolle ei riitä käyttäjiä. Se on yksi niistä asioista, jotka me tiesimme ja joihin me sitouduimme, kun päätimme metron rakentamisesta.

Siihen perustuvat myös laskelmat maan arvon noususta ja tuloista Espoon kaupungille.

Käytännössä me sitouduimme myös Länsimetron jatkamiseen, vaikka emme sitä päätöstä muodollisesti tehneetkään.

Valtuustolle keväällä 2008 esiteltyjen simulaatioiden mukaan Matinkylään päättyvä Länsimetro lisää henkilöautoliikennettä Etelä-Espoosta Helsingin keskustaan. Sitä ei Länsiväylä eikä Helsingin katuverkko kestä. Ei mitenkään.

Matinkylään päättyvä Länsimetro ei olisi pelkästään tuhlausta, se olisi myös haitaksi koko pääkaupunkiseudun kehitykselle.

Arvoisa puheenjohtaja

Sitoutuminen Länsimetroon tarkoittaa myös sitä, että pidämme huolta Länsimetron rakennuskustannusten pysymisestä suunnitelmien mukaisella tasolla.

Ja siinä meillä valitettavasti riittää parantamisen varaa, jos ja kun Länsimetroa jatketaan.

Moni on kysynyt, olisiko Länsimetroa päätetty koskaan rakentaa, jos lopullinen hintalappu olisi ollut päätöstä tehtäessä selvillä.

Toki meidän pitää muistaa, että vuoden 2014 eurot ovat eri asia kuin vuoden 2008 eurot, saati vuoden 2007, jolloin kustannusarvion pohjana ollut hankesuunnitelma tehtiin.

Jo pelkästään maanrakennustyön hintaindeksi on noussut tällä välin paljon.

Mutta kyllä alkuperäistä hinta-arviotakin voi näin jälkiviisaana ihmetellä.

Esimerkiksi Koivusaaren ja Niittykummun asemat päätettiin sittenkin rakentaa valmiiksi, eikä vain louhia luolaa tulevaa asemaa varten. Ja tottahan se on, aseman rakentaminen valmiiksi tulee halvemmaksi kuin lykkääminen myöhemmäksi.

Mutta, kai tämä oli hankesuunnitelman laatineiden ammattilaisten nähtävissä jo hankesuunnitelmaa tehtäessä?

Ja kyllä sekin jaksaa edelleen hämmästyttää, miksi savunpoiston korvausilman tarve arvioitiin hankesuunnitelmassa niin pahasti pieleen. Arviointivirhe paljastui vasta kun asemat oli suunniteltu valmiiksi ja voitiin simuloida savunpoiston toimintaa tulipalotilanteessa.

Käytännössä asemat jouduttiin suunnittelemaan uusiksi, ja ilmanvaihtokuilut ja ilmanvaihtokonehuoneet jouduttiin louhimaan kaksi kertaa hankesuunnitelmaa suuremmiksi. Ja se on tullut kalliiksi, sillä lisätilan louhiminen on heijastunut moneen kallion tuennasta asemien tulvasuojaukseen.

Meidän vastuullamme on huolehtia, että sama ei toistu Länsimetron jatkoa rakennettaessa. Ja yksi tapa tehdä se on jatkaa töitä heti eikä vasta kun muut hankkeet kilpailevat samoista resursseista. Tällä alalla on tekijän markkinat.

Hyvät valtuutetut,

Kuten jo aluksi totesin, arpa on heitetty, se heitettiin keväällä 2008 tässä salissa.

Nyt meidän on rakennettava niin toimiva ja niin edullinen Länsimetro ja sen varaan rakentuva Etelä-Espoo kuin osaamme. Ja se tarkoittaa metron jatkamista länteen.