Espoon Vihreät vaativat kaupunkia panostamaan ilmastonmuutoksen torjuntaan kaikissa toimissaan
Julkaistu Espoon Vihreiden nettisivuilla 2.6.2014Espoo ei tule nykyisellä menolla saavuttamaan pääkaupunkiseudun yhteisiä -20% päästövähennystavoitteita vuoteen 2020 mennessä. Merenrantakaupunkina Espoo on erityisen herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille, kuten merenpinnan nousulle.“Asukkaat ovat huolissaan ilmastonmuutoksen seurauksista. Kun he itse tekevät arjessaan ilmastoystävällisiä ratkaisuja, vaativat he kaupungiltakin toimenpiteitä”, kertoo ympäristölautakunnan puheenjohtajana toimiva Henna Partanen saamistaan asukaspalautteista. “Näihin vaatimuksiin tänä vuonna [...]
Valtuustopuhe monikulttuurisuusohjelmasta 14.4.2014
Haluan laittaa selkeän pisteen sille, että rasismin vastaista työtä koitetaan häivyttää. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Tiedän kokemuksesta maahanmuuttajataustaisten lasten opettaja-ajaltani, että rasistista käyttäytymistä on yhä Espoossa. Tiedän, että moni maahanamuuttajataustainen perhe kärsii tämän vuoksi. Perheen tausta saattaa olla hyvinkin vaikea vanhassa kotimaassaan, tänne on tultu hakemaan rauhallista elämää. Rasismi, vaikka vähäinenkin, synnyttää vastakkainasettelua, [...]
Porkkalan kansallispuisto takaisin!
Kirkkonummella Masalan kirjastossa avattiin viikko sitten näyttely: Porkkala uudelleen kansallispuistoksi. Porkkalan kansallispuisto on yksi Suomen luonnonsuojeluliiton Suomenlahti-vuoden kärkihankkeista. Näyttelystä saamme kiittää Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiriä ja Kirkkonummen ympäristöyhdistystä. Olin mukana avajaisissa ja saatoin ilokseni kertoa juhlaväelle, että Espoo tukee hanketta. Espoon Vihreät tekivät viime syksynä valtuustoaloitteen, jonka käsittelyn yhteydessä valtuusto hyväksyi yksimielisesti Risto Nevanlinnan (vihr.) toivomuksen, että kaupunki seuraa aktiivisesti hankkeen etenemistä ja tuo myös julki myönteisen suhtautumisensa suunnitteilla olevaan kansallispuistoon. Kirkkonummella Vihreät ovat tehneet ansiokasta vaikuttamistyötä kansallispuiston palauttamiseksi. Valtuutettu Minna Hakapää (vihr.) toimii Porkkalaa kansallispuistoksi ajavan työryhmän...
Globaali oikeudenmukaisuus
Viime torstaina tuli ilahduttava uutinen, että iso osa suomalaisista välittää lähimmäisestä. Peräti 82 % meistä pitää kehitysyhteistyömäärärahojen riittävyyttä erittäin tai melko tärkeänä. Kehitysyhteistyöllä on merkitystä myös maailman rauhaan ja vakauteen, sillä äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on puolittunut, puhtaan juomaveden puutteesta kärsivien osuus on puolittunut ja lapsi- ja äitiyskuolleisuus on vähentynyt.
Tietysti on selvää, että kehitysyhteistyön on oltava vaikuttavaa ja toimet järkeviä, sellaisia, jotka auttavat kehitysmaiden asukkaita jatkossa itse selviytymään paremmin. Tyttöjen koulutus on tärkeää, kuin myös uusien viljelymenetelmien omaksuminen. Ministeri Haavisto on painottanut näitä ja myös ihmisoikeuksia, kuten vammaisten ihmisten oikeuksia määrärahajaossa. On arvokasta, että kehitysyhteistyössä huomioidaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Pakolaisleireillä vammaiset ovat ruuan saannin ja hygienian suhteen erityisen haavoittuvassa asemassa.
Vuoden 2014 budjetissa kehitysyhteistyömäärärahat ovat noin 0,55 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta tavoitteena on, että kehitysyhteistyön määräraha olisi 0,7 prosenttia bkt:sta vuonna 2015. Siihen olemme YK:ssa sitoutuneet ja sen ovat myös kaikki muut pohjoismaat saavuttaneet.
Kehitysyhteistyömäärärahoja on jouduttu valitettavasti säästötalkoissa leikkaamaan, joten uusien rahoituskeinojen keksiminen on keskeistä. Vihreiden esityksestä hallitus ohjaa nyt kaikki päästöhuutokauppatulot kehitysyhteistyöhön ja kansainväliseen ilmastorahoitukseen.
Kepan Globbarit seuraavat kansanedustajien työtä globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta, mm. sitä kuinka edustajat painottavat työssään ilmastonmuutoksen torjuntaa, veroparatiisien sulkemista ja kehitysyhteistyömäärärahojen tasoa. Hopeasija seurannassa oli minulle iloinen yllätys.
Some-rintamalta jotain uutta
Ukrainan kriisiä voi hyvällä syyllä kutsua ensimmäiseksi some-sodaksi. Toki monet aiemmatkin kriisit ovat näkyneet sosiaalisessa mediassa, mutta Ukrainan kriisissä molemmat osapuolet ovat käyttäneet sosiaalista mediaa tietoisesti yhtenä sodankäynnin välineenä. Aluksi sosiaalista mediaa hyödynsivät nimenomaan Viktor Janukovytšia vastustaneet länsimieliset mielenosoittajat. Maidan-aukion vallanneet aktivistit rakensivat yhteisöään verkossa ja jakoivat tietoa tapahtumista ohi perinteisten tiedotusvälineiden. On vaikea arvioida, kuinka suunnitelmallista ja ammattimaista toiminta oli, mutta joka tapauksessa se oli tehokasta.
Jatkuva Maidan-aukiolta sosiaaliseen mediaan tuotettu dramaattisten kuvien virta käytännössä määritteli totuuden tapahtumista. Janukovytšin hallinnon virallisilta lausunnoilta katosivat viimeisetkin uskottavuuden rippeet, kun kuvat toistuvasti paljastivat ne valheiksi. Käytännössä sosiaalinen media oli länsimaiden(!) tiedotusvälineille ja julkiselle mielipiteelle ainoa edes jossain määrin uskottava tietolähde.
Pian Maidan-aukion mielenosoittajien ja poliisien ampumisen ja Janukovytšin pakenemisen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui. Sosiaaliseen mediaan alkoi ilmestyä kuvia ja kuvauksia Kiovan ”fasistien” hirmuteoista Krimin ja Itä-Ukrainan venäläisväestöä kohtaan.
Nyt toiminta oli selvästi organisoidumpaa ja määrätietoisempaa. Tosin kiireestä tai kokemattomuudesta kieli se, miten samat henkilöt eri vaatteissa todistivat eri paikoissa kuvatuissa videoissa. Ei luulisi muutaman erinäköisen näyttelijän palkkaamisen olevan niin vaikeaa. Selkein ero Maidaniin oli kuitenkin sosiaalisessa mediassa jaetuissa kuvissa, joiden todettiin monessa tapauksessa olevan aivan eri paikasta ja tilanteesta kuin mitä väitettiin.
Kampanja onnistui kuitenkin vähintään yhtä hyvin kuin Maidan-aukiolla. Ainakin mikäli tavoitteena oli lietsoa pelkoa Ukrainan venäläisvähemmistössä, saada venäläiset hyväksymään Krimin miehitys ja hämmentää julkista keskustelua länsimaissa.
Kukaan ei voinut olla enää varma, mikä twiitti tai Instagram-kuva tai YouTube-video oli totta ja mikä ei. Kaikki alkoi vaikuttaa propagandalta, myös totuus. Samaan aikaan marssitettiin julkisuuteen Bäckmanin ja Gergijevin kaltaisia isovenäläisiä kommentaattoreita hämmentämään keskustelua entisestään.
Vähitellen myös sosiaalinen media, jossa vielä Maidanin aukiolla paljastettiin virallisen totuuden valheita, muuttui itse valheiden ja puolitotuuksien sekasotkuksi. Nyt omalla puolella nähdään vain rauhallisia kansallismielisiä aktivisteja ja vastapuolella aseistettuja terroristeja ja fasisteja. Edes Odessan ammattiliittojen talon palon syttymisen syystä, uhrien määrästä tai alkuperästä ei ole päästy yksimielisyyteen.
Illuusio sosiaalisesta mediasta ja kansalaisjournalismista luotettavana ja riippumattomana ruohonjuuritason tiedon lähteenä on ainakin Ukrainan osalta syytä unohtaa.
Länsimetron jatke varmistui vihdoin –työvoitto!
Uuden hallitusohjelman kasvupaketissa on kolme suurta raidehanketta - Länsimetron jatko, Pisara-rata ja Tampereen raitiovaunu. On järkevää, että kaupunkien raidehankkeet yhdistetään asuntopolitiikkaan ja kunnilta edellytetään lisää asuntotuotantoa. Asuntojen hinnat kun ovat karanneet käsistä, ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle kaivataan enemmän sosiaalista ja kohtuuhintaista asunto- ja vuokra-asuntotuotantoa. Asialla on merkitystä sekä ihmisten hyvinvoinnille että metropolialueen kilpailukyvylle.
Pisara-rata on siitä erinomainen hanke, että se helpottaa valmistuessaan ruuhkia juna-asemalla ja näin junavuoroja voidaan lisätä kaikkialle Suomeen. Päätös jatkaa Länsimetron rakentamista keskeytyksettä Matinkylästä Kivenlahteen tehtiin kreivin aikaan. Rakentaminen mahdollistuu nyt, kun valtio sitoutuu maksamaan 30 prosenttia kustannuksista. Eduskunnassa tehty sinnikäs työ Länsimetron jatkon rahoituksen eteen kantaa nyt hedelmää.
Asiantuntijat ovat pitäneet päätöstä taloutta elvyttävänä, sillä se tuo rakentajille töitä ja ihmisten liikkuminen helpottuu. Lisäksi rakentaminen kerralla valmiiksi on aina edullisempaa kuin pätkissä, puhumattakaan siitä, että Länsimetro hyödyttää koko pääkaupunkiseutua, sen työmatkaliikennettä, asuntotuotantoa ja elinkeinoelämää yhdistäen koko pääkaupunkiseudun idästä länteen. Liikenteen päästöt aiheuttavat viidesosan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, ja metron positiiviset ilmastovaikutukset ovat kiistattomat.
On kuitenkin huolehdittava, että kun paikoin rakennetaan tiiviisti asemanseudut, arvokkaat viheralueet säästetään asukkaiden, eläinten ja kasvien keitaina. Espoossa mm. herkkä Finnoon seutu ja Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen lintukeidas tulee varjella riittävän laajoilla puskurivyöhykkeillä lintujen pesimä- ja liikkuma-alueilla. Eikä meren täyttämistä tule sallia. Lintupoikueille tarvitaan turvallinen kulkureitti Suomenojan altaalta merelle. Työtä lintualueen suojelun puolesta on tehty kauan Espoon valtuustossa ja ympäristölautakunnassa, minkä ansiosta Suomenlahdentien linjaus lopulta siirrettiin kauemmaksi lintujen pesimäniityltä ja nostettiin sillalle häiriöiden minimoimiseksi. Työtä on jatkettava, jotta turvataan mustakurkku-uikun ja monen muun lajin elintila Suomenojalla.
Länsimetron jatkon rahoitus nyt oli sinnikkään työn tulos. Eduskunta hyväksyi yksimielisesti ponnen rahoitusaikataulun päättämisen puolesta maaliskuun kehysriihessä, mutta silloin asia ei vielä edennyt maaliin asti. Emme kuitenkaan lannistuneet, sillä muuten Espoonlahden asukkaat olisivat jääneet liikenteelliseen sumppuun ja liityntäliikenteen varaan pitkäksi aikaa. Uusi mahdollisuus nähtiin ministerivaihdosten jälkeen ja hallitusneuvottelujen myötä. Tampereen ratikka oli jo mainittu liikennepoliittisessa selonteossa, kuten Pisara-ratakin, molemmat hyviä kannatettavia hankkeita. Länsimetron jatkeen saaminen listalle mukaan on työvoitto.
Raideliikenteen edistäminen koko Uudenmaan alueella on yksi keskeinen asia poliittisissa tavoitteissani. Kehärata Vantaalla saadaan pian liikenteeseen, mutta Uudellamaalla on paljon vielä tehtävää. Tarvitaan mm. raiteet itään Porvoon suuntaan ja Hanko-Hyvinkää –radan sähköistys. Kun ymmärrys vähähiilisen yhteiskunnan merkityksestä kasvaa, saadaan raiderakentamiseenkin vauhtia. Nyt tehdyt päätökset on hyvä alku uudelle kehitykselle.
Lisää aiheesta:
Blogi: Länsimetro Kivenlahteen –päätöksen aika on nyt 24.2.2014
Kirjallinen kysymys Länsimetron jatkosta 28.5.2013
Puhe eduskunnassa liikennepolitiikasta 19.6.2012
Espoon Vihreät: Hyvässä kaupungissa on luonto lähellä ja lomatekemistä
Kesäinen mattopyykkipäivä, uimarantareissu, puutarhatyöt viljelypalstalla tai retki läheiselle luontokohteelle. Kaupungeistakin löytyy paljon mahdollisuuksia kesäiseen puuhasteluun. Hyvä kaupunki on muutakin kuin toimivaa hallintoa, kouluja ja terveydenhuoltoa. ”Jo pienillä summilla saadaan asukkaille arvokasta toimintaa ja vapaa-ajan mahdollisuuksia, joista kannattaa pitää huolta vaikka kaupungin talous kiristyy”, toteaa Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Inka Hopsu. Onkiretkillä ja yhteisillä matonpesuhetkillä Espoon rannoilla on jo vuosisatojen perinteet. ”On tärkeää, että yhteisöllisiä perinteitä pidetään yllä myös 2000-luvun kaupungissa. Matonpesun osalta se tarkoittaa pesupaikkojen siirtämistä kuivalle maalle, jolloin pesuvedet eivät rehevöitä uimavesiämme”, Hopsu jatkaa. Espoolaisilla on käytössä viisi...
Linkkijänkä ja lapsuuden tärkeät luontokokemukset
Kesäloman aluksi toteutimme yhden meidän perheen projektin, yhteisen Lapin matkan. Sekä minulle että miehelleni Lappi on merkityksellinen paikka ja halusimme viedä tyttäremme kokemaan Lapin lumon ja yöttömän yön. Samalla reissuilla kävimme myös Norjan puolella ihastelemassa Varanginvuonoa, jäämerta ja valtamerilintuja. Minulle matkan kohokohta oli minivaellus ja kahden yön telttailu Linkkijängällä, joka sijaitsee Utsjoella Paistuntureiden pohjoispuolella. Kyseessä oli nostalgiaretki, sillä kävin Linkkijängällä viimeksi 12-vuotiaana reilut 30 vuotta sitten. Helsinkiläinen vaarini oli Lapissa sota-aikaan ja sai myöhemmin ajatuksen, jonka myös toteutti: Hän halusi viedä kaikki lapsenlapsensa Lappiin näkemään ja kokemaan tunturiluonnon....
Ilon kautta Pride
Eilen marssittiin Pridella auringon helliessä Helsinkiä. Tänä vuonna oli ennätysmäärä osallistujia, peräti 20 000 ihmistä. Olin ensimmäistä kertaa mukana kulkueessa, sateenkaaren Vihreällä laidalla. Marssilla ja sitä seuranneessa Sinebrychoffin puistojuhlassa oli erityinen lämmin tunnelma, paljon rakkautta ja hyväksyntää ilmassa. Rakkaus kuuluu kaikille, oli päivän iskulause. Kansan enemmistö haluaa tasa-arvoisen avioliittolain ja sitä vihreätkin kannattavat: kaikille samoja oikeuksia lain edessä, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Lakivaliokunnan enemmistön kielteinen kanta kansalaisaloitteeseen oli pettymys, mutta odotamme toiveikkaana syksyn käsittelyä ja äänestystä eduskunnassa. Monet vetoavat, että kyseessä on omantunnon asia. Demareiden tuore puheenjohtaja Antti Rinne kirjoitti osuvasti, että ”ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle yksilölle, eikä kenenkään oikeuksien toteutuminen saa olla kiinni muiden moraalista tai omatunnosta.” Suomi onkin ainoa pohjoismaa, jossa tasa-arvoinen avioliitto ei vielä ole todellista. Uskon, että laki saadaan voimaan ennen pitkää.
Tässä vielä pari kuvaa juhlasta. Vihreät lähdössä marssiin Senaatintorilta. Väkijoukko valtasi piknikviltteineen Koffin puiston nurmikot. Upea artisti lauloi: ”Rise like a fenix”.
Kohtalon hetkistä 70 vuotta
Tänään on isäni syntymäpäivä. Hän syntyi 70 vuotta sitten Suomeen, jota uhkasi puna-armeijan suurhyökkäys. Lapsi nimettiin isänsä kaimaksi, sillä huomisesta ei kukaan tiennyt. Isoisäni kun oli Suomen kohtalon hetkien taisteluissa Karjalan kannaksella.
Suomelle kävi lopulta hyvin, saimme pitää vapaan maan. Myös isoisälleni kävi hyvin, sillä hän palasi kotiin perheensä luokse. Kaikki eivät palanneet ja jotkut jotka palasivat, kärsivät vammoista lopun ikänsä.
Meillä on vielä joukossamme sotaveteraaneja, osa heistä myös sotainvalideja. Vielä on aikaa kiitollisuudelle, vaikka kovin kauan veteraanit saivat odottaa kunniavelkaa. Ikääntyessä sotavammat vaivaavat yhä enemmän ja heikentävät arjessa jaksamista.
Veteraanin invaliditeetin aste kohtelee epäreilusti palveluiden osalta niitä, joiden sotavamma on määritelty 10-15 prosentin suurusluokkaan. Heidän ei ole mahdollista saada samanlaisia ruokapalveluita, pyykinpesua, siivouspalveluita kuin muilla sotainvaliditovereilla, joilla on korkeampi invaliditeettiaste. Sotilasvammalaki turvaa sotainvalideille varsin kattavan palvelukokonaisuuden, mutta alle 20 prosentin haitta-asteen invalideilla ei ole sotilasvammalain nojalla oikeutta kotiin vietäviin palveluihin.
Tähän epäkohtaan on laajasti vaadittu muutosta. Viimein valtionvarainvaliokunnan budjettikäsittelyssä varmistui, että sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee kaikkia sotainvalideja tasavertaisesti kohtelevan sotilasvammalain, joka voi astua voimaan vuonna 2015.
Eduskuntaan saapui tällä viikolla kirje, joka yllätti ja lämmitti: "Puolustusministeri Carl Haglund on myöntänyt teille sotainvalidien ansioristin tunnustuksena sotainvalidien hyväksi tekemästänne työstä."
Otan Sotainvalidien Veljesliiton huomionosoituksen nöyrän kiitollisena vastaan. On pientä, jos olen osaltani voinut tehdä jotain niille, jotka ovat tehneet jotain mittaamattoman suurta.
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä
Tietoyhteiskunta minihallitusohjelmassa Kataisen hallituksen ohjelma oli siitä poikkeuksellinen, että siinä sitouduttiin viemään suomalaista tietoyhteiskuntaa eteenpäin monella eri rintamalla. Osa kirjauksista on kolmessa vuodessa myös toteutunut, esimerkiksi viranomaistietoja on avattu ripeästi, Tietoyhteiskuntakaari on eduskunnassa, kyberstrategiaa pannaan toimeen, ja sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin siirtyminen on pitkällä.
Suuri osa kirjauksista on kuitenkin unohtunut. Poliittista puhtia ei ole riittänyt esimerkiksi etätunnistusteknologian lainsäädäntöön, älykkään sähköverkon edistämiseen, ikäihmisille suunnattujen palvelu- ja teknologiainnovaatioiden tukemiseen tai digitaalista taloutta koskevan yhteiskunnallisen ja sosiaalisen perustutkimuksen rahoittamiseen. Vaalikautta on kuitenkin vielä vuosi jäljellä. Miten Suomen nopea digitalisaatio näkyy Stubbin hallituksen minihallitusohjelmassa?
Minihallitusohjelma nostaa digitaalisen liiketoiminnan yhdeksi kolmesta teollisuuden uudistamisen painopistealaksi: ”Teollisuuden uudistumisessa biotalous, cleantech sekä digitaalinen liiketoiminta ovat hallituksen painopistealat, joita edistetään erillisissä periaatepäätöksissä sovitun mukaisesti.” Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, jää kuitenkin ”erillisten periaatepäätösten” varaan. Joka tapauksessa digitalisoituminen nähdään Suomen mahdollisuutena, joka on hyödynnettävä täysimääräisesti. Ohjelman mukaan se tarkoittaa kahta asiaa:
· Tietoliikenneinfrastruktuurin vahvistamista
· tulevaisuuden digitaalisiin palveluihin liittyvän osaamisen vahvistamista.
Odotan siis pikaisia päätöksiä kuituverkkoinvestointien tuesta ja taajuuksien vapauttamisesta mobiililaajakaistan käyttöön sekä määrärahoja digitaalisten palveluiden tutkimukseen ja koulutukseen.
Toisin kuin Kataisen hallituksen ohjelmassa, Stubbin miniohjelmassa kiinnitetään huomiota myös koulujen digitalisaatioon. Opetuksen ja oppimisen digitaalista murrosta sitoudutaan edistämään ”voimakkaasti”. Toivottavasti se ei jää pelkän koulutuksen pilviväylän asteelle, vaan kouluissa uskalletaan siirtyä aidosti digitaalisiin vuorovaikutteisiin toimintatapoihin ja oppimateriaaleihin.
Erityisen iloinen olen siitä, että Stubbin hallitus jatkaa julkisten tietovarojen ”määrätietoista avaamista” ja odottaa sen edistävän avointa tiedettä ja luovan uusia palveluinnovaatioita.
Ehkä tärkein ja kauaskantoisin kirjaus on kuitenkin lyhyt ja ytimekäs: ”Toimiva kansallinen sähköinen tunnistamisratkaisu toteutetaan.”
Luotettava, helppo ja mukana kulkeva sähköinen tunnistaminen on tietoyhteiskunnan perusinfrastruktuuria. Suomen jämähtäminen vuonna 2002 käyttöön otettuun pankkien Tupas-tunnistusjärjestelmään on yksi selitys sille, miksi sähköisten palveluiden kehitys ja käyttöönotto on ollut Suomessa niin tahmeaa. Sähköisen tunnistamisen kansallinen takalukko on saatava avattua! Miten kukaan voi kehittää Suomessa mobiileja palveluita maailmalle vietäväksi, jos käyttäjän tunnistaminen on paperilappusten varassa?!
Stubbin hallitus sitoutuu myös kyberstrategian toimeenpanoon. Tavoite Suomesta kyberuhkiin varautumisen maailmanlaajuisena edelläkävijänä on kuitenkin ehkä turhan kunnianhimoinen. Hoidetaan ensin perusasiat kuntoon, niin ensi vaalikaudella voidaan ottaa muut kiinni…
Uutta Stubbin hallituksen ohjelmassa on tavoite tehdä Suomesta kansainvälisen dataliikenteen keskus, jossa Itämeren ja Koillisväylän merikaapelit kohtaavat, ja palvelinkeskukset jauhavat työtä ja hyvinvointia. Kannatan!
Stubbin hallituksen miniohjelma keskittyy talouden ja teollisuuden digitalisoitumista vauhdittaviin tavoitteisiin. Ymmärrettävä painotus, kun koko ohjelma on vain kuusi sivua pitkä. Silti jäin kaipaamaan myös muita näkökulmia kuten digitaalista kulttuuria, sähköisten palveluiden esteettömyyttä, viestintäverkkojen huoltovarmuutta, robotisaatiota, monialaista tutkimusta, sähköisiä kansalaisoikeuksia, osallistumista ja kansalaisvaikuttamista, julkishallinnon tiedonhallinnan käytäntöjen yhteentoimivuutta, …
Sitä paitsi älykäs sähköverkko on oikeasti jokaisen Kataisen hallituksen ohjelman kolmen maininnan arvoinen, yhtä suuri paradigman muutos kuin striimaus sisältöteollisuudelle. Toivottavasti Stubbin hallitus ei unohda älykkäitä sähköverkkoja, vaikka niitä ei ohjelmassa erikseen mainitakaan. Sen digitaalisempaa liiketoimintaa saa hakea.
Ehdolla eduskuntaan – tule mukaan kampanjaan!
Uudenmaan Vihreät on nimennyt ensimmäiset 17 eduskuntavaaliehdokasta ja olen yksi heistä. Kiitos luottamuksesta! Edessä on työntäyteiset ja jännittävät 10 kuukautta. Olin eduskuntavaaliehdokkaana ensi kertaa neljä vuotta sitten. Tuolloin teimme hyvällä meiningillä suuren kampanjan, joka tuotti 1650 ääntä. Viime kunnallisvaaleissa sain Espoossa 1123 ääntä, Vihreiden listalla toiseksi eniten Jyrki Kasvin jälkeen. Näiden kokemusten ja tulosten pohjalta lähdemme nyt tukijoukkojeni kanssa tekemään kampanjaa, jonka tuloksena on kansanedustajan paikka. Kuka olen ja miksi haluan eduskuntaan Olen 43-vuotias kokenut kuntapäättäjä Espoosta. Perheeseeni kuuluu lintuja harrastava aviomies ja joukkuevoimistelua harrastava 15-vuotias tytär. Koulutukseni...
Tila- ja asuntojaosto 16.6.2014 raportti
Tässä raportti eilisestä tila- ja asuntojaoston kokouksesta. Esityslista avattuna löytyy täältä. Tässä asiat, joihin tuli muutoksia tai käytiin raportin arvoista keskustelua. - Kokouksessa kuultavat selostukset Epoon sairaalan tilanne Saimme selostuksen hankkeen etenemisestä. Aluksi kerrattiin tausta: Sairaala ja sen yhteyteen Elä ja asu -keskus piti alunperin toteuttaa Puolarmetsään arkkitehtikilpailun voittaneen Orkidea-suunnitelman mukaisesti. Suunnitelma osoittautui kuitenkin liian kalliiksi ja valtuusto päätti tehdä sairaalan Jorvin sairaalan yhteyteen arkkitehtoonisesti pelkistetympänä versiona. Samalla päätettiin toteuttaa hanke urakkana, jossa suunnittelu sisältyy toteutukseen ja valittu urakoitsija vastaa kokonaisuudesta. Kun kilpailua ei syntynyt, jouduttiin laksemaan sopimukseen...
Kaupunginhallitus 16.6.2014 raportti
Tässä kevätkauden viimeisen kaupunginhallituksen kokouksen raportti. Esityslista avattuna löytyy täältä. Kokousasiat hyväksyttiin pääosin keskusteluitta esityksen mukaan. Tässä ne, joihin tuli muutoksia tai joista muuten keskusteltiin. - Vuoden 2014 toukokuun kuukausiraportti ja siitä aiheutuvat toimenpiteet Kokouksessa saatiin selvitystä tähän tiehankkeiden kustannusten nousuun: ”Kunnallistekniikan sopimusrakentamiseen (HA) on budjetoitu 12,0 milj. euroa. Toteuma huhtikuun lopussa 4,4 milj. euroa. Käyttöennuste tänä vuonna on 20,0 milj. euroa. Suurimmat menokohteet ovat Turvesolmu, Suomenlahdentie ja Kaitaantien ja Finnoonsillan jatke. Tehtäväalueen 948 Kunnallistekniikan sopimusrakentaminen määrärahaa esitetään lisättäväksi 8,0 milj. euroa toimintasuunnitelman mukaisten hankkeiden toteuttamiseen ja vastaavasti...
Kissanhäntä nimeltä kuntaliitos (KH 16.6.2014)
Kevään vika kaupunginhallitus pidettiin 16.6.2014. Muun muassa jätimme Högnäsin hankalan kaavan pöydälle ja päätimme maankäytöstä ja kiinteistökaupoista Tapiolan keskuksessa ja Niittykummun metroasemalla. Kokouksessa tuotiin pöydälle ylimääräinen asia: erityinen kuntajakoselvitys. Kyse on siis ns. metropolikaupunki-selvityksestä, jossa on esitetty pääkaupunkiseudun (sekä Sipoon … Continue reading →
Vaikea puolue
Vihreät on vaikea puolue. Miten saada äänestäjät innostumaan puolueesta, joka ei lupaa parempaa tulevaisuutta, vaan päinvastoin ennustaa huonompia aikoja, luonnonvarojen ehtymistä, ihmisten elinympäristön heikkenemistä, luonnonkatastrofien yleistymistä. Kukaan ei pidä huonojen uutisten tuojasta.
Ketä innostaa puolue, joka puhuu tulevista sukupolvista eikä tämän päivän ongelmista. Ketä kiinnostaa meren pinnan nouseminen tai viljelysmaiden kyöhtyminen … joskus kun meidän lastenlapsemme ovat eläkkeellä.
Meidän jälkeemme tulee vedenpaisumus, tuleehan?
Kuka äänestää puoluetta, joka vaatii ihmisiä muuttamaan käytöstään ja elintapojaan: Olemaan ihmisiksi toisilleen, vähän jopa eläimille. Säästämään vähän Maailmaa tulevillekin sukupolville. Ensi kvartaalin talouskasvuennuste kun on paljon tärkempi kuin ilmanlaatu ensi vuosisadalla.
Lähimmäinen on lähimmäinen, vaikka elääkin kaukana tai tulevaisuudessa.
Vihreät eivät anna ihmisten edes syyttää ongelmistaan muita: Rikkaita, mamuja, pankkeja, muslimeja, fasisteja, bildenbergejä, feministejä, venäläisiä, homoja, sovinisteja, Vihreitä, sosiaalipummeja, Kokoomusta, ay-liikettä, nationalisteja, somaleja, separatisteja, jenkkejä, Nallea, juutalaisia, hurreja, kommareita, katolisia, ... vaan ojentaa vastuun ihmisille itselleen.
Historia on täynnä poliitikkoja, joiden suosio on perustunut jonkin ihmisryhmän syyttämiseen ja demonisointiin. Huonoin seurauksin.
Juuri siksi minä olen arvoiltani vihreä, ja ehdolla ehdokkaasi seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Toki, on Vihreissä … haastensakin. Niihin palaan seuraavaksi. Haasteet on tehty kohdattaviksi, ei väistettäviksi.
Kaupunginhallitus 16.6.2014 Puurakentamisen edistämisohjelma ja Högnäsin kaava
Tässä kevätkauden viimeisen kaupunginhallituksen kokouksen esityslista avattuna. Lista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Kaupungin omavelkaisen takauksen myöntäminen Espoon Asunnot Oy:n otettaville lainoille perusparannusta varten kohteissa: Soukankuja 9, Porttiniityntie 14 ja Solmukuja 2 (kv-asia) Espoon Asunnot Oy anoo, että Espoon kaupunki myöntää omavelkaisen takauksen suoritettavan kilpailutuksen perusteella otettaville Espoon Asunnot Oy:n (Soukankuja 9) 4 700 000 euron, (Porttiniityntie 14) 7 700 000 euron ja (Solmukuja 9) 2 780 000 euron määräisille lainoille (yhteensä 15 180 000 euroa). Nämä ovat korjaushankkeita, kaikkien kiinteistöjen osalta kyseessä on ensimmäinen laaja perusparannus. - Eronpyyntö...
Tila- ja asuntojaosto 16.6.2014 Espoon keskuksen tilavisio ja arviointikertomuksen huomiot
Tässä kevätkauden viimeisen tila- ja asuntojaoston asiat avattuna. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. Investointiohjelmaan palataan elokuussa. - Päätökset ja kirjelmät sekä kokouksessa kuultavat selostukset Kuullaan seuraavat selostukset: - Epoon sairaalan tilanne Olen pyytänyt tästä jaostolle infoa, koska on kyse merkittävästä investoinnista. Olemme kiinnostuneita ainakin rakentamisen laadusta, aikataulusta ja budjetin pitävyydestä. - Siirtokelpoisten tilojen tilanne: valmistelu, arvioidut aikataulut ja mitoitus Jatkossa koulukorjaushankkeista raportoidaan säännöllisesti kuukausittain kouluille ja saamme tilannekatsauksen myös jokaiseen jaoston kokoukseen. Hyvä niin! Tilannekatsaus löytyy esityslistan liitteenä. Jatkossa näihin olisi hyvä lisätä myös selostus varsinaisten peruskorjausten etenemisestä. Käynnissä...
Ei louhosta Espoonkartanon maille
Espoonkartanon maille Kulmakorven eteläpuolelle Högbergetiin on suunnitteilla uusi louhos ja puhtaiden maamassojen läjitysalue. Hanke on vasta alkuvaiheessa, käynnissä on ympäristövaikutusten arviointi (YVA). Hanke on herättänyt suurta huolta lähialueen asukkaissa. Hanketta vastustava adressi on kerännyt lyhyessä ajassa yli 1300 allekirjoitusta. Tämä on ymmärrettävää, onhan kyseessä massiivinen sadan vuoden projekti, joka tuhoaisi maiseman ja alueen luontoarvot. Hankkeen tarkempi esittely ja YVA-arviointiohjelma löytyy täältä. YVA:n arviointiohjelmasta on pyydetty lausunnot 13.6. mennessä. Espoon lausunnon antaa ympäristölautakunta huomisessa kokouksessaan. Lausuntoluonnos löytyy täältä. Alueen koko on 73 hehtaaria ja se on kallioista metsäluontoa. Ensin...
