Espoon Vihreät: Espoossa siirryttävä pormestarimalliin
Tiedote 20.10.2014 Espoon johtaminen on ollut viime aikoina valokeilassa, kun on setvitty muun muassa venesatamasotkuja ja avustusten hakematta jättämisiä. Kuntajohtaminen on monella tapaa murroksessa. Kunnista on tullut monialaisia kuntakonserneja, joiden johtaminen edellyttää entistä laajempaa ammatillista osaamista ja johtamistaitoja. Koska kunnissa tehdään merkittäviä asukkaiden hyvinvointiin vaikuttavia päätöksiä, on tärkeää saada niihin päteviä johtajia. Espoossa kaupungin ylintäkään virkamiesjohtoa ei valita avoimen poliittisin perustein, mutta tehtäviin on valikoitunut politiikassa tavalla tai toisella meritoituneita henkilöitä. Toisaalta suuren kaupungin poliittinen johtaminen alkaa olla yhä vaativampaa ja hankalmpaa muun päivätyön ohessa. Oulussa ja Turussa...
Tulisiko HSY:n kerätä ja käsitellä jätteitä?
Pääkaupunkiseudun kunnat yhdessä asunnottomuuden kimppuun
Tiedote 17.10.2014 -Helsingin, Espoon ja Vantaan kannattaisi terästää yhdessä otettaan asunnottomuuden hoidossa, toteaa vihreiden valtuustoryhmän varapuheenjohtaja ja asumispoliittisen työryhmän puheenjohtaja Susanna Rahkonen. -Seudulla on nostettava tuettujen vuokra-asuntojen määrää, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja sekä tila- ja asuntojaoston puheenjohtaja Tiina Elo sanoo. Tänään, YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä, vietetään Asunnottomien yötä. Susanna Rahkonen muistuttaa, että osa pääkaupunkiseudun aikuisista ei pysty elämään itsenäistä elämää, koska asunto puuttuu. Suomen asunnottomista yli kaksi kolmasosaa on Helsinkiläisiä, Espoolaisia ja Vantaalaisia. -Pääkaupunkiseudulla on liian vähän asuntoja kysyntään nähden ja asumisen hinta on tästä syystä kova. Tilanne...
Suoluonto on pelastettava
Oi suo, suokukko ja suopursun tuoksu! Soidensuojelun täydennysohjelma on hanke, jossa suojellaan Etelä-Suomen viimeiset luonnontilaiset suot, kansallisaarteemme. Valtaosa soistamme on ojitettuja ja luontoarvonsa menettäneitä. Arvosoilla elävät kasvit ja linnut ovat uhanalaisia. Tutkijat ja asiantuntijat ovat vuosien ajan kartoittaneet suomme ja niiden luontoarvot, minkä pohjalta suojeltavat suot on valittu suojeluohjelmaan. Maanomistajat ovat olleet hankkeelle myönteisiä, sillä saavathan he korvauksen suojelusta. Suo on ekosysteemi, joka on pelastettava kokonaisuutena, jota ei voi toiselta puolelta kuivata ilman että koko suo kärsii. Suot on pelastettava nyt ennen kuin on liian myöhäistä! Suojelulla on kiire, sillä eteläisessä Suomessa on luonnontilaisia soita jäljellä vain rippeet ja yli puolet eri suoluontotyypeistä on uhanalaisia. Soidensuojelun täydennysohjelma on toteutettava sovitusti. Tarvittavat selvitykset on tehty, rahoitus valmiina ja seuraavana on vuorossa maanomistajien kuuleminen.
Olen todella huolissani siitä, että ympäristöministeri Grahn-Laasonen jäädytti suojeluohjelman kriittisessä vaiheessa, juuri kun kuulemiset olisi aloitettu. Hanke on vaarassa viivästyä, pahimmillaan jopa kaatua. Tiedämme, ettei suoluonnolla ole aikaa odottaa. Vastustus suojelulle on ollut hämmästyttävän vähäistä. Toisaalta iso osa näistä soista on valtion tai energiayhtiö Vapon hallussa. Olen ymmärtänyt, että Vapo on viime vuosina halunnut tarjota arvokkaimmat suot suojeluun, kuten moni muuukin vastuuntuntoinen maanomistaja. Toisaalta yhdenkin omistajan vastustus kaataa suojelun, jos edettäisiin pelkästään vapaaehtoisuuden turvin.
Metsien suojelun osalta vapaaehtoisuus on toiminut, mutta soita ei voi suojella pirstaleina, vaan koko suo on suojeltava kerralla. Yksi hyvä esimerkki on Hyvinkään kaunis Kurkisuo, joka saatiin suojeluun vuonna 2012. Tätä ennen oli käyty vuosia kiistaa kahden maanomistajan välillä. Vapo suunnitteli turpeen nostoa, kun taas Altia halusi suojella suon ja pohjaveden. Kuvassa Kurkisuohon tutustuvat Risto Sulkava ja Keijo Savola Suomen luonnonsuojeluliitosta sekä Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän Pertti Salolainen, Tuija Brax, Johanna ja Pirkko Ruohonen-Lerner.
Opin paljon uutta suoluonnosta Ympäristöakatemian suokurssilla syyskuussa 2013. Esimerkiksi päiväperhoset ovat hyvin herkkiä muutoksille, kuten ojitukselle ja toimivat monimuotoisuuden mittareina. Kuvissa kurssilaiset Janakkalan Suurisuolla sekä näkymä Torronsuolta. Parasta suoluonnolle aikoihin on uusi ympäristönsuojelulaki, joka suojelee arvokkaimmat suot turpeen nostolta ja soidensuojelun täydennysohjelmalla lisätään suojeltua suopinta-alaa. Suomi on suomaa, mutta kuivattu ja köyhdytetty sellainen. On meidän velvollisuutemme pelastaa jälkipolville arvokkaat suoluonnon rippeet.
Tila- ja asuntojaosto 13.10.2014 raportti
Tässä eilisen tila- ja asuntojaoston päätökset. Esityslista avattuna löytyy täältä. Teimme päätöksiä muun muassa Träskändasta, Rödskogs skolasta ja Tapiolan kentän huoltorakennuksesta. - Päätökset ja kirjelmät ja kokouksessa kuultavat selostukset Kuultiin selostuksia ja tehtiin päätöksiäkin: - Asuinalueiden kehittäminen Espoo on mukana Ympäristöministeriön koordinoimassa Asuinalueiden kehittämisohjelmassa 2013-2015, jossa kohteina Suvela, Kirkkojärvi ja Espoon asemanseutu. Osahankkeita on yli 30. Hankkeille on saatu avustusta 1,1 me. Sen lisäksi Keski-Espoon kenttärakennukselle saatiin kertaluonteinen investointiavustus 0,65 me. Hankkeisiin liittyy neljä tutkimushanketta, joissa kaupunki on mukana asiantuntijana: - Välittävät Valittavat Verkostot (espoolainen lähiökehittämisen malli, jossa...
Tila- ja asuntojaosto 13.10. Koulukorjausavustus
Kokouksessa saimme mm. selvityksen valtion koulukorjausavustuksen hakematta jättämisestä, Träskändan kartanon tulevaisuudesta, Rödskogs skolan tilavaihtoehdoista sekä tilojen hyvästä hallinnasta ja korjausvelasta. Lisäksi palautimme hintavan Tapionkentän huoltorakennuksen hankesuunnitelman uudelleen valmisteltavaksi. Valtion koulukorjausavustukset menivät Espoolta sivu suun. Vaadimme ja saimme selvityksen siitä, miten … Continue reading →
Kaupunginhallitus 13.10.2014 raportti
Eilen oli varsinainen maratonkokouspäivä. Aamukahdeksasta ilta kahdeksaan, viisi kokousta ja kriisiviestintäkoulutus. Tässä eilisen kaupunginhallituksen päätökset niiltä osin kuin ei menty pohjaesityksen mukaan. Esityslista avattuna löytyy täältä. - Osallistujien nimeäminen Uudenmaan maakuntaparlamenttiin 20.-21.11.2014 Perussuosmalaiset yrittivät saada jälkijunassa kolme edustajaa lisää. Viime kokouksessa nimettiin 11 osallistujaa (PS ja sit 3, Vihr 3, Rkp 2, Kok 1, Sd 1 JA Vas 1). Ei nimetty lisäedustajia, vaan pitäydyttiin edellisen kokouksen päätöksessä ja ydessä sovitussa menettelytavassa. - Espoon kaupungin lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevasta lainsäädännöstä Tämä oli ensimmäinen kerta kun sote-asiaa linjattiin...
Kaupunginhallitus 13.10. Säilytetään YTHS
Annoimme kaupunginhallituksessa Espoon lausunnon sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevasta lainsäädännöstä eli ns. sotejärjestämislaista. Kyseessä on tarpeellinen uudistus, mutta vielä on monia avoimia kysymyksiä. Tärkeänä yksityiskohtana lausuntoon kirjattiin esityksestäni tahtotila turvata laadukas opiskelijaterveydenhuolto ja YTHS:n olemassaolo äänin 10-5. Yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuollon järjestäminen … Continue reading →
Poliitikon paras vihollinen
Jokainen itseään kunnioittava aate tarvitsee hyvän vihollisen. Vihollisen, joka huolettaa ja pelottaa ihmisiä; Vihollisen, jota ei voi voittaa, jotta missiolta ei katoa pohja. Tarvittaessa hyvä vihollinen voidaan luoda jopa tyhjästä. Esimerkiksi moni uskonto on menestynyt demonisoimalla seksuaalisuuden.
Etenkin politiikassa uhkakuvia riittää, ympäristötuho, maahanmuutto, Venäjä, EU, huumeet, verot, uusliberalismi, … Joskus tuntuu siltä, että politiikassa ei olla niinkään jonkin asian puolesta kuin jotain asiaa vastaan.
Suomalaisen politiikan paras vihollinen on kuitenkin viina. Alkoholin ainutlaatuista asemaa Suomen politiikassa kuvastaa se, että Suomen historian kahdesta suorasta kansanäänestyksestä ensimmäisellä kumottiin vuonna 1931 kieltolaki … ja toisella liityttiin vuonna 1994 Euroopan Unioniin.
Usein kun suomalainen poliitikko on halunnut nostaa profiiliaan, hän on vaatinut tiukennuksia alkoholilakeihin. Viinapirua on yritetty saada aisoihin rajoittamalla alkoholin saatavuutta ja mainontaa ja nostamalla hintaa. Usein tulokset ovat olleen päinvastaisia kuin on odotettu. Esimerkiksi ennen kieltolakia suomalaisia pidettiin Euroopan raittiimpana kansana. 13 vuodessa kieltolaki rikkoi juomisen sosiaaliset kontrollit ja opetti suomalaiset juomaan mietojen asemesta kirkasta viinaa. Kieltolain jäljet näkyvät suomalaisessa juomakulttuurissa edelleen.
Vastaavasti kun alkoholiveroa laskettiin Viron tuonnin hillitsemiseksi vuonna 2004, suomalaisten ennustettiin intoutuvan ryyppäämään päntiönään ja alkoholihaittojen räjähtävän käsiin. Todellisuudessa alkoholin kulutus on vuoden 2004 jälkeen laskenut, ja alkoholin terveyshaittoihin kuolleiden määrä pysynyt ennallaan.
Tai kun Porin Jazzeissa kiellettiin omien juomien tuonti konserttialueelle, konserttiyleisössä olikin enemmän päihtyneitä kuin aiemmin.
Myös usein kuultu ”ajatelkaa lapsia” –argumentti hämmentää. Suomalaiset nuoret juovat aiempaa vähemmän ja aloittavat vanhempina kuin ennen, vaikka mietojen alkoholijuomien mainonta on ollut sallittua vuodesta 1995. Toki voi olla, että nuoret joisivat vielä vähemmän, jos eivät olisi nähneet tai kuulleet alkoholijuomia olevan olemassa. Toisaalta väitteitä mainonnan vaikutuksista nuorten alkoholin kulutukseen on väitetty suoranaiseksi tieteen tiedon vääristelyksi.
Viime viikkoina on päivitelty vuodenvaihteessa voimaan tulevan mietojenkin alkoholijuomien ulkomainonnan kieltävän uuden alkoholilain vaikutuksia hevosten ja makkaroiden nimiin. Toki vanhankin lain voimin on pystytty esimerkiksi poistattamaan sana ’viski’ Olut & Viski Expon nimestä sekä tilaisuutta käsitelleistä blogeista. Mitähän nimeä Olut & [tyhjä] Exposta mahdetaan käyttää ensi vuonna, kun uusi laki on voimassa? [Täällä ei ole mitään nähtävää] Expo?
Internet on tehnyt alkoholin mainonnan rajoitusten valvonnasta käytännössä mahdotonta. Kukaan ei mitenkään pysty valvomaan kaikkia kaikkien suomalaisten kirjoituksia verkossa. Suosituilla blogeilla, vlogeilla ja some-tileillä on enemmän seuraajia kuin monella perinteisellä sanomalehdellä.
Näin vaalien lähestyessä ei riitä, että ihmettelee lain ongelmia. On ehdotettava mielestään parempia vaihtoehtoja.
Täydellisessä maailmassa koko kysymystä ei tarvitsisi miettiä, koska kaikki joisivat sen terveellisen punaviinilasillisen päivässä, mutta eivät koskaan toista. Mutta koska emme elä täydellisessä maailmassa, jotain rajoja ja sääntöjä tarvitaan:
Sallisin kaikkien alkoholijuomien mainonnan, mutta kieltäisin edelleen väkevien juomien mielikuvamainonnan.Alkoholimainosten tulisi sisältää maininta alkoholin terveyshaitoista.Alkoholimainontaa ei saisi kohdistaa alaikäisille.Media (myös sosiaalinen media) saisi käsitellä alkoholijuomia vapaasti. Valvontaviranomainen arvioisi, onko kyse journalismista, julkisesta keskustelusta vai mainonnasta.Antaisin anniskelulupia myöntäville viranomaisille enemmän harkintavaltaa. Jos esimerkiksi konserttiyleisön omien juomien ei arvioitaisi aiheuttavan häiriöitä, niitä ei tarvitsisi periaatteen vuoksi kieltää.Kuten sanottu, emme elä täydellisessä maailmassa eli näissäkin on ongelmia. Alkoholin kulutuksen muutoksia tulisi jatkossakin seurata ja reagoida tarvittaessa. Tilastoihin tulisi kuitenkin kyetä suhtautumaan kylmän asiallisesti, antamatta ennakkoasenteiden vääristää johtopäätöksiä. Esimerkiksi alkoholimainosten vaikuttavuudesta esitetyt johtopäätökset ovat niin ristiriitaisia, että ristiriidan analysointi alkaa olla mielenkiintoisempi tutkimuskohde kuin itse alkoholimainonta.
Yksi ratkaisematon kysymys on alkoholimainonta nuorten käyttämissä liikuntatiloissa. Monen urheiluseuran (urheiluyrityksen) talous riippuu kuitenkin (alkoholi)mainoksista saaduista tuloista sekä alkoholin myynnistä otteluiden ja muiden yleisötapahtumien yhteydessä. Sellaista poliittista tahtotilaa Suomesta tuskin löytyy, että urheiluseuroilta vietäisiin mahdollisuus rahoittaa toimintaansa alkoholin avulla.
Tila- ja asuntojaosto 13.10.2014 Tapion kentän huoltorakennus, Träskända ja Rödskogs skola
Tässä tila- ja asuntojaoston ensi maanantain kokousasiat avattuna. Lista näyttää lyhyeltä, mutta selostuksiin kätkeytyy monta tärkeää asiaa, mm. Träskändan kartano ja Rödskogs skola. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Päätökset ja kirjelmät ja kokouksessa kuultavat selostukset Tässä kohtaa on paljon asiaa. Kuullaan seuraavat selostukset: - Asuinalueiden kehittäminen. Asuntopäällikkö Anne Savolainen. Kuulemme Ympäristöministeriön koordinoiman Asuinalueiden kehittämisohjelman etenemisestä. Espoosta mukana Suvela ja Kirkkojärvi. - Träskändan kartanon tuleva käyttö. Toimitusjohtaja Carl Slätis. Tarkoitus on saada Träskändan kartano vihdoin korjattua ja arvoiseensa käyttöön. Tilakeskus on käynyt neuvottelut Mikeva Oy:n kanssa, joka on valmis...
Kaupunginhallitus 13.10.2014 sotelausunto ja Shanghain matka
Ensi maanantaina kaupunginhallituksessa isoimpana asiana lausunto sote-järjestämislaista. Ja henkilökohtaisesti merkittävä asia on pääsy ystävyyskaupunkimatkalle Shanghaihin. Tässä lista avattuna. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Osallistujien nimeäminen Uudenmaan maakuntaparlamenttiin 20.-21.11.2014 Vielä muutama mattimyöhäinen ilmoittautuu: Nimetään Seppo Huhta ja Veera Ruoho (Finlandiatalon osuuteen). - Edustajien nimeäminen 26.-30.11.2014 matkalle ystävyyskaupunki Shanghaihin Ehdotetaan nimettäväksi kh:n puheenjohtajisto. Lisäksi matkaan lähtee kaupunginjohtaja ja johtavia virkamiehiä sekä oppilaitosten ja yritysten edustajia. Lennot economy-luokassa ja hotelli Shanghain keskustassa, 3 yötä, maksavat noin 1 500 euroa / henkilö. Lisäksi maksetaan päivärahat kaupungin luottamushenkilöiden palkkio- ja matkustussäännön mukaisesti. Espoo...
Mahdollisuus opiskella kieliä ei lopu lukioon
Esimerkiksi saksan kirjoittaneita oli 90-luvulla vuosittain selvästi yli 10 000, mutta nykyään enää alle 2000.
Opiskelin itse kouluaikana neljää kieltä, josta 2 oli pitkiä kieliä. Kirjoitin A-ranskan.
Olen ollut kiitollinen kielitaidostani.
Silti huomaan, etten ole aivan varma, missä määrin siitä pitäisi huolestua, että valinnaisten kielten opiskelu on peruskoulussa vähentynyt ja vieraita kieliä kirjoitetaan yhä vähemmän ylioppilaskirjoituksissa.
Vieras kieli avaa aina oven yhteen uuteen kulttuuriin. Yhden tietyn kielialueen kielen hallitseminen helpottaa muiden saman kielialueen kielten oppimista.
Mutta pitääkö kaikki kielet todella opetella jo viimeistään lukiossa? Voisiko kuitenkin olla tärkeää, että ihmiset ylipäätänsä saavat hyviä kokemuksia kielten opiskelusta ja haluavat jatkaa korkeakouluissa tai esimerkiksi työväenopistossa kielten opiskelua?
Sellainen ajatus, että kielen oppiakseen se on pakko aloittaa viimeistään lukiossa, ei ole järkevä. Ihmiset opiskelevat lukuisia muitakin asioita vielä myöhemmin.
Asia on mielestäni todella monimutkainen. Onko kuitenkin parempi osata muutama kieli erittäin hyvin kuin useita joten kuten? Jos katsotaan 15 vuotta kirjoitusten jälkeen, niin kuinka moni aikoinaan useamman vieraan kielen hallinnut pystyy vielä käyttämään kyseisiä kieliä?
Ovatko viimeistään lukiossa aloitetut kielet juuri ne, joita haluaa ja pystyy ylläpitämään myös myöhemmin? Onko kielipaletti nykyisellään hyvä? Pitäisikö Saksan sijasta opiskella ennemmin viroa tai kiinaa?
Jollain tavalla kielten opiskelun väheneminen on hyvin kiinnostava ilmiö. Maailma on kuitenkin yhä kansainvälisempi, joten olisi voinut kuvitella päinvastaisenkin kehityksen. Käy mielessä sekin, onko kyse yhä enemmän tehokkuudesta ja suorittamisesta. Lehtijutussakin kiinnitetään huomiota hyvien arvosanojen saamisen merkitykseen. Minkä muiden asioiden pohjalta valintoja tehdään? Jättävätkö lukiolaiset valitsematta vieraan kielen siksi, että epäilevät sen osaamisen hyötyjä? Itse halusin yliopistossa opiskella tiettyjä kieliä ihan siksi, että ne kuulostivat kauniilta. Viron opiskelun aloitin siksi, että jotenkin hävetti, että suomalaisena sitä aina odotti, että Virossa osataan suomea, teki mieli voida kommunikoida paikallisella kielellä. Mutta nykyään nuorilla on aina vain enemmän suorituspaineita.
Ehkä siksikin haluaisi myös ajatella, että kaikkea ei ole pakko tehdä lukioon mennessä eikä kerralla. Että ehkä tärkeintä olisi muistaa, että asioita voi tehdä myös myöhemmin. Myös rauhassa, korkea-asteella yhtä kieltä kerrallaan. Pääasia, että uteliaisuus kieliä kohtaan säilyisi. Ja miten tämä liittyy kunnallispolitiikkaan? Siten, että työväen opiston opintomaksut on pyrittävä pitämään kohtuullisina. Kielten opiskelu on myös aikuisten oikeus ja mahdollisuus.
Espoon työntekijämäärä pysyy ennallaan vaikka kaupunki kasvaa
Helpot heitot ovat hankalia: niitä vastaan on aika hankala taistella jos ne eivät pidä paikkaansa, ja silloinkin, kun ne pitävät paikkansa, ne valtaavat helposti liian suuren roolin. Monet ajattelevat esimerkiksi että Espoo palkkaa koko ajan lisää työntekijöitä, ja toimintaa ei ole tehostettu. Ei palkkaa, ja toimintaa on tehostettu. Nyt osoitan sen tilastojen avulla.

Ensinnäkin katsaus Espoon asukasmäärään. Vuodesta 1970 Espoon asukasluku on yli tuplaantunut, lähes triplaantunut. Kaupunki on kasvanut 44 vuodessa yli 161 000 asukkaalla, keskimäärin yli 3700 asukkaalla vuodessa. Siis vuosi toisensa jälkeen, lukuisien vuosikymmenien ajan.

Sitten työntekijämäärään. Vuoden 1970 vajaat 2800 työntekijää ovat saaneet melkoisen määrän kollegoja, vuonna 2013 Espoon kaupungin työntekijämäärä on kasvanut vajaaseen 14 000. Työntekijämäärä on siis suunnilleen viisinkertaistunut. Kasvu on ollut tasaista poislukien kaksi lamaa: 1990-luvun alkupuoli ja viime vuosien “tyhmienpankkiiriensotku.” Viimeisen viiden vuoden aikana työntekijämäärä on pysynyt ennallaan.
Kannattaa muistaa että matkan varrella on rakennettu esimerkiksi sellainen asia kuin hyvinvointivaltio. Kunnallista päivähoitoa ei 1970 tainnut käytännössä olla edes olemassa, sen sijaan vuonna 2013 suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa oli töissä 2700 henkilöä. Siis käytännössä sen verran kuin 1970 kaupungilla oli työntekijöitä.
Huomioida pitää myös laki. Tässä välissä on säädetty päivähoitolaki jonka mukaan jokaiselle tietyn ikäiselle tulee tarjota päivähoitopaikka, ja hoitajia tulee olla yksi koulutettu per neljä alle 3-vuotiasta, ja yksi seitsemää kohden siitä vanhemmissa. Miten Espoo voisi olla palkkaamatta 2700 työntekijää…
Sellainen pieni "vastuuvapausklausuuli" tosin todettakoon, että kaupunki ostaa myös palveluita, ja ostopalveluiden puolella työskentelevät eivät näy näissä tilastoissa.

Kolmas peruskuvioni on graafi kuntien normien määrästä. Valtiovarainministeriön raportissa vuodelta 2012 käydään läpi kuntien toimintaa ohjaavien normien määrää. Vuonna 1970 normeja oli 114, pari vuotta sitten niitä oli yli 400 enemmän, 535. Olen täydentänyt tätä kuviota: raportissa oli esillä vain vuosikymmenen muutos. Piirsin tämän kuvion siten, että kasvu olisi ollut joku vuosi yhtä suurta kuin sinä vuosikymmenenä keskimäärin.
Normit eivät suoraan kerro kaupungin palveluiden tarpeesta tai työntekijämäärästä. Normien määrällä (eli tehtävillä) on kuitenkin vahva yhteys toimintaan - jos laki määrää että kunnan on jotain tehtävä, niin totta kai kunta sitä myös tekee.
Tämä kuvio ei ole kaikin puolin täydellinen, mutta tuo valtiovarainministeriön yhteenveto on parasta tietoa mitä tarjolla on. Siispä sillä mennään.
Sitten siirryn kiinnostavampaan suuntaan, ja yhdistelen näitä lukuja toisiinsa.

Ensimmäisenä on Espoon kaupungin työntekijämäärä suhteessa asukasmäärään, eli montaako asukasta kohden kaupungilla on palkkalistoillaan yksi työntekijä.
1970 lähdettiin lähes 45 asukkaasta per työntekijä. Jos vuosikymmenen loppuun mennessä suhdeluku painui alle 20. Suurimmillaan työntekijämäärä on ollut (edelleen suhteellisesti) 1980-luvun lopulla ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella. Nyt suhteellinen työntekijämäärä on 1990-luvun alkupuoliskon tasolla.
Jos hieman kärjistää, niin 30 vuoteen Espoon kaupungin suhteellinen työntekijämäärä ei ole muuttunut juuri lainkaan.

Kun yhdistää samaan kaavioon kuntia ohjaavien normien määrän ja suhteellisen työntekijämäärän, huomaa ettei näillä ole paljoakaan tekemistä keskenään. Vaikka tehtäviä on tullut lisää, työntekijämäärä on pysynyt suhteessa samana.
Tätä kuviota voi lukea monella tapaa, enkä osaa sanoa mikä tulkinta on oikea. Toisaalta voi sanoa, että kunnat ovat onnistuneet hienosti: vaikka tehtäviä on tullut lisää, se on onnistuttu hoitamaan ilman merkittäviä työntekijämäärn lisäyksiä. Hyvä Espoon kaupungin työntekijät.
Toisaalta voi myös ajatella, että uudet normit ovat joko tulleet ohjeistamaan jotain jota on jo muutoinkin tehty, tai niihin on suhtauduttu vain ohjeellisesti (mikä on ajoittain hyvin ymmärrettävää, parhaimmillaan kaksi normia riitelee keskenään).
Koannekseen voi myös ajatella, että uusien ohjeiden ja sääntelyiden tieltä on ajettu alas jotain muuta toimintaa. Esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelua oli tarjolla 1980-luvulla huomattavasti enemmän kuin nykyään - sillä sitähän ei käytännössä ole tarjolla nykyään. Eli työntekijämäärä on onnistuttu pitämään noin ennallaan koska on siirretty painopistettä uusien vaatimusten mukaisiksi.
Johtopäätöksiä
(1) Espoon työntekijämäärä ei ole pariin vuosikymmeneen kasvanut, kun huomioidaan asukasluvun kasvu. Viimeisen viiden vuoden aikana työntekijämäärä on suhteessa pienentynyt.
(2) Kun huomioidaan samana aikana säädetyt uudet työtehtävät, voi myös sanoa, että kaupungin toimintaa on tehostettu tuntuvasti (= uusia tehtäviä varten ei ole palkattu uusia työntekijöitä).
(3) Olisi hyvä jos muistetaan kiittää hyvin tehdystä työstä: viimeisen viiden vuoden aikana suhteessa pienempi määrä henkilökuntaa on urakoinut tehden suuremman määrän työtä. Itse en palkitsisi tästä YT-neuvotteluilla, vaan hatunnostolla.
Kirjoitin tästä Länsiväylään vajaa vuosi sitten, enkä näe syytä muuttaa mielipidettäni.
Valtio tukee koulujen ja päiväkotien sisäilmakorjauksia – Miksi Espoo ei mukana?
Kunnissa on valtavat paineet sisäilmaongelmien riivaamien koulujen ja päiväkotien korjausten kanssa. Maan hallitus tuli apuun, kun opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi 35 miljoonan euron edestä avustuksia ongelmakohteiden korjauksiin. Huomiota kiinnitti se, ettei yhtään espoolaista hanketta löytynyt myönnettyjen avustusten listalta. Esimerkiksi Helsingille avustusta myönnettiin reilu 1,5 me viiteen hankkeeseen ja Vantaalle reilu miljoona neljään hankkeeseen. Kuitenkin useita peruskorjaushankkeita on Espoossakin käynnissä ja vireillä, ja vielä useampia jonossa. Eikä raha meinaa riittää pienempiin ylläpitokorjauksiin. Pyysimme valtuustoryhmän puheenjohtaja Inka Hopsun kanssa 1.10. asiasta selvitystä. Saamamme vastauksen mukaan Espoo ei hakenut avustusta, koska...
Kaupunginhallitus 29.9.2014 raportti
Tässä raporttia maanantain kaupunginhallituksesta. Asiat menivät esityksen mukaan. Riskienhallintapolitiikka herätti odotetusti keskustelua. Tässä asiat, joista raportoitavaa, esityslista avattuna löytyy täältä. - Osallistujien nimeäminen Uudenmaan maakuntaparlamenttiin 20.-21.11.2014 Meiltä matkaan lähtevät lisäkseni kaupuninginhallituksen jäsen Jyrki Myllärniemi ja valtuustoryhmän pj. Inka Hopsu. - Kaupunkikonsernin riskienhallintapolitiikan hyväksyminen Riskipäällikkö Johanna Kattelus esitteli paperin. Tavoitteena on, että toiminnan onnistumista ja uhkaavia riskejä selvitetään ja hallitaan järjestelmällisemmin. Tarkoitus ei kuitenkaan ole luoda raskasta uutta hallintoa, vaan saada riskienhallinta osaksi jokaisen toimintayksikön normaalia toimintaa. Ei siis tehdä tiedettä, vaan käydään yhdessä läpi toimintojen ja eri vaihtoehtojen...
Espoon Vihreät: Metron lisäksi tarvitaan sujuvaa poikittaisliikennettä
Kaupunginvaltuusto päättää maanantaina 29.9.2014 Länsimetron jatkon rahoituksesta. Espoon kaupungille metro on ennen kaikkea mahdollisuus rakentaa lisää kaupunkia, työpaikkoja ja asuntoja tehokkaasti raiteiden varteen. Asukkaiden näkökulmasta metro on ensisijaisesti joukkoliikennehanke, jonka onnistumista mitataan sillä, miten se helpottaa päivittäistä liikkumista.


