Tässä maanantain tila- ja asuntojaoston asiat avattuna. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. Rödskogin koululle tilataan väistötilat ja Tapiolan kentän huoltorakennus hyväksyttäneen tällä kertaa. - Kokouksessa kuultavat selostukset Siirtokelpoisten tilojen / väistökoulujen tilannekatsaus Kirstin koulu viivästyy kuukaudella, arvioitu valmistumisaika nyt 30.1.2015. Syynä ongelmat maa- ja pohjarakentamisessa (louhinnan määrän lisäys, ylimääräiset maanvahvistustoimet mm. autonosturikalustolle) sekä tilaelementtitoimittajan tarjouksesta poikkeavat suunnitelmat. Todella todella valitettavaa ja ikävää. Kaupungin omistamien ja hallinnoimien rakennusten salkku ja sen kehittäminen Käydään läpi kaupungin kiinteistöomistus ja kuinka tehokkaassa käytössä se on. Yksi keskeinen tuottavuustavoitehan on tilatehokkuuden parantaminen ja tarpeettomista...

HS 1.11.2014 Espoon johtaminen on ollut viime aikoina ikävästi valokeilassa, kun on setvitty Suomenojan venesatamasotkuja, erilaisten avustusten hakematta jättämistä sekä liikelaitosten yksityistämisen pienen piirin valmistelua. On käynyt harvinaisen selväksi, että Espoossa tarvitaan kipeästi kulttuurinmuutosta. Kaupunginjohdon tulee omaksua edellä mainittujen tapausten hoitamiseen Espoossa ehkä radikaaliksi koettu avoimuuden linja. Luottamus ei palaudu tietoa panttaamalla. Kun epäkohtia ilmenee, tulee kaupungin viivyttelemättä myöntää tehdyt virheet ja ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi. Sama avoimuuden linja tulee juurruttaa kaupungin toimintaan pysyvästi. Valmistelun on oltava avointa ja osallistavaa, materiaalien kattavia ja lähtökohtaisesti julkisia sekä...

Tässä ensi maanantain kaupunginhallitusasiat avattuna. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. Talousarvio jää neuvotteluja varten pöydälle. Espoon keskuksessa päästään vihdoin kehittämään radan pohjoispuolta, kun kaupungintalokaava lähestyy maalia. Suomenojan sataman sotkuista saadaan taas vähän enemmän selkoa. Ja kokouksen jälkeen paneudutaan iltakoulussa liikelaitosmallin kehittämisvaihtoehtoihin. - Vuoden 2015 talousarvion ja taloussuunnitelman hyväksyminen (osittain Kv-asia) Ensin vähän lukuja: Vuoden 2015 vuosikatteen arvioidaan jäävän 101 milj. euron tasolle. Vuonna 2016 vuosikatteen arvioidaan olevan 114 milj. euroa. Tavoitteeksi asetettu 180 milj. euron taso on vielä kaukana. Siihen pääseminen edellyttää, että valtion rakennepoliittisessa ohjelmassa luvatut palvelukevennykset toteutetaan,...

Viime päivinä Espoo on taas ollut lehtien palstoilla ikävässä valossa. Päättäjänä on vaikea kantaa vastuuta päätöksistä, jos tietoa pantataan ja valmistelua tehdään pienessä piirissä. Espoon on pystyttävä parempaan. Kaikki julki Suomenojasta Suomenojan sataman sotkut sen kun paisuvat, eikä kaupunginhallitus saa tietoa kuin ankarasti vaatimalla – ja silloinkin viime tipassa. Kirjoitin 4.9. blogissani, että Suomenojan satamasotkut on selvitettävä nopeasti ja avoimesti. Nyt kaksi kuukautta myöhemmin kirjoitus on edelleen valitettavan ajankohtainen. Vyyhdin käsittely jatkuu ensi maanantaina kaupunginhallituksessa, kun saamme vihdoin vastauksia avoimiin kysymyksiin sekä nähtäväksemme sisäisen tarkastuksen tuottaman raportin. Kokoukseen...

Muistan hyvin, kun Timo Soini oli vielä sitoutumaton valtuutettu Espoon kaupunginvaltuustossa. Soini pukeutui vanhaan Populisti-t-paitaan ja piti valtuuston parhaat puheet. Niitä tultiin saliin kuuntelemaan, oltiin asiasisällöstä mitä mieltä tahansa. Sana lensi, ja argumentaatio piti vettä.

Sitten puheiden ja kirjoitusten tahti on kiihtynyt, ja sanavedet ryöstökalastettu tyhjiin. Hyvä esimerkki jalosanojen kannan romahtamisesta saatiin 28. lokakuuta, kun Timo Soini julkaisi plokinsa ”Kulttuurimarxistit elävät ja voivat liian hyvin”.

Käsi ylös, kuka tietää, kuka on kulttuurimarxisti? Ja sitten toinen käsi, herättääkö kulttuurimarxisti-sana mielikuvia?

Ploki on siis klassista soinismia. Sen perustuu sanaan, jonka todellisen merkityksen vain harva tuntee, mutta joka herättää voimakkaita tunteita. Ilmaisesti Homma-foorumilta löytämänsä kulttuurimarxisti-sanan avulla Soini leimaa marxilaisiksi niin liberaalit hyödylliset hölmöt kuin tasa-arvoisen avioliittolain puolustajatkin.

Mutta millä logiikalla Soini katsoo tasa-arvoisen avioliiton vievän perheiden itsemääräämisoikeuden ja yksityisen omistusoikeuden, se jää minulle arvoitukseksi? Eikö tarkoitus ole nimenomaan antaa myös samaa sukupuolta olevien parien perheille itsemääräämisoikeus -- myös yhteiseen omaisuuteen?

Ilmeisesti Timo Soinin ajatus menee niin, että jos kannattaa mitä tahansa, minkä Yhdysvaltojen oikeistokonservatiivit ovat leimanneet kulttuurimarxismiksi, kannattaa väistämättä myös kaikkea muuta, mitä joku on keksinyt kutsua kulttuurimarxismiksi.

Just.

Timo Soini vastaa plokissaan myös Nasima Razmyarin terveisiin ja toteaa, että ”Perussuomalaisten kantaan voi vaikuttaa vain kuulumalla puolueeseen ja puolueen linja on enemmistön linja.”

Aika mielenkiintoinen käsitys populismista, jonka nimiin Timo Soini aiemmin vannoi, ja josta teki myös gradunsa. Sillä jos Perussuomalaiset olisi populistinen puolue, se nimenomaan noudattaisi kansan enemmistön tahtoa ja kannattaisi tasa-arvoista avioliittolakia. Jopa Perussuomalaisten äänestäjien enemmistö kannattaa rekisteröidyn parisuhteen korvaamista avioliitolla, jos siihen ei liity adoptio-oikeutta, eikä kirkkoa velvoiteta vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja.

Tasa-arvoista avioliittoa vastustaessaan Soini on joutunut turvautumaan jopa ryhmäkuriin, vaikka aiemmin julisti, ettei Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä ole ryhmäkuria.

”Minuun ei vaikuta patkääkään median suosima homorummutus. Kuten ei muukaan politiikkani arvostelu. Vapaassa yhteiskunnassa on mielipiteen ja uskonnonvapaus, josta pidän kiinni.”

Vapaassa yhteiskunnassa on tosiaan mielipiteen ja uskonnonvapaus, myös tiedotusvälineillä ja toimittajilla.
Mielipiteenvapauteen kuuluu myös vapaus arvostella eduskuntapuolueen puheenjohtajan politiikkaa. Muutenhan Timo Soinilla itsellään olisivat puheenaiheet hyvin vähissä.

Minulla oli valtuustoryhmän blogivuoro. Tämä teksti on siis julkaistu myös Espoon Vihreiden sivuilla. Reaaliaikaista kokousraportointia aina myös Twitterissä. Lokakuun kokouksen (20.10.) isoja asioita olivat kokouksen ulkopuolella kuultu metropolikaupunkiselvityksen esittely, poikkihallinnolliset kehitysohjelmat sekä Kirkkojärven palautusta koskeva valtuustoaloite. Jutun juurta niistä riittikin … Continue reading →

Tänään kaupunginhallituksessa tärkeimmät asiat olivat tulivat listan ulkopuolelta. Saimme selvityksen satamasotkujen vaiheesta, otimme kantaa tili- ja vastuuvapauden myöntämiseen avustuksen hakemattajättämisen tiimoilta ja kävimme läpi talousarvioneuvottelujen aikataulua. Päätökset esityksen mukaan, ellei toisin mainita. Esityslista avattuna löytyy täältä. - Selvitys vuoden 2013 tilintarkastusmuistion havainnoista Kaupunginhallitus päätyi antamaan vastauksen myös tili- ja vastuuvapauden myöntämistä koskevan huomion osalta. Kyse on siis hakematta jääneestä opetustoimen avustuksesta. Kaupunginhallitus esitti 12.5.2014 tarkastuslautakunnalle antamassaan lausunnossa, että tuolloin asian johdosta tehtyjä toimenpiteitä on pidettävä riittävinä ja vastuuvapaus vuodelta 2013 voidaan myöntää myös sivistystoimen johtajalle ja suomenkielisen opetustoimen...

Viime päivinä on julkaistu kaksi merkittävää visiota eli haavekuvaa Suomen tulevaisuudesta: Työ- ja elinkeinoministeriön Energia- ja ilmastotiekartta 2050 sekä Liikenneviraston Liikennetiedon visiot.Raportit eroavat asenteeltaan kuin Neptunuksen yö ja Merkuriuksen päivä. Siinä missä parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean kirjoittama Energia- ja ilmastotiekartta uskoo yhteiskunnan ja talouden nykyisten rakenteiden ja toimintatapojen säilyvän 2050-luvulle asti, Risto Linturin ja Ossi Kuittisen Liikennetiedon visiot katsoo radikaalien innovaatioiden vääjäämättä muuttavan yhteiskunnan ja talouden rakenteita jo 2020-luvulla.

Kumpi näkemys on uskottavampi? Ehdottomasti Linturin ja Kuittisen. Sääli että he keskittyvät Liikenneviraston toimeksiannon mukaisesti vain liikenteeseen, jolla on toki merkittävä rooli myös energia- ja ilmastopolitiikassa. Toivottavasti Työ ja elinkeinoministeriö tilaa heiltä vastaavan energia- ja ilmastopoliittisen kokonaisvision.

Energia- ja ilmastotiekartan konservatiivinen maailmankuva on suorastaan hellyttävä. Esimerkiksi yhdyskuntarakenteen kehitystä ohjaa kaavoitus ja politiikka, eivät taloutta ja yhteiskuntaa muuttavat radikaalit innovaatiot kuten verkkokauppa, robottiautot ja etäläsnäolo.

Viimeistään 2030-luvulla meidän on keksittävä uutta käyttöä ohitusteiden varsille rakennetuille automarketeille ja keskustojen pysäköintilaitoksille. Kun henkilöliikenne muuttuu robottiautojen myötä palveluksi, tarve omistaa oma auto vähenee, mutta autojen käyttöaste nousee.

Energia- ja ilmastotiekartta ei anna eväitä näiden muutosten tai muiden radikaalien teknologioiden energia- ja ilmastovaikutusten arviointiin.

Suoraan energiapolitiikan ytimeen menevät rakenteelliset muutokset kuten älykkäät sähköverkot ja hajautettu sähkön tuotanto kyllä mainitaan Energia- ja ilmastotiekartassa, mutta mitä ne edellyttävät Suomen energiapolitiikalta tai sähkönsiirtoverkon tekniikalta? Tuleeko niitä vastustaa vai edistää? Älykään sähköverkon on sanottu olevan sähkötaloudelle yhtä suuri vallankumous kuin internet oli tietotaloudelle!

Sähkölaitteiden sähkönkulutuksen reaaliaikainen seuranta? Etäluettavat termostaatit ja etäohjattavat lämmitysjärjestelmät? Sähkövarastoina toimivat sähköautot?

Ja sitten ovat tietysti todella disruptiiviset teknologiat kuten Lockheed-Martinin lupailema minifuusioreaktori. Jos(!) se toimii, koko maailmantalous ja poliittinen järjestelmä menevät uusiksi. Suomen kaltaiset energian tuojat hyötyisivät, mutta Venäjän ja Norjan kaltaiset öljyn ja kaasun viennin varassa elävät maat olisivat pulassa.

Sen sijaan Linturin ja Kuittisen Liikennetiedon visiot lähtevät siitä, minkä Energia- ja ilmastotiekartta sivuuttaa, verkkokaupasta, esineiden internetistä, sensoreista, robottiliikenteestä, nelikoptereista, etäläsnäolosta, digitalisaatiosta, koko liikennejärjestelmän paradigman muutoksesta! Taksialaa eri puolilla maailmaa myllertävä Über on vasta esimakua tulevaisuuden liikenteen liiketoimintamalleista, oman alansa Napster.

Panee miettimään, millainen mahtaisi olla Linturin ja Kuittisen otteella kuvailtu Suomen energiajärjestelmän paradigman muutos?

Ukrainan sota on tehnyt turvallisuuspolitiikasta jälleen ajankohtaista. Kylmän sodan jälkeen puolustuspolitiikka kiinnosti vain harvoja poliitikkoja, joita pidettiin hieman … vanhanaikaisina. Itsekin moitin Suomen virallista turvallisuuspolitiikkaa keskittymisestä ruostuviintykkeihin ja tankkeihin, ja syytin Suomea kyberturvallisuuden laiminlyömisestä. Nyt nuo tykit ja tankit piirtävät Euroopan rajoja uudelleen. Samaan aikaan on käynnissä taistelu Euroopan ja Venäjän arvoista ja asenteista. Ukrainan sotaa onkin kutsuttu hybridisodaksi, jossa perinteinen sodankäynti yhdistyy tietoverkoissa ja tiedotusvälineissä käytävään taisteluun totuudesta, mielikuvista ja arvoista. Ja tämän sodan yhtenä alueena on myös Suomi.

Samalla NATO, tuo kylmän sodan dinosaurus, on potkittu hereille talvihorroksesta. Neuvostoliiton romahdus ja Varsovan liiton hajoaminen sai monet unohtamaan koko NATOn. Vain Venäjä jaksoi vaalia muistoa NATOsta vanhana arkkivihollisena.

Lännessä Venäjää on pidetty eri valtiona kuin Neuvostoliittoa, mutta monelle venäläiselle Neuvostoliitto oli vain vaihe Venäjän historiassa. Kun valtiolla on yli 1000 vuoden historia, vain 69 vuotta kestänyt neuvostovalta asettuu omaan arvoonsa. Romanovitkin hallitsivat Venäjää sentään yli 300 vuotta.

Kenttätykistön suurvalta Ukrainan sota pakottaa Suomen arvioimaan oman turvallisuus- ja puolustuspolitiikkansa periaatteet kokonaan uudelleen, on sitten kyse yleisestä asevelvollisuudesta, alueellisesta puolustuksesta tai sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Uskon ja luotan, että itseäni paljon paremmin informoidut työryhmät jo istuvat pohtimassa Ukrainan opetuksia. Turvallisuuspolitiikka on kuitenkin niin tärkeä aihe, ettei siitä keskustelemista voi jättää puolustusministeriön ja pääesikunnan kokoushuoneisiin.

Jos Suomi haluaa säilyttää uskottavan puolustuksen myös tulevaisuudessa, Suomen on investoitava siihen. Itse asiassa Suomella on yllättävän hyvin varustellut puolustusvoimat. Etenkin Suomen ilmavoimat kuuluvat Länsi-Euroopan iskukykyisimpien joukkoon, kunnes Eurofighterit ja Raptorit yleistyvät. Myös kranaatinheittimiä Suomella on lähes yhtä paljon kuin Saksalla ja enemmän kuin Ranskalla. Kenttätykkejä on Suomea enemmän EU-maista vain Kreikalla.

Moni, minä muiden mukana, on vuosien varrella arvioinut, että perinteinen asevelvollisuuteen perustuva aluepuolustus toimii huonosti ikäluokkien kutistuessa ja sodankäynnin teknistyessä. Syntyvyyden laskiessa sotilaita ei yksinkertaisesti riitä koko maahan, eikä kaikille ole varaa hankkia asianmukaisia varusteita. Entä haluaako mahdollinen hyökkääjä hajottaa joukkonsa eri puolille Suomea vai vallata vain strategiset kohteet ja jättää aluepuolustusjoukot telttoihinsa?

Taannoin Suomen armeijan sodanaikainen vahvuus oli 750.000 miestä, nyt aseisiin saadaan enää vain 230.000 sotilasta. Pelkästään 230.000 sotilaan nykyaikainen taisteluvarustus maksaa runsaat kaksi miljardia euroa, jos joukot varustetaan Yhdysvaltojen jalkaväen tasoisesti. Lähivuosina hintalappuun lisätään aina vain uutta tekniikkaa, mm. pimeänäkölaitteet, taistelupäätteet, mikrodronet jne. Lisäksi on hankittava myös raskas aseistus sekä varustettava ilma-, meri- ja kybervoimat.

Esimerkiksi Suomen 64 ikääntyvän Hornetin korvaaminen käy erittäin kalliiksi, jos Suomeen halutaan aitoja viidennen sukupolven hävittäjiä, joilla pärjää vielä 2030-luvulla, kun Hornettien lentotunnit tulevat täyteen. Jos Venäjän Su T-50 ei ehdi vientimarkkinoille, vaihtoehtoina ovat käytännössä F-22 ja F-35, jos Yhdysvallat suostuu niitä myymään.

Todennäköisesti Suomi tyytyy edullisempiin 4,5-välisukupolven vaihtoehtoihin, joista esimerkiksi JAS Gripen NG vaikuttaa mielenkiintoiselta. Brasilia päätti juuri viime talvena ostaa 36 JAS Gripen NG:tä. Tukipalveluineen, koulutuksineen ja varaosineen kauppasummaksi tuli hyvin edullisena pidetty 3,6 miljardia euroa.

Tosin ilman häiveominaisuuksia Gripen on altis esimerkiksi Venäjän S-400-ilmatorjuntaohjuksille, joiden kantama riittää Viipurista Turun ilmatilaan. Tosin^2 Gripen NG:n infrapuna- ja visuaalinen profiili on ilmeisesti pienempi kuin esimerkiksi F-35:n. Ja samaan aikaan pitäisi uusia myös suuri osa laivaston raskaasta kalustosta. Rajaloukkauksia tunnetusti tapahtuu paitsi ilmassa myös pinnan alla.

Pelkästään kalustohankintoihin pitäisi siis löytyä ~15 miljardia euroa seuraavien 15 vuoden aikana.

Kersantti Karoliina Ensimmäinen Suomen puolustuspolitiikan peruskysymys on siis se, pidetäänkö koko maan kattavasta aluepuolustuksesta kiinni vai ei? Jos aluepuolustusta halutaan jatkaa nykyisessä laajuudessa, asevelvollisuus on ainoa vaihtoehto. Itse asiassa ikäluokkien vähitellen pienentyessä asevelvollisia tarvitaan lisää eli asevelvollisuus on laajennettava naisiin. Samalla puolustusmenoihin tarvitaan roima korotus, jotta naisille pystytään tarjoamaan sekä koulutus että moderni sodanajan varustus.

Krimiltä tuttujen ”pienten vihreiden miesten” torjumiseen perinteinen aluepuolustus soveltuu hyvin. Tunnuksettomien joukkojen suorittama aluekaappaus on mahdollinen vain, jos alueella ei ole edes muodolliseen vastarintaan pystyviä asevoimia paikalla. Tosin Ukrainan armeijalla oli Krimillä joukkoja, mutta syystä tai toisesta ne pysyttelivät kasarmeissaan.

Samalla on mietittävä siviilipalveluksen sisältö uusiksi. Siviilipalveluksen valitseville miehille ja naisille on tarjottava vuoden varastoimisen asemesta turvallisuuden kannalta mielekästä koulutusta, joka valmentaa esimerkiksi pelastus- ja huoltotehtäviin kriisitilanteissa. Seuraava Suomen turvallisuutta uhkaava kriisi ei välttämättä ole sotilaallinen, eikä pelkän sotilaskoulutuksen saaneista joukoista ole silloin hyötyä.

Kysymys aluepuolustuksesta on sidoksissa kysymykseen asevelvollisuudesta. Jos aluepuolustuksesta pidetään kiinni, asevelvollisuus on käytännössä ainoa mahdollisuus ylläpitää riittävän suurta reserviä. Sen sijaan jos aluepuolustuksesta luovutaan, voidaan keskustella myös asevelvollisuuden korvaamisesta hyvin varustellulla palkka-armeijalla. Määrän korvaaminen laadulla ei välttämättä alenna kustannuksia, sen sijaan työurat pitenevät, kun asevelvollisuus/siviilipalvelus ei enää vie miehiltä (ja tulevaisuudessa myös naisilta)165-347 päivää ja kertausharjoitukset päälle.

Tahdotko sinä, Suomi, ottaa tämän NATON … Toinen peruskysymys koskee Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta. Suomi selvisi kylmästä sodasta hokemalla puolueettomuuttaan ja liittoutumattomuuttaan, ja noiden hokemien kaiun kuulee edelleen.

Suomettumisen vuosina NATO demonisoitiin. Tai erään sanomalehden katukyselyyn vastanneen suomalaisen sanoin: ”Olen lap­ses­ta as­ti kuul­lut, et­tä Na­to ei ole meil­le hy­vä asia." Silti harva kehtasi edes Suomi-Neuvostoliitto-seurassa ehdottaa Suomen liittymistä Varsovan liittoon. Sehän olisi ollut luonteva tapa suojautua imperialistisen NATOn uhalta.

Yksi liittoutumattomuuden perusteista oli vielä 80/90 luvuilla vallalla ollut ajatus, että Suomeen kohdistuisi sotilaallinen uhka vain osana laajempaa konfliktia NATOn ja Varsovan liiton välillä. Siksi esim. vanhoilla Drakeneilla ja Mig-21bisseillä kuviteltiin pärjättävän, koska suurvaltojen parempi kalusto olisi sidottuna jossain muualla.

Ukraina (ja Georgia ja Irak) ovat kuitenkin osoittaneet, että sotaa voidaan käydä myös paikallisesti, myös Euroopassa, ja parhaalla käytettävissä olevalla kalustolla. Krimillä nähtiin nimenomaan Venäjän asevoimien parhaimmistoa, hyvin koulutettuja ja varustettuja erikoisjoukkoja.

Venäjän viimeaikainen toiminta on lisännyt NATO-jäsenyyden kannatusta Suomessa. Venäjän ihmisoikeusrikkomukset, kansallismielisyyden nousu, historian luova uudelleenkirjoitus, luova uutisointi, asevarustelu, ilmatilan loukkaukset, jäätyneet kriisit ja sotilaalliset aluevaltaukset herättävät levottomuutta. Päättääkö Venäjä seuraavaksi suojella Suomessa asuvia Venäjän keisarikunnan jälkeläisiä Helsingin fasistijuntan hirmuvallalta? Tosin Kaakkois-Suomessa ei ole Venäjälle kriittistä aseteollisuutta kuten Itä-Ukrainassa.

Eniten nyky-Venäjässä huolestuttaa sen arvaamattomuus. Moni arvelee NATO-jäsenyyden hillitsevän Venäjää Suomen rajoilla, mutta ei Viron NATO-jäsenyys ole estänyt Venäjää ärhentelemästä Viron rajoilla. Sen sijaan jäsenyys on tuonut Baltian kentille NATO-maiden hävittäjiä pitämään Venäjän koneet omalla puolella rajaa. Jos Suomi olisi NATOn jäsen, Liettuan Zokniain tukikohdassa päivystäisivät vuorollaan myös Suomen Hornetit.

Toisaalta moni suomalainen kavahtaa myös Yhdysvaltoja ja Yhdysvaltojen vetämää NATOa tismalleen samoista syistä kuin Venäjääkin: Irakin sota, Guantanamo, NSA, ”epätavanomaiset kuulustelumenetelmät”, Abu Ghraib, … Niin idällä kuin lännellä on omat syntilistansa.

Viro, Latvia ja Liettua havainnollistavat, miten NATO-jäsenyys nostaa Venäjän kynnystä vaikuttaa pienen naapurimaan asioihin sotilaallisesti. Suomessa tämä on pantu merkille ja liitytty NATOn kumppanuusohjelmiin ja osallistuttu yhteisiin harjoituksiin. Mutta kuinka pitkään Suomi voi tasapainoilla aidalla, lähestyä NATOa olematta kuitenkaan NATOn jäsen?

Suomen NATO-suhteessaan käyttämä kondomi alkaa olla hyvin ohut, mutta suojaa silti vielä NATOn perussopimuksen viidenneltä artiklalta, NATO-maiden yhteiseltä puolustukselta. Suomi ei ole sitoutunut auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta NATO-maata eikä NATO-mailla ole velvollisuutta auttaa Suomea, jos Suomeen hyökätään.

Moraalisia kompromisseja Täydellisessä maailmassa ei tarvitsisi miettiä sotilaallista maanpuolustusta. Täydellisessä maailmassa tarjolla olisi liittolaisia, joiden kanssa ei tarvitse tehdä moraalisia kompromisseja.

Liittoutumaton Suomi olisi kuitenkin sotilaallisen kriisin koittaessa nimenomaan yksin. Yksi Krimin valtauksen opetuksista on ollut se, että apua on turha anella kun tilanne on jo päällä, ainakaan NATOlta. Ukraina on NATOn rauhankumppanuusmaa siinä missä Suomikin, ja sekä Ukrainalla että Suomella on NATOn kanssa yhteisiä sotaharjoituksia.

Itselleni NATOn kaksi suurta ongelmaa ovat Yhdysvaltojen vahva rooli NATOssa, ja Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikan presidenttijohtoisuus.  Yhdysvaltojen sisä- jaturvallisuuspolitiikka ohjaavat käytännössä myös NATOn politiikkaa, ja Yhdysvaltojen politiikka riippuu siitä, millainen henkilö Valkoisessa Talossa istuu. 1990-luvun NATO on eri asia kuin 2010-luvun NATO.

Bosnian sodan aikaan kannatin Suomen NATO-jäsenyyttä, sillä NATO oli ainoa taho, jolla oli tahto ja kyky lopettaa Euroopassa käynnissä ollut kansanmurha. EU ei siihen kyennyt, eivät myöskään NATOn eurooppalaiset jäsenmaat ilman Yhdysvaltojen tukea. Sitten Bush-nuorempi nousi Clintonin tilalle Yhdysvaltojen presidentiksi, ja Bushin turvallisuuspolitiikka käänsi minut vastustamaan NATO-jäsenyyttä.

Nyt olen taas kahden vaiheilla. Käytännössä NATO on Yhdysvallat ja sen eurooppalaiset kaverit. Jos Eurooppa olisi NATOssa edes tasavertainen kumppani, mielipide olisi paljon helpompi muodostaa. 200 miljardin euron vuosittaisista puolustusmenoista huolimatta Eurooppa on joutunut pyytämään Yhdysvaltoja apuun aina kun Euroopalla on ollut turvallisuuspoliittinen ongelma.

NATOn eurooppalaiset jäsenet ovat monella tapaa riippuvaisia Yhdysvalloista. Esimerkiksi NATOn satelliittitiedustelu on käytännössä Yhdysvaltojen satelliittien varassa. Myös NATO-maiden täsmäaseet vaativat toimiakseen amerikkalaisia gps-satelliitteja, kunnes Euroopan oman Galileo-järjestelmä valmistuu.

Euroopan NATO-maiden omaa ilmakuljetuskapasiteettia on rakennettu Jugoslavian hajoamissotien kokemusten jälkeen nopeasti, mutta pitkän matkan kuljetuksiin tarvitaan edelleen amerikkalaisia koneita. Suomikin on mukana NATOn Strategic Airlift Capability –ohjelmassa, joka operoi kolmea Unkariin sijoitettua C-17 Globemaster III -kuljetuskonetta. Ihan vaan siltä varalta, että Suomesta tai Suomeen on tarpeen siirtää nopeasti joukkoja kauas.

Jos Länsi-Euroopalla tai EU:lla olisi oma sotilasliitto, vaikka tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa, kannattaisin siihen liittymistä; Amerikkalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis eurooppalaisia.

Sen sijaan Yhdysvaltojen vetämään NATOon kynnys on paljon korkeampi. Se on kuitenkin realiteetti, ettei Euroopan Unioni ainakaan lähivuosina saa turvallisuuspoliittista ulottuvuutta. WEU:kin lakkautettiin vuonna 2011.

Suomella on siis kolme vaihtoehtoa:

Sotilaallinen liittoumattomuus ja etäisyyden ottaminen NATOon.Sotilaallinen liittoutumattomuus jatkaen tiivistä yhteistyötä NATOn kanssa.NATOon liittyminen oikeuksineen ja velvollisuuksineen sekä Venäjän vastareaktioihin varautuminen. Etäisyyden ottaminen NATOon antaisi Venäjälle viestin, että sen aggressiivinen uhkailupolitiikka on onnistunut: Suomi on peloteltu takaisin tutulle paikalleen Venäjän etupiiriin.

Nykytilan jatkaminen eli liittoutumattomuus NATOn kainalossa ei ole ongelmatonta sekään. Riskinä on jääminen Ukrainan tavoin yksin, jos Suomea painostetaan sotilaallisesti tai Suomi joutuu perinteisen tai hybridihyökkäyksen kohteeksi. EU:n pakotteet eivät paljon lämmitä Donetskin juoksuhaudoissa palelevia ukrainalaisia sotilaita.

NATOa myötäilevän liittoutumattomuuden jatkamisen etuna olisi poliittisen liikkumatilan säilyttäminen suhteessa NATOn kansainvälisiin operaatioihin. Voisimme edelleen osallistua niihin samaan tapaan kuin tähänkin asti (IFOR, SFOR, KFOR ja ISAF) ilman samanlaista poliittista painetta kuin jos olisimme NATOn jäseniä.

NATOon liittymisen välittömänä riskinä olisi Venäjän poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen reaktio. Tosin ennen Euroopan ja Venäjän pakotenokittelua Venäjä kävi sujuvasti kauppaa niin Puolan kuin Baltian maidenkin kanssa, vaikka ne ovat NATOn jäseniä.

Pidemmällä aikavälillä NATO-jäsenyyden uhkakuvana on poliittinen sitoutuminen NATOn mahdollisiin sotilastoimiin. Vaikka jokainen NATOn jäsenmaa päättää itse yhteisiin operaatioihin osallistumisesta, sivuun jättäytyminen veisi Suomelta vaikutusvaltaa NATOn yhteisiin päätöksiin. Samalla Suomi joutuisi ottamaan osansa Maailman suurimman sotilasliiton moraalisesta vastuusta, kun päätetään NATOn sotilaallisen voiman käytöstä tai selvitetään NATOn joukkojen tekemiä ihmisoikeusrikoksia.

NATO-jäsenyyden etuna on NATO-sopimuksen viides pykälä. NATOn jäsenillä olisi velvollisuus auttaa Suomea, jos Suomeen hyökättäisiin, tai Suomea painostettaisiin sotilaallisesti.

Henkilökohtainen asia Eli mitä mieltä olen Suomen NATO-jäsenyydestä? Ainakin asiasta pitää kyetä keskustelemaan normaalisti, asiana asioiden joukossa. Neuvostoliiton romahtamisesta on jo yli 20 vuotta! On oireellista, miten herkkiä sanoja NATO, Venäjä ja suomettuminen suomalaisille edelleen ovat.

Vasta informoidun julkisen keskustelun perusteella suomalaiset voivat muodostaa NATO-jäsenyydestä henkilökohtaisen mielipiteensä. Se on jokaisen tehtävä itse, sillä näin tärkeästä Suomen linjan muutoksesta voidaan päättää vain kansanäänestyksellä.

Henkilökohtaisesti en haluaisi vielä sanoa kantaani ääneen, koska se ei ole vielä valmis. Poliitikkona ja eduskuntavaalien lähestyessä minulla ei ole kuitenkaan sitä ylellisyyttä. Eli olen tällä hetkellä, toistaiseksi, nykyisen tiedon perusteella, hieman enemmän jäsenyyden kannalla, kuin sitä vastaan.

Ensi maanantaina kaupunginhallituksessa melko kevyt lista. Muun muassa toimeenpannaan valtuuston Länsimetron jatkopäätöstä ja vastataan ja tilintarkastajan huomioihin. Tässä lista avattuna, esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. Suomenojan satama -case ei ole listalla, vaikka sisäisen tarkastuksen tai ainakin alustavien tulosten piti valmistua viikolla 42. Viimeistään seuraavaan kaupunginhallituksen kokoukseen asia on tuotava. - Valtuustokysymys tietotekniikkapalveluiden ulkoistamisesta sekä salasanojen vaihdosta (Kv-asia) Seppo Huhdan (ps) ja 11 muun valtuutetun kysymys, jonka syynä on kesäinen uutisointi siitä, että salasanojen vaihdosta koituu Espoossa vuositasolla 200 000 euron kustannukset. Työasemien kokonaiskustannukset ovat reilu 10 me/vuosi. Vastauksessa todetaan,...

Metropoliselvityksen tausta-analyysi on hyvin samanlainen, johon olemme vihreässä ryhmässä päätyneet.Olemme halunneet katsoa seudun kokonaisetua ja nähneet, että pitkällä aikavälillä se on myös yksittäisten kuntien ja erityisesti kuntalaisten etu.Kuntien välisen kilpailun sijaan olemme painottaneet kuntien välistä tiivistä yhteistyötä ja tasa-arvoa, näin syntyvää päällekkäisyyksien purkua, säästöjä ja osaamisen jakamista. Haluamme tavoitella tästä syntyvää menestyksen mahdollisuutta koko seudulle.Olemme [...]

Espoon johtaminen on ollut viime aikoina valokeilassa, kun on setvitty muun muassa venesatamasotkuja ja avustusten hakematta jättämisiä.Kuntajohtaminen on monella tapaa murroksessa. Kunnista on tullut monialaisia kuntakonserneja, joiden johtaminen edellyttää entistä laajempaa ammatillista osaamista ja johtamistaitoja. Koska kunnissa tehdään merkittäviä asukkaiden hyvinvointiin vaikuttavia päätöksiä, on tärkeää saada niihin päteviä johtajia.Espoossa kaupungin ylintäkään virkamiesjohtoa ei valita avoimen [...]

Haluan kodin, jota voin hallita yhdeltä ruudulta; Kodin, jonka huoneiden lämpötilaa voin säätää yksitellen kellonaikojen mukaan; Kodin, jonka energian- ja vedenkulutusta voin seurata laitekohtaisesti; Kodin, joka varoittaa rakenteisiin ilmestyvästä kosteudesta; Kodin, joka sammuttaa päälle unohtuneen hellan; Kodin, joka tuottaa, myy ja ostaa sähköä älykkäästä sähköverkosta; Kodin, joka sytyttää kukkavalot pilvisenä päivänä;  …

Itse asiassa haluan asua automaatiojärjestelmässä, robotissa.

Robotit ja teollinen internet vievät ajatukset teollisuuden kokoonpanolinjoille, mutta suurimmat muutokset näkyvät ihmisten arjessa. Teollisessa esineiden internetissä yhä useampi termostaatti, maalämpöpumppu, aurinkokenno, sadevesikaivo ja sähkökiuas kytketään verkkoon, jossa ne kommunikoivat keskenään ja kokonaisuutta hallitsevan ohjausjärjestelmän sekä älykkään sähköverkon kanssa.

Julkisuudessa puhutaan robottiautoista, mutta samalla pitäisi keskustella myös robottikodeista tai perinteisemmin älytaloista. Miten voisimme edistää älytalojen rakentamista? Älytaloja on yritetty kehittää jo 20 vuoden ajan! Mitkä sääntelyn ja markkinoiden esteet pitää purkaa?

Suomen rakennusalaa on moitittu vanhanaikaiseksi. Nyt rakennusliikkeillä olisi tilaisuus parantaa mainettaan. Sähköjohtojen lisäksi asuntojen seiniin pitäisi asentaa vakiovarusteena myös verkkojohdot. Kosteisiin tiloihin ja kosteusvaurioille alttiisiin rakenteisiin tulisi sijoittaa etäluettavat kosteusanturit. Lämmitysjärjestelmän termostaateilla ja lämmityslaitteilla tulisi olla omat ip-osoitteet. Aurinkokennojen ja pientuulivoimaloiden asentamisen tulisi olla teknisesti ja hallinnollisesti helppoa.

Kaapelit ja anturit eivät yksin tee asunnosta älykotia. Todelliset hyödyt ja säästöt saadaan vasta niitä hyödyntävistä älykkäistä järjestelmistä.  Näiden järjestelmien kehittämisessä ja tuotteistamisessa Suomen rakennusalalla olisi ainutlaatuinen mahdollisuus.