Vaalikausi on lopuillaan ja hallituksen merkittävien rakenneuudistusten läpiviennillä alkaa olla kiire. Tavoitteena oli vahvojen peruskuntien varaan rakentuva palvelujärjestelmä. Nyt näyttää siltä, että saamme suuriin kuntayhtymiin perustuvan sote-uudistuksen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta uhkaa tulla byrokratiaviidakko, joka ei säästä kustannuksia ja josta on läpinäkyvyys ja selkeys kaukana. Ne kunnat, jotka ovat tuottaneet palveluita kustannustehokkaasti, näyttävät […]

Lumi ja jää suojaavat Pohjolan kaamosta uteliailta tarkkailijoilta, mutta onnekas sattuma Pohjoisnavan yli Havaijille yrittäneen koneen moottoriin tulleen vian muodossa pakotti urhean tutkimusmatkailijamme tekemään pakkolaskun hänelle jo viime kesästä niin tuttuihin maisemiin. Kukaan selväjärkinen moisiin olosuhteisiin tuskin tieten tahtoen hankkiutuisi. ”Saatuani Zeppelin Staaken RVI:ni pysähtymään keskelle lumihankea, en voinut kuin onnitella itseäni. Lumen määrästä päätellen olin osunut tismalleen keskelle Pohjoisnapaa. En ollut siis eksynyt reitiltä ja mikä parasta, tiesin tuntevain joitakin paikallisia alkuasukkaita entuudestaan.

Suunnaton onnenpotku Monta tuntia yli viisisenttisissä kinoksissa taivallettuani onnistuin löytämään paikallisten ystävieni asuinpaikan. Voitte arvata hämmästykseni, kun kuulin heidän valmistautuvan parasta aikaa juhlimaan talvipäivän seisausta. Näin minulle tarjoutui pelastusretkikuntaa odotellessa mahdollisuus seurata heidän ennennäkemättömiä talviriittejään ja raportoida niistä sivistyneelle Euroopalle.

Virittäytyminen oikeaan juhlatunnelmaan oli käynnissä parasta aikaa. Ihmiset viettivät viikosta toiseen kaikki viikonloppuillat niin kutsutuissa työpaikan pikkujuhlissa keräten itselleen erilaisia hauskoja kokemuksia ja muistoja, joista kertoilla sitten itse juhlailtana perhepiirissä rattoisia tarinoita.

Moraali korkealla Olin aina pitänyt paikallista yhteisöä hyvin vapaamuotoisena, ja niinpä yllätyin kovin kuullessani sikäläisen salaisen poliisin valvovan ihmisten tekemisiä yötä päivää. Aikuisväestö tuntui pitävän moista kansalaisoikeuksien rajoittamista täysin normaalina, mutta lapsia muistutettiin jatkuvasti olemaan kilttejä ikkunoiden takana kurkistelevien salaisten agenttien varalta.

Tämä ’Korvaunturin armeijan’ nimellä tunnettu valiojoukko-osasto on todella hyvin koulutettua väkeä. Vaikka heidän virka-asunsa on kuuleman mukaan kirkkaan punainen, ja heillä on hatussaan kilisevä helistin, en koskaan onnistunut näkemään heistä yhtäkään. Ei siis ihme, että lapset käyttäytyivät esimerkillisesti, uhkasihan heitä kammottava ’risujen saaminen’, minkä ymmärsin tarkoittavan julkista koivuvitsalla ruoskimista.

Mitä lähemmäs itse talvipäivän seisaus tuli, sitä tiukemmaksi tiedustelukoneiston valvonta kävi. Kenenkään ei haluttu pilaavan lähestyvin valtionuskonnon (nk. joulupukkismi) pyhimpiä juhlamenoja millään epäpuhtailla teoilla tai puheilla.

Talvipäivän seisauksen aatto

Aattoaamuna minut herätettiin keskellä yötä. Aurinko ei ollut vielä edes noussut, mutta vaikka kuinka yritin kääntää kylkeä, minut raahattiin puoliväkisin ylös ja ulos hyytävään viiden asteen pakkaseen. Isäntäni halusi ehdottomasti perehdyttää minut johonkin salaperäiseen metsän henkien lepyttämiseksi suoritettavaan salaiseen riittiin.

Saapuessamme metsän reunaan hän vaikutti ilmeisen hermostuneelta ja vilkuili koko ajan ympärilleen. Poistuessamme tallatulta polulta hän jopa peitti lumihankeen syntyneet jäljet, ettei kukaan pystyisi seuraamaan meitä.

Päästyämme itse metsän siimekseen, me kiersimme tervehtimässä kaikkia isäntäväkeäni suojelevia metsänhenkiä. Kutakin henkeä symboloi noin kaksimetrinen kuusi, joka kierrettiin sekä vasta- että myötäpäivään, minkä jälkeen sen oksilta ravisteltiin lumi pois, mieluiten omaan niskaan, jotta kuusen oksat eli hengen selkä ei olisi painunut lumen painosta kumaraan.

Lopulta tervehdityistä kuusista valittiin kaikkein rumin ja huonokuntoisin. Sen henki oli selvästi vihastunut, ja siksi sitä piti lepytellä. Kuusi katkaistiin ja kannettiin jälleen yhtä suurta kunnioitusta ja varovaisuutta osoittaen kotiin.

Henki leppyy Kuusi tuodaan todella sisälle keskelle asumuksen olohuonetta. Kuusen hengen lepyttelemiseksi sen oksille ripustetaan erilaisia kiiltäviä esineitä ja mikä uskomattominta, palavia kynttilöitä.

Kynttilät ovat tapa testata, josko kuusen henki on todella leppynyt. Jos näin ei ole asian laita, kuusi päättää syttyä kynttilöiden liekeistä tuleen ja polttaa koko talon. Ennen vanhaan asumusten lattioille levitettiin vielä kuivia olkia henkien työn helpottamiseksi, mutta nyttemmin on huomattu pelkän kuusen riittävän mainiosti talon sytykkeeksi.

Jos kuusi kuitenkin kaiken todennäköisyyden ja luonnonlakien vastaisesti päättää olla palamatta, perheen korvasienionni on taattu taas vuodeksi eteenpäin. Hengen suosion voimallisuus käy ilmi myös monella muulla tapaa.

Fugu on pientä Japanilaisten tapa syödä myrkyllistä kalaa on vielä pientä verrattuna Pohjolan poikien talvipäivän seisausateriaan. Kaikkien terveysoppien vastaisesti he ahtavat keskellä yötä itseensä niin suunnattoman määrän rasvaa, läskiä ja monihimokkaita ihrahappoja, että kaikkien ravinto-opillisten tutkimusten mukaan heidän kaikkien pitäisi saada siltä istumalta sydänkohtaus, verenpainetauti, veritulppa ja puolitoista kiloa ylipainoa.

Se, että suurin osa heistä selviää moisesta käsittelystä jotenkuten hengissä, on vahva todistus henkien todellisesta voimasta. Mitkään muut kuin yliluonnolliset voimat eivät voi pitää heitä elossa.

Koska ihmisen ruoansulatuselimistö on yksinkertaisesti kykenemätön sulattamaan moisia rasvamääriä, ihmiset huuhtelevat ruoan alas suurella määrällä erilaisia liuottimia. Etenkin etanoli ja metanoli ovat suosittuja.

Pakastettua paahtopakaraa Henkien voimaa testataan myös toisella tavalla. Väki sulloutuu jälleen kesäpäivän seisauksen tapaan pieneen tulisen kuumaan koppiin ja istuu siellä parhaimmillaan toista tuntia. Teon yliluonnollisuutta kuvastaa hyvin se, että kopin katon rajaan naulatulle laverille laitettu paisti kypsyisi parissa tunnissa täysin syötävään kuntoon.

Se, että kaikki perheen eri sukupuolta olevat jäsenet voivat olla moisessa pienessä kopissa alastomina yhtä aikaa, ei hämmästytä minua enää lainkaan. Satuin nimittäin vahingossa näkemään heidän tulevan ulos, ja minun on pakko myöntää, että heidän hikisen niljakkaina punottaneet vartalonsa herättivät lähinnä pahoinvointia.

Kaikki eivät tyydy edes itsensä grillaamiseen uunilämpötilassa. Järkytykseni oli melkoinen, kun näin perheen miesväen ryntäävän suoraan yli sadan asteen kuumuudesta ulos pakkaseen ja lumihankeen. Jos tämä ei todista henkivoimien olevan mukana pelissä niin ei sitten mikään.

Hyväntekeväisyyttä Talvipäivän seisauksen aattoiltana muistetaan myös yhteiskunnan laitapuolen kulkijoita. Niinpä perinteeksi on muodostunut, että siltojen alusten asukit kiertävät illalla ovelta ovelle pyytämässä perheen isännältä ryyppiä. Yleensä isäntä ryypin antaakin, kunhan pyytäjä käy ensin näyttäytymässä perheen lapsille muistutuksena siitä, miten heille käy, elleivät he suostu syömään kaurapuuroaan. Yleensä perheen nuorimmaiset ovat kauhusta kankeita vielä pitkään pelottavan vieraan lähdön jälkeen.

Loppuillasta useammassa kodissa vierailleet kulkijat alkavatkin olla jo siinä kunnossa, että heidän punaiset nuttunsa ovat todella tarpeeseen. Ilman näkyvää vaatetusta he jäisivät nimittäin hangessa lojuessaan helposti porovaljakoiden jalkoihin.

Juhlavaa lahjontaa

Aattoiltaan ajoittuu myös merkillinen itsekuria kehittävä rituaali. Perheen jäsenet ovat nimittäin edeltävinä viikkoina hankkineet toisilleen lahjoja, jotka annetaan kuitenkin täysin eri hengessä kuin esimerkiksi tavalliset syntymäpäivälahjat.

Ensinnäkin oikeaoppisesta lahjasta on maksettava vähintään kaksinkertainen hinta vastaavasta esineestä pari päivää myöhemmin maksettavaan hintaan verrattuna. Näin korostetaan lahjan saajaa kohtaan tunnettua arvostusta. Paikalliset kauppiaat kunnioittavat perinteitä laskemalla tuotteidensa hinnat normaalille tasolle vasta talvipäivän seisauksen jälkeen.

Jotta lahjan symboliarvo ei peittyisi sen käyttöarvon alle, sillä ei saa myöskään olla mitään käyttöä. Koriste-esineet ovat hyvin suosittuja, kunhan ne eivät missään tapauksessa sovi yhteen lahjan saajan muun sisustuksen kanssa. Viime aikoina myös lahjan saajan jo entuudestaan omistamat tavarat ovat tulleet suosioon; kun lahjan saaja vuosienkin päästä näkee kaapissaan esimerkiksi kaksi munankeitintä, hän muistaa aina sitä ihmistä, jolta sai toisen lahjaksi.

Uhritulet palavat Talvipäivän seisauksen yö on pitkä ja pimeä, mutta jo aamuyöstä, monta tuntia ennen auringon nousua ihmiset rientävät kunnioittamaan menneitä sukupolvia. Sivistyneen eurooppalaisen on helppo kuvitella vainajien henkien palvonnan jo aikaa sitten kadonneen maanosastamme, mutta näin ei asian laita todellakaan ole.

Pohjan perillä kansa valaisee edelleen vuosisataiseen tapaansa edesmenneiden rakkaidensa tuonpuoleista taivalta sadoin uhritulin, jotka sytytetään haudoille seisauspäivän aamuna. Jotkut tuovat myös kukkauhreja ja viettävät hiljaisen hetken menneitä muistellen.

Kaunis ja liikuttava seremonia, jonka hengessä lopetan tämän raporttini.”

Joulu on ovella. On aika hellittää hetkeksi, antaa aikaa läheisille. On aika juhlan ja levon. Joulun alla olen ollut iloinen siitä, että yhä useampi haluaa tehdä hyvää ja jakaa omastaan. Tarvitsemme lisää välittämistä, toinen toistemme arvostamista, halua ymmärtää erilaisuutta. Joulun hengen soisi toteutuvan vuoden jokaisena päivänä. Ystävällisyyden, auttavaisuuden, antamisen ja saamisen ilon. Tarvitsemme rohkeutta ja viisautta myös poliittisiin päätöksiin. Miten katkaisemme eriarvoistumiskehityksen ja saamme rakennettua Suomen, jossa ihmisille riittää töitä, heikoimmista pidetään huolta ja luontoa suojellaan. Tähän työhön tarvitaan meitä kaikkia. Lämmin kiitos teille, jotka olette olleet tavalla...

 8. joulukuuta Tekniikka & Talous kertoi Andrew Keenin tammikuussa ilmestyvästä kirjasta, The Internet is Not the Answer, jossa Keen kutsuu internetin rakentamista yhdeksi ihmiskunnan suurimmista virheistä. Keen on tunnettu internet-kriitikko, jonka mielestä internet halventaa kulttuuria antaessaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet ilmaista itseään ja mielipiteitään. Nyt hän julistaa internetin romuttavan kulttuurin lisäksi kaiken muunkin. 1. Vallan ja varallisuuden piti hajautua internetin ansiosta. Sen sijaan syntyi Amazon ja Google sekä niiden omistajien valtaisa omaisuus.

Tästä olen hyvin pitkälle samaa mieltä Keenin kanssa, mutta miksi näin kävi? Internetin  tosiaan piti antaa kaikille samat edellytykset kilpailla, ja niin se antoikin, ja nimenomaan tästä syystä internet on sähköisten palveluiden monopolikone. Kun kaikki kilpailevat palvelut ovat yhdenvertaisesti vain parin klikkauksen päässä, kaikki käyttävät samoja, parhaaksi koettua ja suosituimpia vaihtoehtoja.

Markkinoille tuntuu mahtuvan kerrallaan vain yksi Google, facebook, Amazon, YouTube, PayPal jne. Toki maailmalla on edelleen myös paikallisia kieli- ja kulttuurisidonnaisia palveluita, esimerkiksi kiinalaisilla Baidu ja Taobao ja venäläisillä Yandex ja VK.

Vaihtoehtona on tehdä vielä parempi palvelu ja nousta itse monopoliksi monopolin paikalle, Googleksi Alta Vistan paikalle, facebookiksi MySpacen tilalle.

Toisaalta monissa sähköisissä palveluissa kuten pelimarkkinoilla kilpailu on raivokasta, ja nimenomaan internetin ansiosta.

Joka tapauksessa avoimuudesta luopuminen ja keinotekoisten kilpailun esteiden rakentaminen ei ole ratkaisu. Videoneuvottelujärjestelmät ovat hyvä esimerkki siitä, miten avoimuuden puute jarruttaa kehitystä. Kalliit videoneuvottelustudiot seisovat tyhjillään, koska eri toimittajien järjestelmät eivät ole yhteensopivia. Tämän seurauksena koko ala on näivettynyt. Mitä tekee ”puhelimella”, jolla voi soittaa vain saman valmistajan puhelimiin?

2. Työpaikkojen määrän piti lisääntyä. Sen sijaan on syntynyt miljardien dollareiden arvoisia startupeja, kuten WeChat, joissa on vain muutamia kymmeniä työntekijöitä.

Tässä ei ole kyse niinkään internetistä vaan laajemmasta työn ja talouden digitaalisesta murroksesta, joka kiihdyttää innovointia ja moninkertaistaa työn tuottavuuden.

Internetin ja muun tietotekniikan ansiosta muutama kymmenen työntekijää pystyy tuottamaan palvelua sadoille miljoonille kuluttajille. Tämä mahdollistaa myös freemiumin kaltaiset uudet liiketoimintamallit, joissa peruspalvelu kannattaa tarjota kuluttajille jopa ilmeiseksi. Riittää, että murto-osa kuluttajista ostaa maksullisia lisäpalveluita Clash of Clansin tapaan, tai sitten maksavina asiakkaina ovat esimerkiksi mainostajat facebookin tapaan.

Keen myös unohtaa, kuinka paljon maailmassa on startuppeja, jotka eivät ole miljardien arvoisia. Kyse on internetin mahdollistamasta innovaatiotulvasta, josta markkinat seulovat esiin parhaat. Internet toimii innovaatioympäristönä ”miljoonan apinan” tavoin. Yhtä todellista läpimurtoinnovaatiota kohti tarvitaan 10 kelpo oivallusta ja tuhansia epäonnistumisia. Internet-talous on kiihdyttänyt tätä luovaa prosessia dramaattisesti.

Erityisen nopeaa on ollut avattujen innovaatioiden kuten robottilennokkien kehitys. Eikä ilmiö ole suinkaan uusi. Esimerkiksi valokuvaustekniikan räjähdysmäinen kehitys käynnistyi, kun Ranskan valtio vuonna 1839 osti Louis Daguerrelta daguerrotypen patentin ja lahjoitti sen ilmaiseksi ihmiskunnalle.  Ja myös silloin uuteen ilmaisun muotoon suhtauduttiin varauksella. Eihän valokuva, pelkkä kopio todellisuudesta, voinut olla kulttuuria.

Toisaalta moni taloustutkija jakaa Keenin huolen. Tekniikan kehittyessä pörssilistauksia johtavien teknologiayritysten henkilömäärä on käynyt yhä pienemmäksi. Esimerkiksi kun facebook vuonna 2012 osti Instagramin noin miljardilla dollarilla, Instagramilla oli vain 13 työntekijää. Yhden työntekijän arvo oli siis noin 77 miljoonaa dollaria. Riittääkö sijoittajilla enää kiinnostusta investoida perinteisempiin yrityksiin, joilla on muutakin pääomaa kuin 300 miljoonaa käyttäjää (100 miljoonaa vuonna 2012).

Sinänsä hieman naurattaa, että Keen tuomitsee internetin nyt, kun digitalisaation vaikutukset alkavat vasta tuntua. Esimerkiksi esineiden internet tulee muuttamaan taloutta ja yhteiskuntaa paljon dramaattisemmin kuin ihmisten internet, roboteista ja tekoälyistä puhumattakaan.

Ratkaisevaa on, onko digitalisaatio samanlainen luova tuho kuin höyry- ja sähkövoima olivat, jolloin markkinat ja yhteiskunnat sopeutuvat noin sukupolvessa uuteen tilanteeseen, minkä jälkeen uusi teknologia sekä kasvattaa taloutta että luo hyvinvointia. Vai onko kyse jostain muusta, uudenlaisesta murroksesta, jollaista ihmiskunta ei ole aiemmin kokenut.

3. Läpinäkyvän ja terveen yhteiskunnan sijaan saimme internetin, jota NSA:n kaltaiset tahot salakuuntelevat, vakoilevat ja rikkovat ihmisten yksityisyyttä.

Totta, mutta vastaavasti internet on antanut kansalaisille mahdollisuuden valvoa NSA:n kaltaisia toimijoita, joista emme olleet ennen internetiä juuri kuulleetkaan. Virallisestihan koko NSA:ta ei ollut vuosikymmeniin edes olemassa! Internet on mahdollistanut massaurkinnan lisäksi myös Snowdenin, Assangen ja Manningin.

Ratkaisevaa urkinnan mittakaavan nopeassa kasvussa ei ollut niinkään internet vaan big data. NSA:lla ja sen kollegoilla on vasta nyt käytössään riittävästi muistitilaa koko maailman tietoliikenteen keräämiseen ja riittävästi laskentatehoa ja algoritmit kerättyjen tietojen analysointiin. Ja ne teknologiat NSA:lla olisi myös ilman internetiä, sillä jotenkin ihmiset kommunikoisivat myös ilman internetiä, ja NSA kumppaneineen seuraisi myös niitä tietoliikenneverkkoja.

Ei urkinta ole mikään nykyajan keksintö. Jo antiikin roomalaiset kysyivät, kuka valvoo valvojia.

4. Demokratia ei levinnyt internetin myötä, vaan syntyi vain Piilaakson eliitti ja varallisuuserot kasvoivat.

Ja samaan hengenvetoon Keen puolustaa omaa eliittiään, joka aiemmin päätti mitkä taiteilijat, mitkä mielipiteet pääsivät julkisuuteen. Ja mitkä eivät.

Tässä teesissään Keen sotkee melonit mansikoihin ihan tahallaan. On totta, että uudet teknologiat luovat uutta vaurautta, siirtävät taloudellista ja sen mukana myös yhteiskunnallista valtaa uusille aloille. Ja talouden murroksessa myös varallisuuserot usein kasvavat. Teknologian historiaan tutustumalla voi kuitenkin nähdä, että on poliittinen valinta, miten uuden teknologian luoma varallisuus jaetaan.

5. Kulttuurisen renessanssin sijaan syntyi piraattitalous ja blogosfäärin ”ilmainen” sisältö, joka tuhosi maksullisen kulttuurin.

Tässä ydinteesissään Keen menee mielestäni pahiten metsään. Internetin ansiosta ihmiset tuottavat ja kuluttavat sisältöjä enemmän kuin koskaan aiemmin! Me elämme uutta renessanssia, mutta se ei noudata Keenin elitististä ideaalia.

Nyt, toisin kuin koskaan aiemmin, yleisö on kenen tahansa tavoitettavissa, ja median portinvartijoiden asemesta sisältöjen kuluttajat päättävät, mikä on mielenkiintoista ja arvokasta.

Lisäksi, minun mielestäni kulttuuri ei saa olla maksukykyisten etuoikeus, vaan yhteiskunnassa on oltava kirjastojen ja lainauskorvausten kaltaisia rakenteita, joilla turvataan kulttuurin saatavuus myös heille, joilla ei siihen olisi muuten varaan.

Toki, suurin osa nettiin suolletuista sisällöistä on roskaa, mutta vapaa luovuus tuottaa silti enemmän myös arvokasta ja kestävää kulttuuria kuin ylhäältä ohjailtu ja kontrolloitu sisällöntuotanto.

On totta, että sisältötalouden uusiin liiketoimintamalleihin sopeutuminen on haastavaa sekä sisältöjen tuottajille että kuluttajille.

Kuluttajat tarvitsevat aivan uudenlaista medialukutaitoa kyetäkseen hahmottamaan maailmaa, kun YLEn puoli yhdeksän TV-uutiset ja Helsingin sanomien kulttuurisivut eivät enää olekaan ainoa todellisuus.

Vastaavasti sisältöjen tuottajien on uskallettava kyseenalaistaa tutut ja turvalliset toimintatapansa. Kyse ei ole vain uusista Spotifyn kaltaisista jakelupalveluista vaan kokonaan uusista liiketoimintamalleista. Esimerkiksi musiikin tuotannon verkostopalvelu FindMySong on muuttanut musiikkiteollisuutta paljon radikaalimmin kuin Spotify tai piratismi.

6. Anonyymit verkot, kuten Reddit ja 4Chan, ovat johtaneet väkijoukkojen mielivaltaan.

Liberaalissa demokratiassa jokaisen on voitava hankkia tietoa ja ilmaista mielipiteensä vapaasti ilman pelkoa. Monessa maassa tämä edellyttää mahdollisuutta salata oma henkilöllisyytensä. Tästä syystä esimerkiksi Suomessa mielenosoitukseen voi laillisesti osallistua naamioituna, vaikka naamioitumista on usein esitetty kiellettäväksi.

Anonymiteettiä voidaan toki käyttää väärin, sekä verkossa että mielenosoituksessa, mutta se on mielestäni käypä hinta avoimesta yhteiskunnasta, jossa esimerkiksi kirkon työntekijät muutama vuosi sitten voivat osoittaa mieltään työnantajansa seksuaalivähemmistöjä syrjinyttä henkilöstöpolitiikkaa vastaan, naamioituneina, ilman pelkoa työpaikkasyrjinnästä tai –kiusaamisesta.

Keen myös ilmeisen tahallaan unohtaa sosiaalisen median merkityksen Filippiinien vallankumouksessa, Arabikeväässä, Iranin presidentinvaalien jälkeisissä mielenosoituksissa ja viimeksi Maidanin aukiolla Kiovassa.

7. Suvaitsevaisuus ei ole lisääntynyt toivotusti, vaan Twitter ja Facebook pursuavat rasismia, seksismiä ja kiusaamista.

Totta, mutta vastaavasti sosiaalinen media pursuu myös suvaitsevaisuutta, monikulttuurisuutta ja tasa-arvoa. Internet on vain tuonut nämä meidän yhteiskuntamme rumat ilmiöt ja vastenmieliset aatteet näkyviin. Me emme enää voi sulkea silmiämme ja kuvitella, että eihän meillä Suomessa tai Yhdysvalloissa ole enää tällä tavalla ajattelevia ihmisiä, eihän.

8. Kulttuurin renessanssin sijaan internet Instagramin kaltaisine palveluineen on luonut itseihailun, narsismin ja selfie-kuvaamisen.

Onhan se tietysti ärsyttävää, kun tavallinen kansa on alkanut käyttäytyä samalla tavalla kuin perinteisen median julkkikset.

9. Niin kutsuttu ”jakamistalous” ei ole oikeasti hyvällä asialla vaan itsekkäiden ihmisten talousjärjestelmä. Tällainen on esimerkiksi taksipalvelu Uberin toimitusjohtaja Travis Kalanick.

Kapitalistinen talous perustuu ihmisten itsekkyyteen. Eivät perinteisetkään taksi- tai hotelliyritykset ole mitään voittoa tavoittelemattomia hyväntekeväisyysjärjestöjä tai valtionlaitoksia, vaan puolustavat omaa bisnestään Uberin, Lyftin ja AirBnB:n kilpailevaa liiketoimintamallia vastaan.

Rehellisyyden nimissä Keen olisi voinut mainita myös Linuxin, Wikipedian ja WWW:n sekä Linus Torvaldsin ja Tim Berners-Leen.

Uberissa ja Lyftissä on omat ongelmansa, mutta Keen ilmeisen tietoisesti sotkee Uberin liiketoimintamallin ja yhtiön toimitusjohtajan persoonan, joka on kieltämättä lievästi sanottuna haastava.

10. Meistä kaikista on tullut datateollisuuden orjia. Teemme ilmaiseksi töitä sellaisille mediafirmoille, kuten Tumblr ja Pinterest.

Olenko orja, jos teen jotain vapaaehtoisesti? On aivan totta, että meidän sosiaalisessa mediassa julkaisemamme sisällöt, kuvat, tekstit, videot, ovat uusmediayritysten varsinaisen liiketoiminnan raaka-ainetta. Sisältö on se hinta, jonka me maksamme saamastamme palvelusta.

Eivät Tumblr tai Pinterest ole hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka ylläpitävät palvelimiaan meidän iloksemme … yhtään sen enempää kuin kustantamo ei paina kirjoja meidän luettavaksemme pelkästä kulttuurin tekemisen ilosta.

# # # Keenin näkökulmasta hänen ajatustensa arviointi näin blogissa on tietysti lähes loukkaus, sillä hänen maailmassaan tekstillä on merkitystä vasta kun sen julkaisusta ovat päättäneet ja tekstiä ovat työstäneet lehden toimituksen ammattilaiset, ja sen kirjoittamisesta on maksettu, ja lukijat maksavat sen lukemisesta.

Siinä Keen on oikeassa, ettei internet ole suinkaan väistämätön itsestäänselvyys. Esimerkiksi Neuvostoliiton yliopistoilla oli oma tietoverkkonsa, jota sitäkin kutsuttiin internetiksi. Neuvostotutkijat eivät kuitenkaan halunneet käyttää sitä, koska neuvostoverkon protokolliin oli ohjelmoitu valvonta ja kontrolli. Sen sijaan he rakensivat Suomen kautta yhteyden lännen internetiin.

Ehkä Keenin mielestä olisi ollut parempi, että neuvostoverkko olisi levinnyt myös länteen.

Joka tapauksessa Keenin kirja täytyy lukea, jahka se tulee myyntiin. Ilman internetiä en olisi koskaan edes kuullut siitä.

Tässä raporttia vuoden viimeisestä tila- ja asuntojaoston kokouksesta. Kaikki asiat päätettiin esityksen mukaan. Esityslista avattuna löytyy täältä. Keskustelua käytiin lähinnä kahdesta kokouksessa kuullusta selostuksesta: – Erityisryhmien asuminen ja palvelut Asuntopäällikkö Anne Savolainen esitteli tilannetta Espoossa. Erityisryhmille on tällä hetkellä yhteensä noin 4300 asuntoa/ asuntopaikkaa, jotka jakautuvat seuraavasti: ikääntyneille 2082 vammaisille reilu 823 mielenterveyskuntoutujille 303 asunnottomille 603 tukea tarvitseville nuorille 247 maahanmuuttajille 151 Lisäksi opiskelijoille on 5700 asuntoa/asuntopaikkaa ja nuorille 500 asuntoa/asuntopaikkaa. Espoo on mukana PAAVO II sopimuksessa (2012-2015) pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi. Sen myötä syntyy mm. 125 uutta asuntoa pitkäaikaisasunnottomille....

Länsiväylä 13.12.2014

Vaalikausi on lopuillaan ja hallituksen merkittävien rakenneuudistusten läpiviennillä alkaa olla kiire. Tavoitteena oli vahvojen peruskuntien varaan rakentuva palvelujärjestelmä. Nyt näyttää siltä, että saamme suuriin kuntayhtymiin perustuvan sote-uudistuksen.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta uhkaa tulla byrokratiaviidakko, joka ei säästä kustannuksia ja josta on läpinäkyvyys ja selkeys kaukana. Ne kunnat, jotka ovat tuottaneet palveluita kustannustehokkaasti, näyttävät joutuvan maksumiehiksi. Esimerkiksi Espoolle uudistus tietäisi 33 me vuosittaista lisälaskua, puolikkaan veroprosentin verran.

Sote-uudistuksessa ei saa vesittää sitä hyvää kehittämistyötä, jota kunnissa on tehty. Toistaiseksi ei myöskään ole kyetty näyttämään, että säästöjä syntyisi varmuudella muuten kuin palveluita leikkaamalla. Alkuperäinen tavoite eli sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio ei näytä toteutuvan alkuunkaan suunnitellulla tavalla. Ja demokraattinen päätöksenteko karkaa kauas.

Nyt pitäisi palauttaa mieleen uudistuksen alkuperäiset tavoitteet, jotka ovat jääneet hallintorakennekeskustelun jalkoihin. Uudistuksen tarkoitus oli integroida sosiaali- ja terveyspalvelut, madaltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä kuilua ja kehittää erityisesti perusterveydenhuoltoa. Tarkoitus oli myös hillitä kustannuskehitystä.

Kun katsoo Espoolle kaavailtua lisälaskua, näyttää tapahtuvan aivan jotain muuta. Uudistuksen myötä kuntien mahdollisuus kehittää omia palveluita ja valvoa niiden kustannuskehitystä heikkenee entisestään ja samaan aikaan kulut nousevat huomattavasti.

Sote-uudistusta tarvitaan. Hyvinvointivastuun tasaaminen on järkevää ja kaikille suomalaisille on tarjottava tasa-arvoisesti mahdollisuus kattaviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Uudistus on kuitenkin toteutettava kustannustehokkuuteen kannustaen ja siten, että hyvin toimivia käytäntöjä ei romuteta.

Tiina Elo
kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (vihr.)

Inka Hopsu
valtuustoryhmän puheenjohtaja (vihr.)

Pinja Nieminen
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (vihr.)

Espoo

Jos on kaupunginhallituksen lista maanantaina pitkä, niin tila- ja asuntojaoston lista on vastaavasti lyhyt. Jaostossa miehityksemme muuttuu seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi siten, että Saara Hyrkkö siirtyy konsernijaostoon ja Jyrki Myllärniemi tulee seurakseni tila- ja asuntojaostoon. Suurkiitos Saaralle hyvästä työstä. Yhteistyömme on kokouksissa toiminut mainiosti, kun olen puheenjohtajan voinut luottaa Saaran tukeen ja apuun päätösten sorvaamisessa. Epäilemättä yhteistyö jatkuu sujuvana myös uudella tiimillä. Kulunut kaksivuotiskausi on mennyt paljolti sisäilmaongelmaisten koulujen ja päiväkotien ongelmia ratkoessa. Seuraavalla kaksivuotiskaudella ehdimme toivottavasti paneutua myös strategisiin tilakysymyksiin, jotka nousevat valtuustossa esiin miltei joka kokouksessa. Tässä lista-asiat...

Valtuustokysymyksen vastauksessa todetaan, että kaikki vanhuspalvelut nähdään Espoossa kotona asumista tukevana toimintana. Tämä on hyvä ja toimiva periaate. Tänään ja budjettineuvotteluissakin kuitenkin vihreät ja usea muukin ryhmä nostivat esiin huolen kotihoidon resurssien riittävyydestä vanhusväestön määrän kasvaessa ja laitoshoidon vähentyessä.   Olen itsekin seurannut kotihoidon kehittymistä läheltä jo pidemmän aikaa sisareni työn ja oman mummini hoidon […]

Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Paula Viljakainen kertoi tarkastuslautakunnan kiinnittäneen huomiota lastensuojelun tarpeeseen Espoossa ja lastensuojelun kuluihin. Istun toista valtuustokautta sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja täytyy kyllä sanoa, että tämä on erittäin aiheellinen huomio. Espoossa on viime vuosina panostettu ennaltaehkäisevien palveluiden kuten perhetyön lisäämiseen ja kehittämiseen. Toivon, että säästöpaineiden keskellä ei missään vaiheessa unohdeta tätä ennaltaehkäisevän työn tärkeyttä.

Joskus kuulee sellaista keskustelua, että huonossa taloustilanteessa on keskityttävä lähinnä lakisääteisiin palveluihin eli toteuttamaan lähinnä ne velvoitteet, mitä lainsäädännöstä tulee. Olisi kuitenkin syytä muistaa, että lakisääteiset palvelut ovat usein juuri niitä raskaita ja kalliita palveluita, joiden tarvetta olisi syytä pyrkiä ehkäisemään.

Taloudellisesti vaikeina aikoina on riski, että myös lastensuojelun tarve kasvaa ja se on hyvinkin todennäköistä. Sen takia niiden ennaltaehkäisevien palvelujen tarve on juuri nyt niin suuri. Ja kyse on perhetyön ja kotiavun kaltaisten palveluiden ohella myös esimerkiksi työllisyys- ja mielenterveys- ja päihdepalveluiden sekä maahanmuuttajapalveluiden toimivuudesta.

Kuten Mari Nevalainen aiemmin tänään muistutti, niin yhden lapsen vuoden kestävän laitossijoituksen hinnalla saa esimerkiksi 3000 tuntia kotipalvelua, sillä saa myös esimerkiksi 400 käyntiä nuorisopsykiatrian poliklinikalla tai 7 vuotta intensiivistä perhetyötä. Siihen siis todella kannattaa pyrkiä, että säästöjä hankitaan toimintaa kehittämällä, ei missään nimessä säästämällä niistä palveluista, jotka eivät ole lakisääteisiä.

Mitä tulee vielä Viljakaisen myös mainitsemaan erikoissairaanhoitoon, niin kulut kasvavat koska väestö vanhenee ja hoidot kehittyvät ja kallistuvat. Kuten jo tänään mainittu, niin sairaanhoitopiirien välisissä kustannusvertailuissa HUS on ihan kärkikastia. Toimivalla perusterveydenhuollolla voidaan kuitenkin jossain määrin vaikuttaa erikoissairaanhoidon tarpeeseen, vähintään yrittää hidastaa kulukehitystä.

Mitä näihin terveysasemapalveluihin tulee, niin kuten valtuutettu Niemi [Marika Niemi] jo kommentoikin, niin tilanne Espoossa on kohentunut, joskaan se ei tosiaan, kuten Niemi sanoi, koske aivan kaikkia terveysasemia. Kehittämistyötä on siis jatkettava.
Ero työterveyshuollon piirissä olevien ja julkisen sektorin terveyspalveluiden piirissä olevien terveyspalveluiden saatavuudessa on edelleen suuri.

On myös tärkeää, että tehdään kaikki mahdollinen sen eteen, että sote-uudistus ei tule vesittämään sitä hyvää kehitystyötä, jota Espoossa on tehty. Tavallaan aivan uskomatonta, että tällaista pitää edes pelätä, mutta tältähän se juuri nyt näyttää eli Espoolle olisi tulossa 33 miljoonan euron lisälasku. Jos tähän ei onnistuta vaikuttamaan niin pelkään, että tarkastuslautakunnalla on lähivuosina yhä enemmän ikävää sanottavaa.