Avoimen tietoyhteiskunnan edellytyksenä on julkiseen päätöksentekoon käytettävien algoritmien ja simulaatioiden avaaminen kansalaisten arvioitavaksi ja kokeiltavaksi. Pohdin heinäkuussa digitalisaation vaikutuksia työelämään ja vähän laajemminkin. Sain palautetta, että olin sivuuttanut politiikan ja julkisen päätöksenteon. Digitalisaation vaikutuksista politiikkaan on keskusteltu ylipäätään yllättävän vähän. Aivan kuin liberaali demokratia (tai autoritäärinen demokratia, tai yksipuoluejärjestelmä tms.) olisi immuuni teknologian kehitykselle.

E-government-keskustelu on keskittynyt äänestäjien voimaantumiseen tieto- ja viestintätekniikan avulla. Demokratia 2.0 ja muut vastaavat käsitteet kuvaavat yhteiskuntaa, jossa kansalaiset saavat äänestyspäätöstensä tueksi tietoa aiempaa enemmän ja voivat keskustella yhteisistä asioista aiempaa vapaammin. Päätöksenteon rakenteiden kuten vaalien ja vallan kolmijaon on kuitenkin oletettu pysyvän ennallaan.

Mikä on tietysti harhaa. Totta kai digitalisaatio mullistaa myös poliittisen päätöksenteon rakenteet ja toimintatavat. Poliitikot ovat kuitenkin yhtä huonosti valmistautuneita kohtaamaan radikaaleja muutoksia omassa arjessaan kuin kaikki muutkin.

Murroksen käytännön yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa, eikä niistä ole keskusteltu läheskään yhtä laajasti kuin esimerkiksi talouden ja työelämän muutoksista. Siksi kehotan ripottelemaan seuraavaksi esittämiini ajatuksiin toisenkin kourallisen suolaa. Nämä ovat vasta keskustelua herättämään tarkoitettuja visioita.

# # #
Ensimmäiseksi julkista päätöksentekoa muuttaa big data. Teknologian kehitys mahdollistaa aiempaa paljon suurempien tietomäärien varastoinnin ja analysoinnin. Toki ennenkin kerättiin ja analysointiin tietoa, mutta jo lähivuosina analyysi on jatkuvaa ja ohjaa päivittäistä päätöksentekoa. Valtionhallinnon työtä tukee joukko tutkimuslaitoksia (VATT, Kotus, Metla, MTT, RKTL, Mikes, VTT, THL, TTL, SYKE), jotka seuraavat yhteiskunnan kehitystä eri näkökulmista ja tuottavat tietoa yhteiskunnan käyttöön. Kyse on kuitenkin ennemmin kehityksen seuraamisesta kuin ohjaamisesta. Esimerkiksi viimeisimmät viralliset Suomen talouspolitiikan tunnusluvut ovat vuodelta 2011. Vuosien 2012 ja 2013 osalta tiedot ovat tätä vuoden 2014 lopulla kirjoitettaessa edelleen ”ennakkotietoja”.

Ei ihme, että valtion ja kuntien talouspolitiikkaa vaikuttaa sokkona pimeässä sohimiselta.

Kun yritykset, kunnat ja ministeriöt raportoivat tietonsa reaaliaikaisesti, esimerkiksi kunnat tietävät jatkuvasti paljonko veroja on kertynyt, miten kunnan talous toimii, miten kunnassa toimivat yritykset voivat. Enää eivät suuren työantajan irtisanomisten jälkeen maksettavien ansiosidonnaisten työttömyyspäivärahojen (ja niistä saatavien verojen) loppuminen 500 arkipäivää irtisanomisten jälkeen tule kuntapäättäjille yllätyksenä.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa kerran neljässä vuodessa kirjoitettavat hallitusohjelmat ja kerran vuodessa päätettävät talousarviot ovat nykymaailmaan aivan liian hitaita ja jäykkiä päätöksenteon välineitä. Ketterä politiikka edellyttää reaaliaikaista tietoa ja analyysiä sekä kykyä reagoida tilanteisiin paljon nykyistä nopeammin.

Kykenevätkö poliitikot siirtymään vuosikirjanpidosta kuukausikirjanpitoon? Tai luopumaan neljän vuoden hallitusohjelmista, joiden lähtöolettamat ovat vaalikauden loppupuolella kaukana todellisuudesta? Entä äänestäjät?

# # # Algoritmit ja tekoälyt automatisoivat julkishallintoa siinä missä muutakin työtä. Jos pankin algoritmi kykenee päättämään, kuka saa asuntolainan ja kuka ei, miksei esimerkiksi verohallinnon, autorekisterikeskuksen, kansaneläkelaitoksen ja sosiaalitoimistojen rutiinipäätöksiä olisi mahdollista automatisoida? Ja jättää vain tulkintaa ja kokonaisarviointia vaativat päätökset ihmisille.

Esimerkiksi, miksi ihmeessä lapsilisää pitää hakea ja siitä pitää tehdä päätös, jos kerran kaikilla on siihen oikeus?

Julkishallinnon rakenteet ja kulttuuri muuttuvat dramaattisesti. Edessä on valtava rakenneuudistus ja henkilöstön uudelleenkoulutus, kun aiemmin numeroita ja papereita käsitelleet viranhaltijat opiskelevat uusien tehtävien ja ammattien edellyttämiä taitoja.

# # # Tekoälyt ja algoritmit mullistavat myös lakien valmistelun ja tulkinnan vähintään yhtä perusteellisesti kuin ne ovat jo muuttaneet arvopaperikaupan. Maailmantalous sykkii jo käytännössä tekoälyjen kellotaajuuden tahdissa, miksei siis lainsäädäntö? Yhdysvalloissa asianajotoimistot jo käyttävät tekoälyjä etsiessään kuhunkin tilanteeseen sopivia ennakkotapauksia.

Lait sopivat periaatteessa hyvin tekoälyjen valmisteltaviksi ja analysoitaviksi. Ne ovat rakenteisia asiakirjoja, joiden pitäisi olla yksiselitteisiä.

Todellisuudessa lait ovat kuitenkin ainakin toistaiseksi ihmisten ihmisille kirjoittamia, täynnä epämääräisyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Aluksi tekoälyjä todennäköisesti käytetäänkin lainvalmistelun laadunvarmistukseen, tunnistamaan epämääräiset ja ristiriitaiset käsitteet ja säädökset. Esimerkiksi tekijäoikeuslain sisäisten viittausten määrä on niin suuri, ettei ihminen enää kykene hahmottamaan kokonaisuutta saati lain yhteentoimivuutta muun lainsäädännön kanssa.

Juristien ammattikunnalla riittää vielä 2020-luvulla töitä, mutta sen jälkeen voi hyvin olla, että lakien valmistelu ja tulkinta siirtyy kasvavassa määrin tekoälyille. Rutiiniasiat käsitellään automaattisesti, ja vain tulkintaa vaativat tapaukset tuodaan oikeussaliin ihmisten arvioitaviksi.

Mutta kuka määrittelee lähtöarvot ja prioriteetit, joita lakeja valmistelevat ja tulkitsevat tekoälyt noudattavat? Eduskunta? Kansalaiset? Vaaleissa?

Päätetäänkö vuoden 2027 eduskuntavaaleissa, minkä valmistajan tekoäly Arkadianmäelle asennetaan?

 # # # Kun yhä suurempi osa päätöksenteosta siirtyy algoritmeille ja tekoälyille, ne muuttuvat samalla yhä monimutkaisemmiksi. Alamme olla jo tilanteessa, jossa ihmiset eivät enää ”käsityönä” pysty tarkistamaan, mihin tekoälyn johtopäätökset perustuvat.

Esimerkiksi liikenneverkon rakentaminen perustuu jo nyt simulaatiomalleihin, joiden sisäisen toiminnan ja lähtöarvojen oikeellisuutta päätöksistä vastaavat poliitikot eivät kyseenalaista. Lisäksi päätöksenteon tukena käytetyt simulaatiomallit perustuvat usein kaupallisten yritysten suljettuihin järjestelmiin, joiden sisäiset toimintaperiaatteet ovat liikesalaisuuksia. Niiden tuloksiin pitää vain luottaa, kun simulaatioiden perusteella tehdään satojen miljoonien investointeja.

Ehkä yhteiskunnallisesti merkittävät investointipäätökset tulisi perustella vähintään kahdella tai jopa kolmella eri simulaatiomallilla?

Avoimen tietoyhteiskunnan edellytyksenä on paitsi viranomaisten käyttämien tietojen myös julkiseen päätöksentekoon käytettävien algoritmien ja simulaatioiden avaaminen kansalaisten arvioitavaksi ja kokeiltavaksi. Miten muuten kansalaiset voivat luottaa päätösten riippumattomuuteen ja oikeellisuuteen?

# # # Niin ja miten tekoälyt ja algoritmit tulisi huomioida lainsäädännössä? Esimerkiksi kuka on vastuussa geneettisen algoritmin uudessa tilanteessa aiheuttamasta vahingosta? Tai virheestä simulaatiomallista, jonka perusteella on tehty väärä investointipäätös? Kuka omistaa tekoälyn kirjoittaman artikkelin tekijänoikeudet?

Suomen talous on vaikeassa tilanteessa: vienti ei vedä riittävästi, työttömyys pahenee eikä talous kasva. Velka on tuplaantunut kuudessa vuodessa 100 miljardiin euroon. Samalla uhkaa hiipivä deflaatio, mikä on pysäytettävä. EK:n esitys julkisen sektorin työntekijöiden vähentämisestä ja palvelujen leikkaamisesta on kuitenkin vastuuton. Ei opettajien, hoivatyöntekijöiden ja poliisien vähentäminen hyödytä yksityistä sektoria, ellei yksityinen sektori löydä omaa menestymisen reseptiä, uusia innovaatioita ja vientituotteita. Toki julkiset juoksevat kulut ja 9 miljardin kestävyysvaje on saatava priorisoinneilla, rakenneuudistuksilla ja tehostamistoimilla kuriin, mutta liiallinen säästäminen ja leikkaaminen hyvinvointipalveluista vain vahvistaisivat lamaa. On selvää, että talouspolitiikka on ravisteltava rohkeasti uudeksi.

Julkisen talouden kestävyysvajeen torjumiseksi tarvittavien rakenteellisten uudistusten toteuttamistahti on ollut liian verkkainen. Tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, eläkeuudistus, metropoliuudistus, kuntauudistus ja tuottavuuden parantamista hyödyntäen digitalisaatiota ja automaatiota.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen lakiehdotus on keväällä eduskunnan käsittelyssä. Hoitotakuun on toimittava ja heikoimpien ryhmien pääsyn hyvään terveydenhoitoon on parannuttava. On vältettävä perusteetonta organisaatiotasojen lisäämistä ja hallintohimmeleitä. Tärkeintä on turvata ihmisten peruspalvelut tasapuolisesti ja samalla pitää kustannukset kurissa.

Lisäksi on ruokittava uuden kasvun ituja, jotta hyvinvoinnille riittää rahoitusta. Tulevaisuuden megatrendit, kuten ilmastonmuutoksen torjunta ja rajallisten resurssien hupeneminen vaikuttavat siihen, millaisilla tuotteilla on maailmalla kysyntää. On otettava askelia vihreän talouden suuntaan: cleantech, biotalous ja kiertotalous ovat vahvoja kasvualoja, ja Suomessa on paljon näiden alojen osaamista. Tarvitsemme kasvavia vientiyrityksiä varten vahvat kotimarkkinat.

Vihreät esittivät syksyn talouspoliittisessa avauksessa muun muassa energiarahastoa vauhdittamaan bio-, tuuli- ja aurinkoenergian hankkeita sekä älyjärjestelmiä sähköverkkoihin ja liikenteelle. Myös sähkön pientuotannon nettolaskutus tarvitaan kiihdyttämään hyvää kehitystä. Lähes kaikkialla muualla, vaan ei Suomessa, sähkön pientuottajalla on oikeus saada sähköyhtiöltä korvaus verkkoon syöttämästään tuuli- tai aurinkosähköstä.

Perustulo ja osa-aikatyön lisääminen, työttömän oikeus opiskeluun ja yrittämiseen, ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen, pienyrittäjän ja itsensä työllistäjän sosiaaliturvan parantaminen, ne kaikki yhdessä elvyttäisivät työelämää ja toisivat kaivattua joustoa. Hyvä ratkaisu on ollut työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat, joiden turvin työtön voi ottaa vastaan määräaikaista työtä ilman että työttömyysturva heti heikkenee. Tämä uudistus on auttanut työttömiä työllistymään, mikä osoittaa työnteon ja sosiaaliturvan yhdistämisen voiman. Vielä tarvitaan pienyrittäjien asemaa merkittävästi parantavia ja työllistämistä helpottavia uudistuksia.

Pitkän aikavälin tavoitteista tärkeimpiä on koulutuksen ja tutkimuksen resursseista huolen pitäminen. Hyvin koulutettu, osaava kansa on Suomen vahvuus, jonka varassa pärjäämme myös tulevaisuuden muuttuvissa oloissa. Tutkimuksesta ja tuotekehityksestä huolehtiminen on ainoa mahdollisuutemme pärjätä maailman mullistuvilla markkinoilla.

Nyt vuoden alusta astuu voimaan verotuksen lapsivähennys, joka on tyhjää parempi kompensaatio lapsilisien leikkaukselle. Lapsilisien leikkaus toimii kaikkien hyvien tavoitteiden vastaisesti. Liian moni lapsi kasvaa köyhässä perheessä, jossa arjen menot ovat haasteita. Pesukoneen hajoaminen voi olla katastrofi perheen taloudelle, eikä lapsen osallistuminen mieluisaan harrastukseen välttämättä onnistu. Tällainen luokkayhteiskuntakehitys on pysäytettävä. Jos verrataan aikaan ennen 90-luvun lamaa, tuloerot ovat kasvaneet merkittävästi.

Luonnonsuojelun puolesta me vihreät olemme hallituskautemme ajan tehneet työtä, määrärahoja on saatu lisää niin luonnonsuojelualueiden hankintaan kuin Itämeren suojeluunkin. Suuri hätähuuto on suoluonnon puolesta, sillä valtaosa soistamme on ojitettuja ja luontoarvonsa menettäneitä. On äärimmäisen huolestuttavaa, että hallitus on jäädyttänyt soidensuojelun täydennysohjelman, jolla suojeltaisiin Etelä-Suomen viimeiset luonnontilaiset suot, kansallisaarteemme. Arvosoilla elävät kasvit ja linnut ovat uhanalaisia. Tutkijat ja asiantuntijat ovat vuosien ajan kartoittaneet suomme ja niiden luontoarvot, minkä pohjalta suojeltavat suot on valittu suojeluohjelmaan. Maanomistajat ovat olleet hankkeelle myönteisiä, sillä saavathan he korvauksen suojelusta. Suo on ekosysteemi, joka on pelastettava kokonaisuutena, jota ei voi toiselta puolelta kuivata ilman että koko suo kärsii.

Suoluonnon onneksi uusi ympäristönsuojelulaki on astunut voimaan. Se suojelee arvokkaimmat suot turpeen nostolta. Ympäristönsuojelulakiin on lisätty myös säädöksiä, joilla suitsitaan kaivosten päästöjä ja edellytetään teollisuudelta parasta mahdollistaa tekniikka. Laki sisältää EU:n päästödirektiivin velvoitteet.

Suuria ja tärkeitä ympäristökysymyksiä eduskunnan käsittelyssä keväällä on ilmastolaki ja kalastuslaki. Kalastuslain uudistus on pieni askel kohti kestävämpää kalastuspolitiikka ja parantaa uhanalaisten kalojen tilaa. Siinäkin on kuitenkin puutteita vielä, kuten se, että äärimmäisen uhanalaisten kalojen suojelu jää asetusten varaan ja vapaa-ajan verkkokalastus sallitaan ylimitoitettuna.

Ilmastolaki tuo jatkossa johdonmukaisuutta ilmastopolitiikkaan ja päästöjen seuranta tehostuu. Merkittävää on se, että päästövähennystavoite 80 % vuoteen 2050 mennessä saadaan lain tasolle.

Susi on Suomessa erittäin uhanalainen. Kanta on muutaman viime vuoden aikana salametsästyksen ja ylimitoitettujen pyyntilupamäärien myötä kääntynyt noin 250 yksilön tasolta jyrkkään, huolestuttavaan laskuun. Suomen susikannaksi arvioidaan vain noin 130 yksilöä. Se on liian vähän turvaamaan perimältään kestävä kanta.

Maa- ja metsätalousministeriö julkisti joulun alla suden kannanhoitosuunnitelman, joka sallisi kannanhoidollisen metsästyksen, jopa 29 kaatolupaa vuodessa! Romahtanut pieni susikanta ei kestä tällaisia tappolupia. Parempi olisi kehittää edelleen hyviksi havaittuja konsteja, kuten alueellista susineuvontaa tai metsästyskoirien suojaksi tarkoitettuja pippuriliivejä. Susi kuuluu suomalaiseen luontoon.

Vuonna 2014 saimme kaksi uutta kansallispuistoa, Etelä-Konnevesi ja Teijo kruunaavat puistoverkkoamme. Vielä tarvitaan periaatepäätökset Suomenlahden kansallispuistojen laajentamisesta sekä Porkkalan kansallispuiston perustamisesta. Merellistä luontoa on turvattava jälkipolville yhteisessä virkistyskäytössä.

Ihmisoikeuksien kannalta on upeaa, että YK:n vammaisten oikeuksien sopimus ratifioidaan vihdoin. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on edellyttänyt mm. tahdon vastaisen laitoshoidon kieltämistä ja sitä, että jokaisella on oikeus asua millä paikkakunnalla haluaa. Sopimus turvaa vammaisten henkilöiden osallistumista työhön ja harrastuksiin, ja korostaa esteettömyyden tärkeyttä ympäristössä ja palveluissa.

Ikääntyvä väestö on rakentanut meille hyvinvointipohjan, joka on rohkeasti ravisteltava uusiksi. Se on tehtävä, jotta voimme turvata ikäihmisille hyvän vanhuuden hoivan ja yhteisöllisen mielekkään arjen. Myös he haluavat turvata lasten ja lastenlasten tulevaisuuden, ilman raskasta velkasäkkiä harteillaan kauniissa turvallisessa Suomessa.

Suo­men kou­lu­tus­osaa­mis­ta tu­li­si käyt­tää ny­kyis­tä enem­män myös ke­hi­ty­syh­teis­työs­sä. Pe­rus­kou­lum­me me­nes­tyk­ses­tä on pal­jon opit­ta­vaa, vaik­kei jär­jes­tel­määm­me sel­lai­se­naan voi­kaan siir­tää. Kou­lu­tus ja sen tuo­ma elin­kei­no ovat ta­po­ja eh­käis­tä ra­di­ka­li­soi­tu­mis­ta ja nuor­ten liit­ty­mis­tä ää­ri­ryh­miin. Jo­kai­sel­la on oi­keus hy­vään opet­ta­jaan ja ope­tuk­seen ja nii­den osal­taan mah­dol­lis­ta­maan po­si­tii­vi­seen ku­vaan tu­le­vai­suu­des­ta. Osa­na YK:n vuo­si­tu­hat­ta­voit­tei­ta ase­tet­tiin maa­lik­si, et­tä kaik­ki lap­set pää­si­si­vät kou­luun […]

Vuosi lähestyy loppua, joten on jälleen aika summata, mitä tulikaan tehtyä. Tämän vuoden teemoja ovat olleet koulutus, avoimuus, asuminen, joukkoliikenne, rasisminvastaisuus, sisäilmaongelmat, ennaltaehkäisy, kuntauudistus, soteuudistus, demokratia ja tasa-arvo. Toimintaani kaupungin ja puolueen luottamustoimissa sekä eduskuntavaaliehdokkaana voi seurata myös Twitterissä, Facebookissa … Continue reading →

Tavoitteeni on avoimempi päätöksenteko. Olen vuoden aikana avannut 100 blogikirjoituksella työtäni kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana mm. raportoimalla päätettävistä asioista ennen ja jälkeen kokousten. Haluan rakentaa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää Espoota, Uuttamaata ja Suomea. Kuluneena vuonna olen mm. puolustanut lähikirjastoja, vaatinut avoimuutta ja läpinäkyvyyttä Espoon hallintoon sekä neuvotellut lisäresursseja koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyyn ja korjaamiseen. En olisi voinut tehdä tätä kaikkea ilman vahvaa ja aktiivista Vihreää valtuustoryhmää sekä vihreiden edustajia lautakunnissa ja muissa luottamustoimissaan. Kiitos koko Vihreälle porukalle hyvästä työstä paremman Espoon puolesta! 1. Metropolihallinto ratkomaan Helsingin seudun ongelmia...

Vaalikausi on lopuillaan ja hallituksen merkittävien rakenneuudistusten läpiviennillä alkaa olla kiire. Tavoitteena oli vahvojen peruskuntien varaan rakentuva palvelujärjestelmä. Nyt näyttää siltä, että saamme suuriin kuntayhtymiin perustuvan sote-uudistuksen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta uhkaa tulla byrokratiaviidakko, joka ei säästä kustannuksia ja josta on läpinäkyvyys ja selkeys kaukana. Ne kunnat, jotka ovat tuottaneet palveluita kustannustehokkaasti, näyttävät […]

Lumi ja jää suojaavat Pohjolan kaamosta uteliailta tarkkailijoilta, mutta onnekas sattuma Pohjoisnavan yli Havaijille yrittäneen koneen moottoriin tulleen vian muodossa pakotti urhean tutkimusmatkailijamme tekemään pakkolaskun hänelle jo viime kesästä niin tuttuihin maisemiin. Kukaan selväjärkinen moisiin olosuhteisiin tuskin tieten tahtoen hankkiutuisi. ”Saatuani Zeppelin Staaken RVI:ni pysähtymään keskelle lumihankea, en voinut kuin onnitella itseäni. Lumen määrästä päätellen olin osunut tismalleen keskelle Pohjoisnapaa. En ollut siis eksynyt reitiltä ja mikä parasta, tiesin tuntevain joitakin paikallisia alkuasukkaita entuudestaan.

Suunnaton onnenpotku Monta tuntia yli viisisenttisissä kinoksissa taivallettuani onnistuin löytämään paikallisten ystävieni asuinpaikan. Voitte arvata hämmästykseni, kun kuulin heidän valmistautuvan parasta aikaa juhlimaan talvipäivän seisausta. Näin minulle tarjoutui pelastusretkikuntaa odotellessa mahdollisuus seurata heidän ennennäkemättömiä talviriittejään ja raportoida niistä sivistyneelle Euroopalle.

Virittäytyminen oikeaan juhlatunnelmaan oli käynnissä parasta aikaa. Ihmiset viettivät viikosta toiseen kaikki viikonloppuillat niin kutsutuissa työpaikan pikkujuhlissa keräten itselleen erilaisia hauskoja kokemuksia ja muistoja, joista kertoilla sitten itse juhlailtana perhepiirissä rattoisia tarinoita.

Moraali korkealla Olin aina pitänyt paikallista yhteisöä hyvin vapaamuotoisena, ja niinpä yllätyin kovin kuullessani sikäläisen salaisen poliisin valvovan ihmisten tekemisiä yötä päivää. Aikuisväestö tuntui pitävän moista kansalaisoikeuksien rajoittamista täysin normaalina, mutta lapsia muistutettiin jatkuvasti olemaan kilttejä ikkunoiden takana kurkistelevien salaisten agenttien varalta.

Tämä ’Korvaunturin armeijan’ nimellä tunnettu valiojoukko-osasto on todella hyvin koulutettua väkeä. Vaikka heidän virka-asunsa on kuuleman mukaan kirkkaan punainen, ja heillä on hatussaan kilisevä helistin, en koskaan onnistunut näkemään heistä yhtäkään. Ei siis ihme, että lapset käyttäytyivät esimerkillisesti, uhkasihan heitä kammottava ’risujen saaminen’, minkä ymmärsin tarkoittavan julkista koivuvitsalla ruoskimista.

Mitä lähemmäs itse talvipäivän seisaus tuli, sitä tiukemmaksi tiedustelukoneiston valvonta kävi. Kenenkään ei haluttu pilaavan lähestyvin valtionuskonnon (nk. joulupukkismi) pyhimpiä juhlamenoja millään epäpuhtailla teoilla tai puheilla.

Talvipäivän seisauksen aatto

Aattoaamuna minut herätettiin keskellä yötä. Aurinko ei ollut vielä edes noussut, mutta vaikka kuinka yritin kääntää kylkeä, minut raahattiin puoliväkisin ylös ja ulos hyytävään viiden asteen pakkaseen. Isäntäni halusi ehdottomasti perehdyttää minut johonkin salaperäiseen metsän henkien lepyttämiseksi suoritettavaan salaiseen riittiin.

Saapuessamme metsän reunaan hän vaikutti ilmeisen hermostuneelta ja vilkuili koko ajan ympärilleen. Poistuessamme tallatulta polulta hän jopa peitti lumihankeen syntyneet jäljet, ettei kukaan pystyisi seuraamaan meitä.

Päästyämme itse metsän siimekseen, me kiersimme tervehtimässä kaikkia isäntäväkeäni suojelevia metsänhenkiä. Kutakin henkeä symboloi noin kaksimetrinen kuusi, joka kierrettiin sekä vasta- että myötäpäivään, minkä jälkeen sen oksilta ravisteltiin lumi pois, mieluiten omaan niskaan, jotta kuusen oksat eli hengen selkä ei olisi painunut lumen painosta kumaraan.

Lopulta tervehdityistä kuusista valittiin kaikkein rumin ja huonokuntoisin. Sen henki oli selvästi vihastunut, ja siksi sitä piti lepytellä. Kuusi katkaistiin ja kannettiin jälleen yhtä suurta kunnioitusta ja varovaisuutta osoittaen kotiin.

Henki leppyy Kuusi tuodaan todella sisälle keskelle asumuksen olohuonetta. Kuusen hengen lepyttelemiseksi sen oksille ripustetaan erilaisia kiiltäviä esineitä ja mikä uskomattominta, palavia kynttilöitä.

Kynttilät ovat tapa testata, josko kuusen henki on todella leppynyt. Jos näin ei ole asian laita, kuusi päättää syttyä kynttilöiden liekeistä tuleen ja polttaa koko talon. Ennen vanhaan asumusten lattioille levitettiin vielä kuivia olkia henkien työn helpottamiseksi, mutta nyttemmin on huomattu pelkän kuusen riittävän mainiosti talon sytykkeeksi.

Jos kuusi kuitenkin kaiken todennäköisyyden ja luonnonlakien vastaisesti päättää olla palamatta, perheen korvasienionni on taattu taas vuodeksi eteenpäin. Hengen suosion voimallisuus käy ilmi myös monella muulla tapaa.

Fugu on pientä Japanilaisten tapa syödä myrkyllistä kalaa on vielä pientä verrattuna Pohjolan poikien talvipäivän seisausateriaan. Kaikkien terveysoppien vastaisesti he ahtavat keskellä yötä itseensä niin suunnattoman määrän rasvaa, läskiä ja monihimokkaita ihrahappoja, että kaikkien ravinto-opillisten tutkimusten mukaan heidän kaikkien pitäisi saada siltä istumalta sydänkohtaus, verenpainetauti, veritulppa ja puolitoista kiloa ylipainoa.

Se, että suurin osa heistä selviää moisesta käsittelystä jotenkuten hengissä, on vahva todistus henkien todellisesta voimasta. Mitkään muut kuin yliluonnolliset voimat eivät voi pitää heitä elossa.

Koska ihmisen ruoansulatuselimistö on yksinkertaisesti kykenemätön sulattamaan moisia rasvamääriä, ihmiset huuhtelevat ruoan alas suurella määrällä erilaisia liuottimia. Etenkin etanoli ja metanoli ovat suosittuja.

Pakastettua paahtopakaraa Henkien voimaa testataan myös toisella tavalla. Väki sulloutuu jälleen kesäpäivän seisauksen tapaan pieneen tulisen kuumaan koppiin ja istuu siellä parhaimmillaan toista tuntia. Teon yliluonnollisuutta kuvastaa hyvin se, että kopin katon rajaan naulatulle laverille laitettu paisti kypsyisi parissa tunnissa täysin syötävään kuntoon.

Se, että kaikki perheen eri sukupuolta olevat jäsenet voivat olla moisessa pienessä kopissa alastomina yhtä aikaa, ei hämmästytä minua enää lainkaan. Satuin nimittäin vahingossa näkemään heidän tulevan ulos, ja minun on pakko myöntää, että heidän hikisen niljakkaina punottaneet vartalonsa herättivät lähinnä pahoinvointia.

Kaikki eivät tyydy edes itsensä grillaamiseen uunilämpötilassa. Järkytykseni oli melkoinen, kun näin perheen miesväen ryntäävän suoraan yli sadan asteen kuumuudesta ulos pakkaseen ja lumihankeen. Jos tämä ei todista henkivoimien olevan mukana pelissä niin ei sitten mikään.

Hyväntekeväisyyttä Talvipäivän seisauksen aattoiltana muistetaan myös yhteiskunnan laitapuolen kulkijoita. Niinpä perinteeksi on muodostunut, että siltojen alusten asukit kiertävät illalla ovelta ovelle pyytämässä perheen isännältä ryyppiä. Yleensä isäntä ryypin antaakin, kunhan pyytäjä käy ensin näyttäytymässä perheen lapsille muistutuksena siitä, miten heille käy, elleivät he suostu syömään kaurapuuroaan. Yleensä perheen nuorimmaiset ovat kauhusta kankeita vielä pitkään pelottavan vieraan lähdön jälkeen.

Loppuillasta useammassa kodissa vierailleet kulkijat alkavatkin olla jo siinä kunnossa, että heidän punaiset nuttunsa ovat todella tarpeeseen. Ilman näkyvää vaatetusta he jäisivät nimittäin hangessa lojuessaan helposti porovaljakoiden jalkoihin.

Juhlavaa lahjontaa

Aattoiltaan ajoittuu myös merkillinen itsekuria kehittävä rituaali. Perheen jäsenet ovat nimittäin edeltävinä viikkoina hankkineet toisilleen lahjoja, jotka annetaan kuitenkin täysin eri hengessä kuin esimerkiksi tavalliset syntymäpäivälahjat.

Ensinnäkin oikeaoppisesta lahjasta on maksettava vähintään kaksinkertainen hinta vastaavasta esineestä pari päivää myöhemmin maksettavaan hintaan verrattuna. Näin korostetaan lahjan saajaa kohtaan tunnettua arvostusta. Paikalliset kauppiaat kunnioittavat perinteitä laskemalla tuotteidensa hinnat normaalille tasolle vasta talvipäivän seisauksen jälkeen.

Jotta lahjan symboliarvo ei peittyisi sen käyttöarvon alle, sillä ei saa myöskään olla mitään käyttöä. Koriste-esineet ovat hyvin suosittuja, kunhan ne eivät missään tapauksessa sovi yhteen lahjan saajan muun sisustuksen kanssa. Viime aikoina myös lahjan saajan jo entuudestaan omistamat tavarat ovat tulleet suosioon; kun lahjan saaja vuosienkin päästä näkee kaapissaan esimerkiksi kaksi munankeitintä, hän muistaa aina sitä ihmistä, jolta sai toisen lahjaksi.

Uhritulet palavat Talvipäivän seisauksen yö on pitkä ja pimeä, mutta jo aamuyöstä, monta tuntia ennen auringon nousua ihmiset rientävät kunnioittamaan menneitä sukupolvia. Sivistyneen eurooppalaisen on helppo kuvitella vainajien henkien palvonnan jo aikaa sitten kadonneen maanosastamme, mutta näin ei asian laita todellakaan ole.

Pohjan perillä kansa valaisee edelleen vuosisataiseen tapaansa edesmenneiden rakkaidensa tuonpuoleista taivalta sadoin uhritulin, jotka sytytetään haudoille seisauspäivän aamuna. Jotkut tuovat myös kukkauhreja ja viettävät hiljaisen hetken menneitä muistellen.

Kaunis ja liikuttava seremonia, jonka hengessä lopetan tämän raporttini.”

Joulu on ovella. On aika hellittää hetkeksi, antaa aikaa läheisille. On aika juhlan ja levon. Joulun alla olen ollut iloinen siitä, että yhä useampi haluaa tehdä hyvää ja jakaa omastaan. Tarvitsemme lisää välittämistä, toinen toistemme arvostamista, halua ymmärtää erilaisuutta. Joulun hengen soisi toteutuvan vuoden jokaisena päivänä. Ystävällisyyden, auttavaisuuden, antamisen ja saamisen ilon. Tarvitsemme rohkeutta ja viisautta myös poliittisiin päätöksiin. Miten katkaisemme eriarvoistumiskehityksen ja saamme rakennettua Suomen, jossa ihmisille riittää töitä, heikoimmista pidetään huolta ja luontoa suojellaan. Tähän työhön tarvitaan meitä kaikkia. Lämmin kiitos teille, jotka olette olleet tavalla...

 8. joulukuuta Tekniikka & Talous kertoi Andrew Keenin tammikuussa ilmestyvästä kirjasta, The Internet is Not the Answer, jossa Keen kutsuu internetin rakentamista yhdeksi ihmiskunnan suurimmista virheistä. Keen on tunnettu internet-kriitikko, jonka mielestä internet halventaa kulttuuria antaessaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet ilmaista itseään ja mielipiteitään. Nyt hän julistaa internetin romuttavan kulttuurin lisäksi kaiken muunkin. 1. Vallan ja varallisuuden piti hajautua internetin ansiosta. Sen sijaan syntyi Amazon ja Google sekä niiden omistajien valtaisa omaisuus.

Tästä olen hyvin pitkälle samaa mieltä Keenin kanssa, mutta miksi näin kävi? Internetin  tosiaan piti antaa kaikille samat edellytykset kilpailla, ja niin se antoikin, ja nimenomaan tästä syystä internet on sähköisten palveluiden monopolikone. Kun kaikki kilpailevat palvelut ovat yhdenvertaisesti vain parin klikkauksen päässä, kaikki käyttävät samoja, parhaaksi koettua ja suosituimpia vaihtoehtoja.

Markkinoille tuntuu mahtuvan kerrallaan vain yksi Google, facebook, Amazon, YouTube, PayPal jne. Toki maailmalla on edelleen myös paikallisia kieli- ja kulttuurisidonnaisia palveluita, esimerkiksi kiinalaisilla Baidu ja Taobao ja venäläisillä Yandex ja VK.

Vaihtoehtona on tehdä vielä parempi palvelu ja nousta itse monopoliksi monopolin paikalle, Googleksi Alta Vistan paikalle, facebookiksi MySpacen tilalle.

Toisaalta monissa sähköisissä palveluissa kuten pelimarkkinoilla kilpailu on raivokasta, ja nimenomaan internetin ansiosta.

Joka tapauksessa avoimuudesta luopuminen ja keinotekoisten kilpailun esteiden rakentaminen ei ole ratkaisu. Videoneuvottelujärjestelmät ovat hyvä esimerkki siitä, miten avoimuuden puute jarruttaa kehitystä. Kalliit videoneuvottelustudiot seisovat tyhjillään, koska eri toimittajien järjestelmät eivät ole yhteensopivia. Tämän seurauksena koko ala on näivettynyt. Mitä tekee ”puhelimella”, jolla voi soittaa vain saman valmistajan puhelimiin?

2. Työpaikkojen määrän piti lisääntyä. Sen sijaan on syntynyt miljardien dollareiden arvoisia startupeja, kuten WeChat, joissa on vain muutamia kymmeniä työntekijöitä.

Tässä ei ole kyse niinkään internetistä vaan laajemmasta työn ja talouden digitaalisesta murroksesta, joka kiihdyttää innovointia ja moninkertaistaa työn tuottavuuden.

Internetin ja muun tietotekniikan ansiosta muutama kymmenen työntekijää pystyy tuottamaan palvelua sadoille miljoonille kuluttajille. Tämä mahdollistaa myös freemiumin kaltaiset uudet liiketoimintamallit, joissa peruspalvelu kannattaa tarjota kuluttajille jopa ilmeiseksi. Riittää, että murto-osa kuluttajista ostaa maksullisia lisäpalveluita Clash of Clansin tapaan, tai sitten maksavina asiakkaina ovat esimerkiksi mainostajat facebookin tapaan.

Keen myös unohtaa, kuinka paljon maailmassa on startuppeja, jotka eivät ole miljardien arvoisia. Kyse on internetin mahdollistamasta innovaatiotulvasta, josta markkinat seulovat esiin parhaat. Internet toimii innovaatioympäristönä ”miljoonan apinan” tavoin. Yhtä todellista läpimurtoinnovaatiota kohti tarvitaan 10 kelpo oivallusta ja tuhansia epäonnistumisia. Internet-talous on kiihdyttänyt tätä luovaa prosessia dramaattisesti.

Erityisen nopeaa on ollut avattujen innovaatioiden kuten robottilennokkien kehitys. Eikä ilmiö ole suinkaan uusi. Esimerkiksi valokuvaustekniikan räjähdysmäinen kehitys käynnistyi, kun Ranskan valtio vuonna 1839 osti Louis Daguerrelta daguerrotypen patentin ja lahjoitti sen ilmaiseksi ihmiskunnalle.  Ja myös silloin uuteen ilmaisun muotoon suhtauduttiin varauksella. Eihän valokuva, pelkkä kopio todellisuudesta, voinut olla kulttuuria.

Toisaalta moni taloustutkija jakaa Keenin huolen. Tekniikan kehittyessä pörssilistauksia johtavien teknologiayritysten henkilömäärä on käynyt yhä pienemmäksi. Esimerkiksi kun facebook vuonna 2012 osti Instagramin noin miljardilla dollarilla, Instagramilla oli vain 13 työntekijää. Yhden työntekijän arvo oli siis noin 77 miljoonaa dollaria. Riittääkö sijoittajilla enää kiinnostusta investoida perinteisempiin yrityksiin, joilla on muutakin pääomaa kuin 300 miljoonaa käyttäjää (100 miljoonaa vuonna 2012).

Sinänsä hieman naurattaa, että Keen tuomitsee internetin nyt, kun digitalisaation vaikutukset alkavat vasta tuntua. Esimerkiksi esineiden internet tulee muuttamaan taloutta ja yhteiskuntaa paljon dramaattisemmin kuin ihmisten internet, roboteista ja tekoälyistä puhumattakaan.

Ratkaisevaa on, onko digitalisaatio samanlainen luova tuho kuin höyry- ja sähkövoima olivat, jolloin markkinat ja yhteiskunnat sopeutuvat noin sukupolvessa uuteen tilanteeseen, minkä jälkeen uusi teknologia sekä kasvattaa taloutta että luo hyvinvointia. Vai onko kyse jostain muusta, uudenlaisesta murroksesta, jollaista ihmiskunta ei ole aiemmin kokenut.

3. Läpinäkyvän ja terveen yhteiskunnan sijaan saimme internetin, jota NSA:n kaltaiset tahot salakuuntelevat, vakoilevat ja rikkovat ihmisten yksityisyyttä.

Totta, mutta vastaavasti internet on antanut kansalaisille mahdollisuuden valvoa NSA:n kaltaisia toimijoita, joista emme olleet ennen internetiä juuri kuulleetkaan. Virallisestihan koko NSA:ta ei ollut vuosikymmeniin edes olemassa! Internet on mahdollistanut massaurkinnan lisäksi myös Snowdenin, Assangen ja Manningin.

Ratkaisevaa urkinnan mittakaavan nopeassa kasvussa ei ollut niinkään internet vaan big data. NSA:lla ja sen kollegoilla on vasta nyt käytössään riittävästi muistitilaa koko maailman tietoliikenteen keräämiseen ja riittävästi laskentatehoa ja algoritmit kerättyjen tietojen analysointiin. Ja ne teknologiat NSA:lla olisi myös ilman internetiä, sillä jotenkin ihmiset kommunikoisivat myös ilman internetiä, ja NSA kumppaneineen seuraisi myös niitä tietoliikenneverkkoja.

Ei urkinta ole mikään nykyajan keksintö. Jo antiikin roomalaiset kysyivät, kuka valvoo valvojia.

4. Demokratia ei levinnyt internetin myötä, vaan syntyi vain Piilaakson eliitti ja varallisuuserot kasvoivat.

Ja samaan hengenvetoon Keen puolustaa omaa eliittiään, joka aiemmin päätti mitkä taiteilijat, mitkä mielipiteet pääsivät julkisuuteen. Ja mitkä eivät.

Tässä teesissään Keen sotkee melonit mansikoihin ihan tahallaan. On totta, että uudet teknologiat luovat uutta vaurautta, siirtävät taloudellista ja sen mukana myös yhteiskunnallista valtaa uusille aloille. Ja talouden murroksessa myös varallisuuserot usein kasvavat. Teknologian historiaan tutustumalla voi kuitenkin nähdä, että on poliittinen valinta, miten uuden teknologian luoma varallisuus jaetaan.

5. Kulttuurisen renessanssin sijaan syntyi piraattitalous ja blogosfäärin ”ilmainen” sisältö, joka tuhosi maksullisen kulttuurin.

Tässä ydinteesissään Keen menee mielestäni pahiten metsään. Internetin ansiosta ihmiset tuottavat ja kuluttavat sisältöjä enemmän kuin koskaan aiemmin! Me elämme uutta renessanssia, mutta se ei noudata Keenin elitististä ideaalia.

Nyt, toisin kuin koskaan aiemmin, yleisö on kenen tahansa tavoitettavissa, ja median portinvartijoiden asemesta sisältöjen kuluttajat päättävät, mikä on mielenkiintoista ja arvokasta.

Lisäksi, minun mielestäni kulttuuri ei saa olla maksukykyisten etuoikeus, vaan yhteiskunnassa on oltava kirjastojen ja lainauskorvausten kaltaisia rakenteita, joilla turvataan kulttuurin saatavuus myös heille, joilla ei siihen olisi muuten varaan.

Toki, suurin osa nettiin suolletuista sisällöistä on roskaa, mutta vapaa luovuus tuottaa silti enemmän myös arvokasta ja kestävää kulttuuria kuin ylhäältä ohjailtu ja kontrolloitu sisällöntuotanto.

On totta, että sisältötalouden uusiin liiketoimintamalleihin sopeutuminen on haastavaa sekä sisältöjen tuottajille että kuluttajille.

Kuluttajat tarvitsevat aivan uudenlaista medialukutaitoa kyetäkseen hahmottamaan maailmaa, kun YLEn puoli yhdeksän TV-uutiset ja Helsingin sanomien kulttuurisivut eivät enää olekaan ainoa todellisuus.

Vastaavasti sisältöjen tuottajien on uskallettava kyseenalaistaa tutut ja turvalliset toimintatapansa. Kyse ei ole vain uusista Spotifyn kaltaisista jakelupalveluista vaan kokonaan uusista liiketoimintamalleista. Esimerkiksi musiikin tuotannon verkostopalvelu FindMySong on muuttanut musiikkiteollisuutta paljon radikaalimmin kuin Spotify tai piratismi.

6. Anonyymit verkot, kuten Reddit ja 4Chan, ovat johtaneet väkijoukkojen mielivaltaan.

Liberaalissa demokratiassa jokaisen on voitava hankkia tietoa ja ilmaista mielipiteensä vapaasti ilman pelkoa. Monessa maassa tämä edellyttää mahdollisuutta salata oma henkilöllisyytensä. Tästä syystä esimerkiksi Suomessa mielenosoitukseen voi laillisesti osallistua naamioituna, vaikka naamioitumista on usein esitetty kiellettäväksi.

Anonymiteettiä voidaan toki käyttää väärin, sekä verkossa että mielenosoituksessa, mutta se on mielestäni käypä hinta avoimesta yhteiskunnasta, jossa esimerkiksi kirkon työntekijät muutama vuosi sitten voivat osoittaa mieltään työnantajansa seksuaalivähemmistöjä syrjinyttä henkilöstöpolitiikkaa vastaan, naamioituneina, ilman pelkoa työpaikkasyrjinnästä tai –kiusaamisesta.

Keen myös ilmeisen tahallaan unohtaa sosiaalisen median merkityksen Filippiinien vallankumouksessa, Arabikeväässä, Iranin presidentinvaalien jälkeisissä mielenosoituksissa ja viimeksi Maidanin aukiolla Kiovassa.

7. Suvaitsevaisuus ei ole lisääntynyt toivotusti, vaan Twitter ja Facebook pursuavat rasismia, seksismiä ja kiusaamista.

Totta, mutta vastaavasti sosiaalinen media pursuu myös suvaitsevaisuutta, monikulttuurisuutta ja tasa-arvoa. Internet on vain tuonut nämä meidän yhteiskuntamme rumat ilmiöt ja vastenmieliset aatteet näkyviin. Me emme enää voi sulkea silmiämme ja kuvitella, että eihän meillä Suomessa tai Yhdysvalloissa ole enää tällä tavalla ajattelevia ihmisiä, eihän.

8. Kulttuurin renessanssin sijaan internet Instagramin kaltaisine palveluineen on luonut itseihailun, narsismin ja selfie-kuvaamisen.

Onhan se tietysti ärsyttävää, kun tavallinen kansa on alkanut käyttäytyä samalla tavalla kuin perinteisen median julkkikset.

9. Niin kutsuttu ”jakamistalous” ei ole oikeasti hyvällä asialla vaan itsekkäiden ihmisten talousjärjestelmä. Tällainen on esimerkiksi taksipalvelu Uberin toimitusjohtaja Travis Kalanick.

Kapitalistinen talous perustuu ihmisten itsekkyyteen. Eivät perinteisetkään taksi- tai hotelliyritykset ole mitään voittoa tavoittelemattomia hyväntekeväisyysjärjestöjä tai valtionlaitoksia, vaan puolustavat omaa bisnestään Uberin, Lyftin ja AirBnB:n kilpailevaa liiketoimintamallia vastaan.

Rehellisyyden nimissä Keen olisi voinut mainita myös Linuxin, Wikipedian ja WWW:n sekä Linus Torvaldsin ja Tim Berners-Leen.

Uberissa ja Lyftissä on omat ongelmansa, mutta Keen ilmeisen tietoisesti sotkee Uberin liiketoimintamallin ja yhtiön toimitusjohtajan persoonan, joka on kieltämättä lievästi sanottuna haastava.

10. Meistä kaikista on tullut datateollisuuden orjia. Teemme ilmaiseksi töitä sellaisille mediafirmoille, kuten Tumblr ja Pinterest.

Olenko orja, jos teen jotain vapaaehtoisesti? On aivan totta, että meidän sosiaalisessa mediassa julkaisemamme sisällöt, kuvat, tekstit, videot, ovat uusmediayritysten varsinaisen liiketoiminnan raaka-ainetta. Sisältö on se hinta, jonka me maksamme saamastamme palvelusta.

Eivät Tumblr tai Pinterest ole hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka ylläpitävät palvelimiaan meidän iloksemme … yhtään sen enempää kuin kustantamo ei paina kirjoja meidän luettavaksemme pelkästä kulttuurin tekemisen ilosta.

# # # Keenin näkökulmasta hänen ajatustensa arviointi näin blogissa on tietysti lähes loukkaus, sillä hänen maailmassaan tekstillä on merkitystä vasta kun sen julkaisusta ovat päättäneet ja tekstiä ovat työstäneet lehden toimituksen ammattilaiset, ja sen kirjoittamisesta on maksettu, ja lukijat maksavat sen lukemisesta.

Siinä Keen on oikeassa, ettei internet ole suinkaan väistämätön itsestäänselvyys. Esimerkiksi Neuvostoliiton yliopistoilla oli oma tietoverkkonsa, jota sitäkin kutsuttiin internetiksi. Neuvostotutkijat eivät kuitenkaan halunneet käyttää sitä, koska neuvostoverkon protokolliin oli ohjelmoitu valvonta ja kontrolli. Sen sijaan he rakensivat Suomen kautta yhteyden lännen internetiin.

Ehkä Keenin mielestä olisi ollut parempi, että neuvostoverkko olisi levinnyt myös länteen.

Joka tapauksessa Keenin kirja täytyy lukea, jahka se tulee myyntiin. Ilman internetiä en olisi koskaan edes kuullut siitä.

Valtuustokausi on puolivälissä ja toinen vuosi kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtajuutta takana. Olen vuoden kuluessa pyrkinyt avoimesti raportoimaan kokouksista ja käynnissä olevista asioista. Blogikirjoituksia on ennen tätä kertynyt tasan 100 ja mielipidekirjoituksia on julkaistu eri lehdissä 10. Olen näin osaltani pyrkinyt lisäämään päätöksenteon avoimutta. Vuotta ovat leimanneet suuret muutosprosessit: kuntaliitosselvitykset, sote-uudistus ja Espoon talouden tasapainotus. Toisaalta olemme painiskelleet toimintatapoihin ja avoimuuteen liittyvien ongelmien kanssa: Opetukseen ja koulukorjauksiin liittyviä avustuksia on jäänyt hakematta ja Suomenojan satamasotkut ovat paljastaneet vakavia ongelmia niin toimintakulttuurissa kuin hankintojen kilpailutuksissakin. Koosteessa korostuvat omat tekemiseni, mutta kaiken...

Tässä raporttia vuoden viimeisestä tila- ja asuntojaoston kokouksesta. Kaikki asiat päätettiin esityksen mukaan. Esityslista avattuna löytyy täältä. Keskustelua käytiin lähinnä kahdesta kokouksessa kuullusta selostuksesta: – Erityisryhmien asuminen ja palvelut Asuntopäällikkö Anne Savolainen esitteli tilannetta Espoossa. Erityisryhmille on tällä hetkellä yhteensä noin 4300 asuntoa/ asuntopaikkaa, jotka jakautuvat seuraavasti: ikääntyneille 2082 vammaisille reilu 823 mielenterveyskuntoutujille 303 asunnottomille 603 tukea tarvitseville nuorille 247 maahanmuuttajille 151 Lisäksi opiskelijoille on 5700 asuntoa/asuntopaikkaa ja nuorille 500 asuntoa/asuntopaikkaa. Espoo on mukana PAAVO II sopimuksessa (2012-2015) pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi. Sen myötä syntyy mm. 125 uutta asuntoa pitkäaikaisasunnottomille....

Kaupunginhallituksessa eniten keskustelua aiheutti kaupungin lausunto HLJ2015-luonnoksesta. Lopulta äänestettiin tieliikennemaksukannasta, vaikka kyse oli vain siitä, että ollaan mukana selvittämässä vaihtoehtoja. Kokoomukselle tuli tarve saada tähän kohtaan oma kriittinen kädenjälkensä. Alla asiat, joista on relevanttia raportoitavaa, esityslista avattuna löytyy täältä. Listan ulkopuolelta käytiin läpi kuntajakoselvitystä (=metropolikaupunkiliitos) ja metropolihallintolakia koskevien lausuntojen käsittelyaikataulu: 12.1. lausuntoesitykset kaupunginhallitukseen, jäävät pöydälle 19.1. kaupunginhallitus päättää lausunnoista 26.1. valtuusto päättää lausunnoista. Aikataulu on tosi tiukka, kun asukkaille on annettu kommentointiaikaa kuntaliitoksesta 8.1. asti. Tätä kritisoimme ja pidimme tärkeänä, että kuntalaisten palaute otetaan aidosti huomioon. Peruste aikataululle...

Länsiväylä 13.12.2014

Vaalikausi on lopuillaan ja hallituksen merkittävien rakenneuudistusten läpiviennillä alkaa olla kiire. Tavoitteena oli vahvojen peruskuntien varaan rakentuva palvelujärjestelmä. Nyt näyttää siltä, että saamme suuriin kuntayhtymiin perustuvan sote-uudistuksen.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta uhkaa tulla byrokratiaviidakko, joka ei säästä kustannuksia ja josta on läpinäkyvyys ja selkeys kaukana. Ne kunnat, jotka ovat tuottaneet palveluita kustannustehokkaasti, näyttävät joutuvan maksumiehiksi. Esimerkiksi Espoolle uudistus tietäisi 33 me vuosittaista lisälaskua, puolikkaan veroprosentin verran.

Sote-uudistuksessa ei saa vesittää sitä hyvää kehittämistyötä, jota kunnissa on tehty. Toistaiseksi ei myöskään ole kyetty näyttämään, että säästöjä syntyisi varmuudella muuten kuin palveluita leikkaamalla. Alkuperäinen tavoite eli sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio ei näytä toteutuvan alkuunkaan suunnitellulla tavalla. Ja demokraattinen päätöksenteko karkaa kauas.

Nyt pitäisi palauttaa mieleen uudistuksen alkuperäiset tavoitteet, jotka ovat jääneet hallintorakennekeskustelun jalkoihin. Uudistuksen tarkoitus oli integroida sosiaali- ja terveyspalvelut, madaltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä kuilua ja kehittää erityisesti perusterveydenhuoltoa. Tarkoitus oli myös hillitä kustannuskehitystä.

Kun katsoo Espoolle kaavailtua lisälaskua, näyttää tapahtuvan aivan jotain muuta. Uudistuksen myötä kuntien mahdollisuus kehittää omia palveluita ja valvoa niiden kustannuskehitystä heikkenee entisestään ja samaan aikaan kulut nousevat huomattavasti.

Sote-uudistusta tarvitaan. Hyvinvointivastuun tasaaminen on järkevää ja kaikille suomalaisille on tarjottava tasa-arvoisesti mahdollisuus kattaviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Uudistus on kuitenkin toteutettava kustannustehokkuuteen kannustaen ja siten, että hyvin toimivia käytäntöjä ei romuteta.

Tiina Elo
kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (vihr.)

Inka Hopsu
valtuustoryhmän puheenjohtaja (vihr.)

Pinja Nieminen
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (vihr.)

Espoo

Jos on kaupunginhallituksen lista maanantaina pitkä, niin tila- ja asuntojaoston lista on vastaavasti lyhyt. Jaostossa miehityksemme muuttuu seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi siten, että Saara Hyrkkö siirtyy konsernijaostoon ja Jyrki Myllärniemi tulee seurakseni tila- ja asuntojaostoon. Suurkiitos Saaralle hyvästä työstä. Yhteistyömme on kokouksissa toiminut mainiosti, kun olen puheenjohtajan voinut luottaa Saaran tukeen ja apuun päätösten sorvaamisessa. Epäilemättä yhteistyö jatkuu sujuvana myös uudella tiimillä. Kulunut kaksivuotiskausi on mennyt paljolti sisäilmaongelmaisten koulujen ja päiväkotien ongelmia ratkoessa. Seuraavalla kaksivuotiskaudella ehdimme toivottavasti paneutua myös strategisiin tilakysymyksiin, jotka nousevat valtuustossa esiin miltei joka kokouksessa. Tässä lista-asiat...

Länsiväylä 13.12.2014 Vaalikausi on lopuillaan ja hallituksen merkittävien rakenneuudistusten läpiviennillä alkaa olla kiire. Tavoitteena oli vahvojen peruskuntien varaan rakentuva palvelujärjestelmä. Nyt näyttää siltä, että saamme suuriin kuntayhtymiin perustuvan sote-uudistuksen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta uhkaa tulla byrokratiaviidakko, joka ei säästä kustannuksia ja josta on läpinäkyvyys ja selkeys kaukana. Ne kunnat, jotka ovat tuottaneet palveluita kustannustehokkaasti, näyttävät joutuvan maksumiehiksi. Esimerkiksi Espoolle uudistus tietäisi 33 me vuosittaista lisälaskua, puolikkaan veroprosentin verran. Sote-uudistuksessa ei saa vesittää sitä hyvää kehittämistyötä, jota kunnissa on tehty. Toistaiseksi ei myöskään ole kyetty näyttämään, että...

Vuoden viimeinen kaupunginhallituksen kokous on maanantaina. Pitkä lista isoja ja pieniä asioita, mm. muutaman pysäköintitalon takaus sekä lausunto Helsingin seudun maankäyttösuunnitelmasta ja joukkoliikennesuunnitelmasta (HLJ 2015). Alla asiat avattuna, esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. – Kaupungin omavelkaisen takauksen myöntäminen Kiinteistö Oy Espoon Suviniityn pysäköinnin lainalle (Kv-asi Esitetään takausta enintään 13,7 miljoonan euron lainalle. Kiinteistö Oy Espoon Suviniityn Pysäköinti on perustettu 2010 rakennuttamaan, omistamaan ja hallinnoimaan Suviniityn kalliopysäköintilaitosta ja väestönsuojaa. Suviniityn alue puolestaan on kaupungin maaomistuksessa oleva asuinkerrostaloalue Espoon keskuksessa, radan eteläpuolella. Alue on suurilta osin toteutumaton, mutta nyt siis vihdoin...