Maanantaina on vuoden ensimmäinen tila- ja asuntojaoston kokous. Hyväksyttävänä hankesuunnitelmia, tämän vuoden käyttösuunnitelma sekä vuosikorjausrahojen käyttö. Tuottavuusohjelmassa asetetaan kovat odotukset tilapuolelle. Niitä seurataan tuloskortilla. Alla kokousasiat avattuna. Esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. – Päätökset ja kirjelmät ja kokouksessa kuultavat selostukset vuonna 2015 Listalla kaksi selostusta (otsikossa virhe, nämä vain tämän kokouksen selostukset): – Tilakeskus -liikelaitoksen tilaajatoiminnot – Siirtokelpoisten tilojen ja väistökoulujen tilannekatsaus tammikuu 2015 Ensimmäinen koskee käynnissä olevaa omistaja-tilaaja-tuottaja -mallin uudistamista Tilakeskuksen näkökulmasta. Ei ole etukäteen jaossa. Jälkimmäisen, eli siirtokelpoisten väistötilojen osalta aletaan olla loppusuoralla: – Kirstin koulun vastaanottotarkastus...

Suomen koulutusosaamista tulisi käyttää nykyistä enemmän myös kehitysyhteistyössä. Peruskoulumme menestyksestä on paljon opittavaa, vaikkei järjestelmäämme sellaisenaan voikaan siirtää. Koulutus ja sen tuoma elinkeino ovat tapoja ehkäistä radikalisoitumista ja nuorten liittymistä ääriryhmiin. Jokaisella on oikeus hyvään opettajaan ja opetukseen sekä niiden osaltaan mahdollistamaan positiiviseen kuvaan tulevaisuudesta. Osana YK:n vuosituhattavoitteita asetettiin maaliksi, että kaikki lapset pääsisivät kouluun […]

Tänään oli Uudenmaan maakuntahallituksen käsittelyssä Östersundomin maakuntakaava. Kyseessä on Sipoonkorven ympäristöön sijoittuva, raideliikenteeseen tukeutuva uusi asutusalue Helsingin seudulle. Uutta asutusta tarvitaan ja perheille kohtuuhintaisia asuntoja, mutta nykyisellään suunnitelmat eivät huomioi riittävästi ainutlaatuisia luontoarvoja sekä Natura-alueiden läheisyyttä. Alueen linnusto on poikkeuksellinen ja mm. kehrääjä, pyy ja ruisrääkkä kärsisivät, mikäli nykyiset suunnitelmat toteutuvat täysimääräisesti. Toinen ongelma on se, että Sipoonkorven metsämannerta haukataan aimo palanen pientalovaltaiseen asutukseen. Kolmanneksi Granön saareen ei ole merkitty suojelu- tai virkistysalueita, mikä periaatteessa sallii minkä tahansa maankäytön, vaikka saari on osa maakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä.

Maakuntakaavaehdotus on laadittu Helsingin, Vantaan ja Sipoon kaupunkien yleiskaavojen pohjilta. Myös näissä kaupungeissa vihreillä on ollut kaupunkisuunnittelulautakunnissa ehdotuksia Natura-arvojen paremmasta huomioimisesta. Kaavassa on lukuisia ongelmallisia kohtia liittyen mm. Mustakorven lehtoon, Salmenkallion alueeseen, Östersundomin lintuvesiin sekä Sipoonkorven ja Sipoonjoen Natura-alueisiin. Virkamiehet perustelevat, ettei merkittävää haittaa Natura-alueelle ole siksi että maakuntakaava on "yleispiirteinen". Tarkoittaa sitä, että yleispiirteisyys sallii Naturan mukaisen toteutuksen. Väite on hieman epälooginen, sillä se sallii myös Naturaa merkittävästi heikentävän toteutuksen. Natura-selvityksen johtopäätös oli, että ”kaikki haitallisia vaikutuksia estävät tai vähentävät keinot on otettava täysimääräisenä käyttöön yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja lupaharkinnassa”. Toisaalta nyt jo tiedetään, että yksityiskohtaisemmat yleiskaavat polkevat Natura-arvoja. Parempi ratkaisu sekä luonnon että alueen toteutuksen kannalta on ottaa huomioon luontoarvot jo varhaisessa vaiheessa.

Kaava meni palautus-äänestyksen jälkeen nähtäville ja siitä pyydetään lausunnot Natura-selvityksestä Metsähallitukselta ja ELYltä. Palautusesitykseni hävisi luvuin 5-8, mutta merkittävää on se, että me vihreät, allekirjoittanut ja Minerva Krohn, emme jääneet yksin puolustamaan luontoarvoja. Tällä on merkitystä sille, että kun asukkaat, kansalaisjärjestöt ja muut osalliset lausuvat kaavasta palautetta, luonnosta voi jatkokäsittelyssä parantaa. Alla vielä vihreiden palautusesitys.

Palautusesitys

Esitän, että Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava, Östersundomin alueen kaavaehdotus, palautetaan uudelleen valmisteluun. Maakuntakaavaehdotuksella on tunnistettu olevan heikentäviä vaikutuksia kolmeen tarkasteltuun Natura-alueeseen mm. Salmenkallion alueella.

Östersundomin kaava-alueelle on kuitenkin mahdollista toteuttaa asutustavoitteet, kun selvitetään asutusalueiden rajauksia ja selvitetään tiiviimmän rakentamisen mahdollisuus alueille, joista ei aiheudu merkittävää haittaa luonnolle.

Kaava ohjaa noin 5 neliökilometriä Sipoonkorven metsämantereesta pientalovaltaiseen asutukseen sekä uhkaa Mustavuori-Östersundomin Natura-alueen linnustoarvoja sekä Sipoonkorven maakunnallisesti arvokasta lintualuetta. Tilannetta auttaisi, mikäli Landbon ympäristön rakentamisalueita supistettaisiin esim. 150 ha verran siten, että supistus kohdistuisi luontoarvojen kannalta kriittisimmille alueille.

Myös esimerkiksi Granön saaressa tulisi osoittaa SL-varauksina ja luo-merkinnöillä alueen arvokkaat luontoalueet, joista tärkeimmät on tunnistettu Itä-Uudenmaan liiton maakunnallisesti arvokkaiden luontoalueiden (MALU) selvityksessä.

Tulihan se sieltä lopulta. Puolustusministeriön asettama tiedonhankintalakityöryhmä (tunnettiin aluksi Kyberlainsäädännön kehittäminen –työryhmänä) on jo vuoden ajan pohtinut verkkovalvonnan ja verkkotiedustelun pelisääntöjä ja lainsäädäntöä. Työryhmän tuloksia on odotettu kiihkeästi, sillä työryhmän toiminnasta on ollut vaikea saada tietoa. Nyt Helsingin Sanomat on lopulta saanut käsiinsä työryhmän mietinnön, joka luovutetaan puolustusministeri Carl Haglundille (r) ensi keskiviikkona.

Puolustusministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön avoimuuskulttuurien ja toimintatapojen törmäys on ollut työryhmässä ilmeisen raju. Jotkut puhuvat jopa tietovuodosta, kun mietintöä ei pidetty salassa keskiviikkoon asti. itse ihmettelen, miksi työryhmän työ on alun alkaen haluttu pitää suljettuna. Lausunnotkin on pyydetty työryhmän asettamispäätöksestä mietintöluonnoksen asemesta! Mitä lausuttavaa siinä vaiheessa on voinut edes olla?

Verkkovalvonta ja –tiedustelu ovat ajankohtaisia kysymyksiä. On hyvä, että niitä pohditaan ja lainsäädäntö ja viranomaiskäytännöt saatetaan ajan tasalle. Mutta millainen lainsäädäntö ja käytännöt Suomeen halutaan? Mikä on Suomen ja suomalaisten etu? Siihen vastaaminen edellyttää laajaa keskustelua suljetun valmistelun asemesta. Ehkä vastuu työryhmästä olisi pitänyt antaa liikenne- ja viestintäministeriölle tai oikeusministeriölle. Kyse on kuitenkin turvallisuuden rinnalla tietoliikenteestä ja kansalaisten perusoikeuksista.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan työryhmä esittää, että Suomen tulisi harkita verkkovalvonnan käyttöönottoa. Toistaiseksi Suomen turvallisuusviranomaiset eivät urki kansalaisten verkkoliikennettä kokonaisvaltaisesti samalla tavalla kuin Ruotsissa (FRA) tai Yhdysvalloissa (NSA) tai Iso-Britanniassa (GCHQ) tai Venäjällä (Spetssvyaz) tai Kiinassa (3PLA). Joidenkin mielestä Suomi on tästä syystä verkkovalvonnan kehitysmaa, joidenkin mielestä tietosuojan Sveitsi.

Parantaisiko verkkovalvonta kansalaisten turvallisuutta niin paljon, että olisi perusteltua luopua luottamuksellisen viestin suojasta? Mielestäni ei, jopa päinvastoin.

Verkkovalvontaa perustellaan järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnalla. Käytännössä jokainen vähänkin järjestäytyneempi rikollis- tai terroristiorganisaatio kykenee suojaamaan viestintänsä niin, ettei sitä pysty edes huomaamaan. Viestit voidaan paitsi salata myös piilottaa esimerkiksi blogin tekstiin tai instagram-tilin kuvien pikseleihin tai youtube-videoihin.

Viestinnän salaus ja suojaus eivät ole salatiedettä, eivätkä vaadi superrikollista.

Sitä paitsi rikolliset voisivat edelleen lähettää toisilleen kirjeitä, joita ei valvottaisi samalla tavalla kuin sähköposteja, Skype-puheluita tai  Whatsapp-viestejä.

Rikollisten asemesta turvallisuusviranomaisille kertyisi tietoja tavallisten ihmisten tietoliikenteestä. Tietoja, joille viranomaiset ja poliitikot voivat vuosien kuluessa keksiä uutta käyttöä. Tietoja, joiden analysointiin kehitetään jatkuvasti uusia entistä tehokkaampia big data –tekniikoita. Tietoja, jotka voivat päätyä myös vääriin käsiin. Jos tietoja halutaan käyttää, tietokantaan on oltava pääsy, ja silloin on aina olemassa riski, pieni riski, että tietoturva pettää.

Se jos mikä vaarantaisi paitsi suomalaisten tietoturvan myös turvallisuuden.

Tai kuten jo Benjamin Franklin totesi: ”Those who surrender freedom for security will not have, nor do they deserve, either one.”

_

PS: Mm. verkkourkinnasta lisää asiaa joukkorahoitettavassa vaalikirjassani Sensuurin vieno viettelys. Ennakkotilaukset Mesenaatista.

Huomenna on vuoden ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous. Listalla isoina asioina lausunnot metropolihallintolaista sekä esityksestä pääkaupunkiseudun kuntien + Sipoon yhteen liittämisestä. Kummastakin asiasta ollaan väännetty peistä pitkään. Maan hallitus on vihdoin saanut metropolihallinnosta aikaan lakiesityksen. Espoon lausuntoesityksestä jo sinänsä melkoisen kevyeltä metropolihallinnolta haluttaisiin edelleen vähentää valtaa. En kannata. Kuntaliitokseen suhtaudun kriittisesti, mutta kannatan kansanäänestyksen järjestämistä, jotta asukkaat pääsisivät aidosti ottamaan asiaan kantaa. Alla lista avattuna, esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä. - Espoon kaupungin lausunto hallituksen esityksestä metropolihallintoa koskevaksi lainsäädännöksi (Kv-asia) Olemme tällä valtuustokaudella lausuneet metropolihallinnosta jo useamman kerran. Me vihreät olemme...

Mitä fundamentalismi on? Sana sinällään on harhaanjohtava, sillä kaikillahan meillä on omat fundamenttimme, arvoperustamme. Vaarallinen kunkin omasta arvoperustasta tulee kuitenkin vasta kun se korotetaan muiden arvojen yläpuolelle, kun uskonnollinen tai poliittinen ideologia korvaa omantunnon.

Aina välillä kuulee väitettävän, että ilman uskoa ei voi olla moraalia. Itse asiassa asia on päinvastoin. Moraali on sisäsyntyistä, ei ulkoa annettua. Jos ihmisen toiminta perustuu valmiina annettuun uskonnolliseen tai poliittiseen oppiin omantunnon asemesta, kyse ei ole moraalista. Jos aate kieltää omat ajatukset, aatteen kyseenalaistamisen ja pohdinnan, kyse ei ole moraalista.

Jokainen saa toki rajoittaa omia arvojaan ja ajatuksiaan vapaasti, sillä ehdolla, että antaa muille saman vapauden. Ehkä siinä on moraalin ja fundamentalismin tärkein ero. Fundamentalisti vaatii kaikkia muita noudattamaan omaa uskonnollista tai poliittista ”moraaliaan”.

Vastakohtana esimerkiksi amissella ja vanhoillislestadiolaisilla on omat tiukat norminsa, mutta he eivät vaadi ketään muuta noudattamaan omia periaatteitaan.

Fundamentalismia voi nähdä jopa poliittisessa toiminnassa, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan toimintaperiaatteisiin, saada ne vastaamaan kunkin omaa arvoperustaa. Toisaalta liberaali demokratia on fundamentalismin vastakohta, koska se kohtelee kaikkia aatteita samanarvoisina, kunhan ne puolestaan kunnioittavat toisiaan.

Muiden arvojen kunnioitus erottaa liberaalin demokratian fundamentalismista, jossa eri tavalla ajatteleminen, arvoperustan kyseenalaistaminen on suoranainen rikos fundamentalismin perusarvoja kohtaan. Rikos, joka fundamentalistin ”moraalin” mukaan ei äärimmilleen vietynä vain oikeuta, vaan myös vaatii tappamaan rikollisen.

Tämä ajatustapa yhdistää kaikkia maailman ääriliikkeitä ja terroristeja, on sitten kyse pilalehden toimituksen murhaavista islamisteista, tekniikan tutkijoita ja insinöörejä räjäyttävästä teknologiakriitikosta tai norjalaisia sosiaalidemokraattinuoria murhaavasta antijihadistisesta äärinationalistista. He jakavat saman ”moraalin”.

Avoimen tietoyhteiskunnan edellytyksenä on julkiseen päätöksentekoon käytettävien algoritmien ja simulaatioiden avaaminen kansalaisten arvioitavaksi ja kokeiltavaksi. Pohdin heinäkuussa digitalisaation vaikutuksia työelämään ja vähän laajemminkin. Sain palautetta, että olin sivuuttanut politiikan ja julkisen päätöksenteon. Digitalisaation vaikutuksista politiikkaan on keskusteltu ylipäätään yllättävän vähän. Aivan kuin liberaali demokratia (tai autoritäärinen demokratia, tai yksipuoluejärjestelmä tms.) olisi immuuni teknologian kehitykselle.

E-government-keskustelu on keskittynyt äänestäjien voimaantumiseen tieto- ja viestintätekniikan avulla. Demokratia 2.0 ja muut vastaavat käsitteet kuvaavat yhteiskuntaa, jossa kansalaiset saavat äänestyspäätöstensä tueksi tietoa aiempaa enemmän ja voivat keskustella yhteisistä asioista aiempaa vapaammin. Päätöksenteon rakenteiden kuten vaalien ja vallan kolmijaon on kuitenkin oletettu pysyvän ennallaan.

Mikä on tietysti harhaa. Totta kai digitalisaatio mullistaa myös poliittisen päätöksenteon rakenteet ja toimintatavat. Poliitikot ovat kuitenkin yhtä huonosti valmistautuneita kohtaamaan radikaaleja muutoksia omassa arjessaan kuin kaikki muutkin.

Murroksen käytännön yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa, eikä niistä ole keskusteltu läheskään yhtä laajasti kuin esimerkiksi talouden ja työelämän muutoksista. Siksi kehotan ripottelemaan seuraavaksi esittämiini ajatuksiin toisenkin kourallisen suolaa. Nämä ovat vasta keskustelua herättämään tarkoitettuja visioita.

# # #
Ensimmäiseksi julkista päätöksentekoa muuttaa big data. Teknologian kehitys mahdollistaa aiempaa paljon suurempien tietomäärien varastoinnin ja analysoinnin. Toki ennenkin kerättiin ja analysointiin tietoa, mutta jo lähivuosina analyysi on jatkuvaa ja ohjaa päivittäistä päätöksentekoa. Valtionhallinnon työtä tukee joukko tutkimuslaitoksia (VATT, Kotus, Metla, MTT, RKTL, Mikes, VTT, THL, TTL, SYKE), jotka seuraavat yhteiskunnan kehitystä eri näkökulmista ja tuottavat tietoa yhteiskunnan käyttöön. Kyse on kuitenkin ennemmin kehityksen seuraamisesta kuin ohjaamisesta. Esimerkiksi viimeisimmät viralliset Suomen talouspolitiikan tunnusluvut ovat vuodelta 2011. Vuosien 2012 ja 2013 osalta tiedot ovat tätä vuoden 2014 lopulla kirjoitettaessa edelleen ”ennakkotietoja”.

Ei ihme, että valtion ja kuntien talouspolitiikkaa vaikuttaa sokkona pimeässä sohimiselta.

Kun yritykset, kunnat ja ministeriöt raportoivat tietonsa reaaliaikaisesti, esimerkiksi kunnat tietävät jatkuvasti paljonko veroja on kertynyt, miten kunnan talous toimii, miten kunnassa toimivat yritykset voivat. Enää eivät suuren työantajan irtisanomisten jälkeen maksettavien ansiosidonnaisten työttömyyspäivärahojen (ja niistä saatavien verojen) loppuminen 500 arkipäivää irtisanomisten jälkeen tule kuntapäättäjille yllätyksenä.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa kerran neljässä vuodessa kirjoitettavat hallitusohjelmat ja kerran vuodessa päätettävät talousarviot ovat nykymaailmaan aivan liian hitaita ja jäykkiä päätöksenteon välineitä. Ketterä politiikka edellyttää reaaliaikaista tietoa ja analyysiä sekä kykyä reagoida tilanteisiin paljon nykyistä nopeammin.

Kykenevätkö poliitikot siirtymään vuosikirjanpidosta kuukausikirjanpitoon? Tai luopumaan neljän vuoden hallitusohjelmista, joiden lähtöolettamat ovat vaalikauden loppupuolella kaukana todellisuudesta? Entä äänestäjät?

# # # Algoritmit ja tekoälyt automatisoivat julkishallintoa siinä missä muutakin työtä. Jos pankin algoritmi kykenee päättämään, kuka saa asuntolainan ja kuka ei, miksei esimerkiksi verohallinnon, autorekisterikeskuksen, kansaneläkelaitoksen ja sosiaalitoimistojen rutiinipäätöksiä olisi mahdollista automatisoida? Ja jättää vain tulkintaa ja kokonaisarviointia vaativat päätökset ihmisille.

Esimerkiksi, miksi ihmeessä lapsilisää pitää hakea ja siitä pitää tehdä päätös, jos kerran kaikilla on siihen oikeus?

Julkishallinnon rakenteet ja kulttuuri muuttuvat dramaattisesti. Edessä on valtava rakenneuudistus ja henkilöstön uudelleenkoulutus, kun aiemmin numeroita ja papereita käsitelleet viranhaltijat opiskelevat uusien tehtävien ja ammattien edellyttämiä taitoja.

# # # Tekoälyt ja algoritmit mullistavat myös lakien valmistelun ja tulkinnan vähintään yhtä perusteellisesti kuin ne ovat jo muuttaneet arvopaperikaupan. Maailmantalous sykkii jo käytännössä tekoälyjen kellotaajuuden tahdissa, miksei siis lainsäädäntö? Yhdysvalloissa asianajotoimistot jo käyttävät tekoälyjä etsiessään kuhunkin tilanteeseen sopivia ennakkotapauksia.

Lait sopivat periaatteessa hyvin tekoälyjen valmisteltaviksi ja analysoitaviksi. Ne ovat rakenteisia asiakirjoja, joiden pitäisi olla yksiselitteisiä.

Todellisuudessa lait ovat kuitenkin ainakin toistaiseksi ihmisten ihmisille kirjoittamia, täynnä epämääräisyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Aluksi tekoälyjä todennäköisesti käytetäänkin lainvalmistelun laadunvarmistukseen, tunnistamaan epämääräiset ja ristiriitaiset käsitteet ja säädökset. Esimerkiksi tekijäoikeuslain sisäisten viittausten määrä on niin suuri, ettei ihminen enää kykene hahmottamaan kokonaisuutta saati lain yhteentoimivuutta muun lainsäädännön kanssa.

Juristien ammattikunnalla riittää vielä 2020-luvulla töitä, mutta sen jälkeen voi hyvin olla, että lakien valmistelu ja tulkinta siirtyy kasvavassa määrin tekoälyille. Rutiiniasiat käsitellään automaattisesti, ja vain tulkintaa vaativat tapaukset tuodaan oikeussaliin ihmisten arvioitaviksi.

Mutta kuka määrittelee lähtöarvot ja prioriteetit, joita lakeja valmistelevat ja tulkitsevat tekoälyt noudattavat? Eduskunta? Kansalaiset? Vaaleissa?

Päätetäänkö vuoden 2027 eduskuntavaaleissa, minkä valmistajan tekoäly Arkadianmäelle asennetaan?

 # # # Kun yhä suurempi osa päätöksenteosta siirtyy algoritmeille ja tekoälyille, ne muuttuvat samalla yhä monimutkaisemmiksi. Alamme olla jo tilanteessa, jossa ihmiset eivät enää ”käsityönä” pysty tarkistamaan, mihin tekoälyn johtopäätökset perustuvat.

Esimerkiksi liikenneverkon rakentaminen perustuu jo nyt simulaatiomalleihin, joiden sisäisen toiminnan ja lähtöarvojen oikeellisuutta päätöksistä vastaavat poliitikot eivät kyseenalaista. Lisäksi päätöksenteon tukena käytetyt simulaatiomallit perustuvat usein kaupallisten yritysten suljettuihin järjestelmiin, joiden sisäiset toimintaperiaatteet ovat liikesalaisuuksia. Niiden tuloksiin pitää vain luottaa, kun simulaatioiden perusteella tehdään satojen miljoonien investointeja.

Ehkä yhteiskunnallisesti merkittävät investointipäätökset tulisi perustella vähintään kahdella tai jopa kolmella eri simulaatiomallilla?

Avoimen tietoyhteiskunnan edellytyksenä on paitsi viranomaisten käyttämien tietojen myös julkiseen päätöksentekoon käytettävien algoritmien ja simulaatioiden avaaminen kansalaisten arvioitavaksi ja kokeiltavaksi. Miten muuten kansalaiset voivat luottaa päätösten riippumattomuuteen ja oikeellisuuteen?

# # # Niin ja miten tekoälyt ja algoritmit tulisi huomioida lainsäädännössä? Esimerkiksi kuka on vastuussa geneettisen algoritmin uudessa tilanteessa aiheuttamasta vahingosta? Tai virheestä simulaatiomallista, jonka perusteella on tehty väärä investointipäätös? Kuka omistaa tekoälyn kirjoittaman artikkelin tekijänoikeudet?

Suomen talous on vaikeassa tilanteessa: vienti ei vedä riittävästi, työttömyys pahenee eikä talous kasva. Velka on tuplaantunut kuudessa vuodessa 100 miljardiin euroon. Samalla uhkaa hiipivä deflaatio, mikä on pysäytettävä. EK:n esitys julkisen sektorin työntekijöiden vähentämisestä ja palvelujen leikkaamisesta on kuitenkin vastuuton. Ei opettajien, hoivatyöntekijöiden ja poliisien vähentäminen hyödytä yksityistä sektoria, ellei yksityinen sektori löydä omaa menestymisen reseptiä, uusia innovaatioita ja vientituotteita. Toki julkiset juoksevat kulut ja 9 miljardin kestävyysvaje on saatava priorisoinneilla, rakenneuudistuksilla ja tehostamistoimilla kuriin, mutta liiallinen säästäminen ja leikkaaminen hyvinvointipalveluista vain vahvistaisivat lamaa. On selvää, että talouspolitiikka on ravisteltava rohkeasti uudeksi.

Julkisen talouden kestävyysvajeen torjumiseksi tarvittavien rakenteellisten uudistusten toteuttamistahti on ollut liian verkkainen. Tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, eläkeuudistus, metropoliuudistus, kuntauudistus ja tuottavuuden parantamista hyödyntäen digitalisaatiota ja automaatiota.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen lakiehdotus on keväällä eduskunnan käsittelyssä. Hoitotakuun on toimittava ja heikoimpien ryhmien pääsyn hyvään terveydenhoitoon on parannuttava. On vältettävä perusteetonta organisaatiotasojen lisäämistä ja hallintohimmeleitä. Tärkeintä on turvata ihmisten peruspalvelut tasapuolisesti ja samalla pitää kustannukset kurissa.

Lisäksi on ruokittava uuden kasvun ituja, jotta hyvinvoinnille riittää rahoitusta. Tulevaisuuden megatrendit, kuten ilmastonmuutoksen torjunta ja rajallisten resurssien hupeneminen vaikuttavat siihen, millaisilla tuotteilla on maailmalla kysyntää. On otettava askelia vihreän talouden suuntaan: cleantech, biotalous ja kiertotalous ovat vahvoja kasvualoja, ja Suomessa on paljon näiden alojen osaamista. Tarvitsemme kasvavia vientiyrityksiä varten vahvat kotimarkkinat.

Vihreät esittivät syksyn talouspoliittisessa avauksessa muun muassa energiarahastoa vauhdittamaan bio-, tuuli- ja aurinkoenergian hankkeita sekä älyjärjestelmiä sähköverkkoihin ja liikenteelle. Myös sähkön pientuotannon nettolaskutus tarvitaan kiihdyttämään hyvää kehitystä. Lähes kaikkialla muualla, vaan ei Suomessa, sähkön pientuottajalla on oikeus saada sähköyhtiöltä korvaus verkkoon syöttämästään tuuli- tai aurinkosähköstä.

Perustulo ja osa-aikatyön lisääminen, työttömän oikeus opiskeluun ja yrittämiseen, ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen, pienyrittäjän ja itsensä työllistäjän sosiaaliturvan parantaminen, ne kaikki yhdessä elvyttäisivät työelämää ja toisivat kaivattua joustoa. Hyvä ratkaisu on ollut työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat, joiden turvin työtön voi ottaa vastaan määräaikaista työtä ilman että työttömyysturva heti heikkenee. Tämä uudistus on auttanut työttömiä työllistymään, mikä osoittaa työnteon ja sosiaaliturvan yhdistämisen voiman. Vielä tarvitaan pienyrittäjien asemaa merkittävästi parantavia ja työllistämistä helpottavia uudistuksia.

Pitkän aikavälin tavoitteista tärkeimpiä on koulutuksen ja tutkimuksen resursseista huolen pitäminen. Hyvin koulutettu, osaava kansa on Suomen vahvuus, jonka varassa pärjäämme myös tulevaisuuden muuttuvissa oloissa. Tutkimuksesta ja tuotekehityksestä huolehtiminen on ainoa mahdollisuutemme pärjätä maailman mullistuvilla markkinoilla.

Nyt vuoden alusta astuu voimaan verotuksen lapsivähennys, joka on tyhjää parempi kompensaatio lapsilisien leikkaukselle. Lapsilisien leikkaus toimii kaikkien hyvien tavoitteiden vastaisesti. Liian moni lapsi kasvaa köyhässä perheessä, jossa arjen menot ovat haasteita. Pesukoneen hajoaminen voi olla katastrofi perheen taloudelle, eikä lapsen osallistuminen mieluisaan harrastukseen välttämättä onnistu. Tällainen luokkayhteiskuntakehitys on pysäytettävä. Jos verrataan aikaan ennen 90-luvun lamaa, tuloerot ovat kasvaneet merkittävästi.

Luonnonsuojelun puolesta me vihreät olemme hallituskautemme ajan tehneet työtä, määrärahoja on saatu lisää niin luonnonsuojelualueiden hankintaan kuin Itämeren suojeluunkin. Suuri hätähuuto on suoluonnon puolesta, sillä valtaosa soistamme on ojitettuja ja luontoarvonsa menettäneitä. On äärimmäisen huolestuttavaa, että hallitus on jäädyttänyt soidensuojelun täydennysohjelman, jolla suojeltaisiin Etelä-Suomen viimeiset luonnontilaiset suot, kansallisaarteemme. Arvosoilla elävät kasvit ja linnut ovat uhanalaisia. Tutkijat ja asiantuntijat ovat vuosien ajan kartoittaneet suomme ja niiden luontoarvot, minkä pohjalta suojeltavat suot on valittu suojeluohjelmaan. Maanomistajat ovat olleet hankkeelle myönteisiä, sillä saavathan he korvauksen suojelusta. Suo on ekosysteemi, joka on pelastettava kokonaisuutena, jota ei voi toiselta puolelta kuivata ilman että koko suo kärsii.

Suoluonnon onneksi uusi ympäristönsuojelulaki on astunut voimaan. Se suojelee arvokkaimmat suot turpeen nostolta. Ympäristönsuojelulakiin on lisätty myös säädöksiä, joilla suitsitaan kaivosten päästöjä ja edellytetään teollisuudelta parasta mahdollistaa tekniikka. Laki sisältää EU:n päästödirektiivin velvoitteet.

Suuria ja tärkeitä ympäristökysymyksiä eduskunnan käsittelyssä keväällä on ilmastolaki ja kalastuslaki. Kalastuslain uudistus on pieni askel kohti kestävämpää kalastuspolitiikka ja parantaa uhanalaisten kalojen tilaa. Siinäkin on kuitenkin puutteita vielä, kuten se, että äärimmäisen uhanalaisten kalojen suojelu jää asetusten varaan ja vapaa-ajan verkkokalastus sallitaan ylimitoitettuna.

Ilmastolaki tuo jatkossa johdonmukaisuutta ilmastopolitiikkaan ja päästöjen seuranta tehostuu. Merkittävää on se, että päästövähennystavoite 80 % vuoteen 2050 mennessä saadaan lain tasolle.

Susi on Suomessa erittäin uhanalainen. Kanta on muutaman viime vuoden aikana salametsästyksen ja ylimitoitettujen pyyntilupamäärien myötä kääntynyt noin 250 yksilön tasolta jyrkkään, huolestuttavaan laskuun. Suomen susikannaksi arvioidaan vain noin 130 yksilöä. Se on liian vähän turvaamaan perimältään kestävä kanta.

Maa- ja metsätalousministeriö julkisti joulun alla suden kannanhoitosuunnitelman, joka sallisi kannanhoidollisen metsästyksen, jopa 29 kaatolupaa vuodessa! Romahtanut pieni susikanta ei kestä tällaisia tappolupia. Parempi olisi kehittää edelleen hyviksi havaittuja konsteja, kuten alueellista susineuvontaa tai metsästyskoirien suojaksi tarkoitettuja pippuriliivejä. Susi kuuluu suomalaiseen luontoon.

Vuonna 2014 saimme kaksi uutta kansallispuistoa, Etelä-Konnevesi ja Teijo kruunaavat puistoverkkoamme. Vielä tarvitaan periaatepäätökset Suomenlahden kansallispuistojen laajentamisesta sekä Porkkalan kansallispuiston perustamisesta. Merellistä luontoa on turvattava jälkipolville yhteisessä virkistyskäytössä.

Ihmisoikeuksien kannalta on upeaa, että YK:n vammaisten oikeuksien sopimus ratifioidaan vihdoin. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on edellyttänyt mm. tahdon vastaisen laitoshoidon kieltämistä ja sitä, että jokaisella on oikeus asua millä paikkakunnalla haluaa. Sopimus turvaa vammaisten henkilöiden osallistumista työhön ja harrastuksiin, ja korostaa esteettömyyden tärkeyttä ympäristössä ja palveluissa.

Ikääntyvä väestö on rakentanut meille hyvinvointipohjan, joka on rohkeasti ravisteltava uusiksi. Se on tehtävä, jotta voimme turvata ikäihmisille hyvän vanhuuden hoivan ja yhteisöllisen mielekkään arjen. Myös he haluavat turvata lasten ja lastenlasten tulevaisuuden, ilman raskasta velkasäkkiä harteillaan kauniissa turvallisessa Suomessa.

Suo­men kou­lu­tus­osaa­mis­ta tu­li­si käyt­tää ny­kyis­tä enem­män myös ke­hi­ty­syh­teis­työs­sä. Pe­rus­kou­lum­me me­nes­tyk­ses­tä on pal­jon opit­ta­vaa, vaik­kei jär­jes­tel­määm­me sel­lai­se­naan voi­kaan siir­tää. Kou­lu­tus ja sen tuo­ma elin­kei­no ovat ta­po­ja eh­käis­tä ra­di­ka­li­soi­tu­mis­ta ja nuor­ten liit­ty­mis­tä ää­ri­ryh­miin. Jo­kai­sel­la on oi­keus hy­vään opet­ta­jaan ja ope­tuk­seen ja nii­den osal­taan mah­dol­lis­ta­maan po­si­tii­vi­seen ku­vaan tu­le­vai­suu­des­ta. Osa­na YK:n vuo­si­tu­hat­ta­voit­tei­ta ase­tet­tiin maa­lik­si, et­tä kaik­ki lap­set pää­si­si­vät kou­luun […]