Säilyykö Espoossa subjektiivinen päivähoito-oikeus?

Alustajana oli Espoon varhaiskasvatuksen johtaja Titta Tossavainen, joka kertoi päivähoidon tilanteesta ja mahdollisen rajauksen vaikutuksista. Espoossa lapsia riittää ja varhaiskasvatus on aikamoinen palapeli hanskattavaksi. Uusi varhaiskasvatuslaki painottaa mm. kokonaisvaltaisen kasvun, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, monipuolista pedagogista toimintaa ja myönteisiä oppimiskokemuksia, kehittävää ja turvallista varhaiskasvatusympäristöä, lasta kunnioittavaa toimintatapaa ja mahdollisimman pysyviä vuorovaikutussuhteita lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä, yhdenvertaisia mahdollisuuksia varhaiskasvatukseen, yksilöllisen tuen tarpeeseen vastaamista. Tilaisuudessa kysyttiinkin, toteutuvatko nämä hyvät tavoitteet kaikkien lasten osalta, jos varhaiskasvatusoikeutta rajataan?

Yhteensä suunnitellut muutokset koskevat noin 5000 espoolaista lasta. Osaviikkoisia lapsia on Espoon päiväkodeissa jo nyt 20%. Säästöjä tulisi Tossavaisen mukaan ensimmäisenä vuonna 1,5 miljoonaa euroa, jatkossa arvioiden mukaan alle viisi miljoonaa euroa vuodessa. Moni asia rajauksen toteuttamisessa on vielä auki, eikä virkamiehillä ole vastauksia moniin olennaisiinkaan kysymyksiin.

Jos valtuusto päättää rajata oikeutta, virkamiehet valmistelevat päätettäväksi käytännön toteutuksen siten, että valmista on 1.4.2016, jotta vanhemmat tietävät, mitä varhaiskasvatuspalveluja heidän lapselleen on tarjolla 1.8.2016 lähtien. Jos rajausta ei toteuta, pitää valmistella muutokset yksityisen hoidon tukeen ja Espoo-lisään, koska lakisääteiset tuet muuttuvat Espoon päätöksestä riippumatta.

OAJ:n Ritva Semi ja kuvassa yleinen harha, joka subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen liittyy

Puheenvuoron käytti myös OAJ:n erityisasiantuntija Ritva Semi, joka ihmetteli, miksi keskustelu varhaiskasvatuksesta on Suomessa niin kovin vaikeaa. Kun muualla Euroopassa lapset nimenomaan halutaan varhaiskasvatuksen piiriin, niin Suomessa mennään toiseen suuntaan. Semi toi esiin, että monet taloustieteilijät maailmalla ja Suomessa ovat puolustaneet tasa-arvoista varhaiskasvatusta parhaana sijoituksena tulevaisuuteen. Samoin tekivät lähes kaikki eduskunnan kuultavana olleet asiantuntijat, kun lakimuutosta valmisteltiin. Semi totesi, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajausta perustellaan usein mutulla eivätkä mielikuvat lattea juovista laiskoista vanhemmista perustu todellisuuteen. Ruotsissa lähes 100 % yli kolmivuotiaista osallistuu varhaiskasvatukseen. Neljä tuntia päivässä on lyhyt aika jos halutaan saavuttaa tavoitteita, joita uudessa varhaiskasvatuslaissa listataan. Monelle perheelle sopivampi määrä olisi esimerkiksi kuusi tuntia päivässä. Tärkeintä olisikin, että perheet saisivat itse päättää heille parhaan ratkaisun. Siksi OAJ on vastustanut rajausta ja kiittelee niitä kuntia, jotka ovat päättäneet jättää oikeuden ennalleen.

Kommenttipuheenvuoron pitivät myös kielikylpypäiväkoti Honey Monsterin aktiivit Minna Miettinen, Sanna Voipio-Huovinen ja Iivi Kurki, jotka toivat esiin yksityisten erikoispäiväkotien näkökulman. Pieniä yksityisiä, eri suuntauksia edustavia päiväkoteja on Espoossa useita. Päivähoito-oikeuden rajaus vaarantaa monen päiväkodin taloudelliset toimintamahdollisuudet, koska päiväkodeilla ei ole mahdollisuutta pitää puolipäiväisiä lapsia. Jos yksityinen hoito vähenee, lisääntyy paine kunnalliseen päivähoitoon. Kielikylpy ei myöskään onnistu yhtä hyvin 4h hoitoajalla per päivä ja vaikeuttaa lapsen pääsyä jatkossa kielipainotteisiin kouluihin. Yksityisistä päiväkodeista uhkaa tulla Espoossa kovan rahan vaihtoehtoja, joihin on varaa vain tuloasteikon yläpään perheillä.

Lopuksi suosittua Project Mama blogia pitävä valtuutettu Katja Lahti (vihr) piti kipakan puheenvuoron päivähoito-oikeuden puolesta. Keskustelussa Lahti nosti esiin, että joustoja päivähoitoaikoihin voitaisiin saada monella muullakin tavoilla kuin jäykillä rajoituksilla. Lahti huomautti, että on täysin poliittinen päätös, mihin rahaa käytetään. Rahaa löytyy jos tahtoa on, se on nähty esimerkiksi kalliiden liikennehankkeiden kohdalla. ”Lapsiperheiden kiusaaminen pitää nyt kertakaikkiaan loppua” päätti Lahti.

Vasemmalta Minna Miettinen, Ritva Semi, Titta Tossavainen ja Katja Lahti

Keskustelussa nostettiin esiin myös maahanmuuttajalasten kotoutuminen ja varhaiskasvatuksen rooli siinä. Samoin pohdittiin, kuka lopulta tekee päätöksen lapsen edusta. Kuka päättää, onko lapsi kuitenkin oikeutettu laajempaan varhaiskasvatukseen? Kyseessä kun on lapsen tulevaisuuden kannalta iso päätös. Kaikkiin näihin kysymyksiin ei virkamiehilläkään ole vielä vastauksia. Titta Tossavainen puolusti rajausta sillä, että on kuullut ikäviä tarinoita lapsista, jotka ovat viettäneet pitkiä päiviä päiväkodissa, vaikka vanhempi on ollut kotona. Katja Lahti totesi tähän, että ratkaisu pitäisi silloin olla keskustelu vanhempien kanssa ja etsiä ratkaisuja yhdessä, ei tehdä kaikkia koskevaa rajausta, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee. Ritva Semi jyrähti, että rajauksessa ei oikeasti ole kyse säästöistä vaan ideologiasta ja lyhytnäköinen säästöpäätös näkyy laskuna tulevaisuudessa.

Keskustelua twitterissä käytiin tunnisteilla #varhaiskasvatus #espoo. Keskustelu ja työ laadukkaan varhaiskasvatuksen puolesta jatkuu.